maanantai 7. syyskuuta 2009

Tekniikka on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..

Olen istunut kieli poskessa ja varmasti saan kohta koko kansainvälisen www-maailman totaalisesti sekaisin - no, ei se mitään, tuleepahan minusta ainakin kuuluisa..Sain nimittäin päähäni tehdä ruotsinkielisen blogin ihan erikseen, jos haluatte lukea sitäkin on osoite sinne www.prinsessanmeddoftarten.blogspot.com. Yritän kirjoittaa niissä vähän eri asioista eli ei ole vaan suora käännös..Näköjään nuo profiilit ja muut tekstit vaan eivät ajattele niinkuin minä, kuten ei tämä kone yleensäkään, arghh..No, katsotaan, kai minä opin, koettakaa pysyä kyydissä!

Ajattelin kertoa vähän itsestäni, jos teitä vaikka kiinnostaisi. Synnyin Turussa 40 vuotta sitten, Ruotsissakin tuli asuttua 14 vuotta ja Kemiöön tulimme vuonna 1994. Kemiö on muuten Suomen suurin saari, Turusta 50 km. Tämä on kyllä niin iso saari että vettä saa oikein hakea, eli jos teille tuli mielikuva paikasta jossa kaikilla on merinäköala, unohtakaa koko juttu. Kun ensimmäisellä kerralla yritimme ystäväni kanssa löytää kuuluisaa Ölmosin uimarantaa, meillä meni etsimiseen useita tunteja ja pääsimme lopulta uimaan klo 23..Se oli silti ihan hauskaa, ja sitä paitsi nykyään ranta on paremmin merkitty tienviitoin. Siis vettä ei ikkunan ulkopuolella ole, ihanaa "peikko"metsää kylläkin ja viljavia peltoja ja omaa rauhaa. Talo on pieni ja lähes itse tehty (kiitos isä!), sen rakentaminen aloitettiin kun ilmeisesti suunnittelin pysyväni ikuisesti sinkkuna jolla on hyvin vähän tavaraa..Nyt kun meitä on kaksi taiteilijaa ja yksi pikku neiti, eikun kaksi joista toinen on karvainen ja nelijalkainen, pyöritän yritystä kotona emmekä ole minimalisteja, toivoisin totisesti että tilaa olisi enemmän..Mies tosin väittää että ongelma ei ole tilanpuute vaan tavaranpaljous mutta en minä vaan ymmärrä mitä hän sillä tarkoittaa - hups, odottakaa vähän, paperipino kaatui näppäimistön päälle...

Näistä jutuista tulee näemmä kovin monisanaisia, onko jokin blogisääntö että pitää kirjoittaa lyhyesti?? Onneksi minä en ole sellaista nähnyt..Työstäni vielä muutama sana - minusta tuli tosiaan yksityisyrittäjä keväällä, olen aina rakastanut sisustamista ja valokuvannut olen yli 20 vuotta harrastusmielessä. Oli ihanaa yhdistää asiat joista pidän, perustin verkkokaupan jossa myydään omia taidevalokuviani, mieheni Johnin maalauksia, sisustustavaroita ja muuta kivaa. On myös tosi hienoa kun voin työskennellä kotoa käsin, täällä maalla ei työtä paljon ole tarjolla ja näin voimme olla paljon yhdessä ja määrätä itse omasta ajastamme. Leipä ei ole leveä, varsinkaan näin aloittelevalla yrittäjällä, mutta elämässä on muutakin. Ja kun pitää toiveet vaatimattomana niin pärjää aika vähällä.

Tässä tämän päivän annos..

1 kommentti:

  1. Tervetuloa bloggaamaan :) "Mies tosin väittää että ongelma ei ole tilanpuute vaan tavaranpaljous" - tää on kuin suoraan meiltä. Oon vaan niin huono heittämään mitään muuta kuin suoranaisesti turhaa pois..

    VastaaPoista