Vaihtelu virkistää!

Kääks, olisin halunnut vaihtaa blogin taustaväriä mutta mikään ei tunnu sopivan tuon kuvan kanssa yhteen..jääköön toistaiseksi harmaaksi, sitä vasten on ainakin levollinen lukea tätä tekstiä. En tiedä pitääkö kohta vaihtaa tuota otsikkotekstiä, saimme juuri kuulla että naapurinmetsän omistaja vetää sen matalaksi..nyyh..tuntuu tosi kurjalta, se on niin IHANA metsä, oikein sellainen sammaleinen ja....ihana..sellainen oikein metsämetsä, no kyllä te tiedätte, jos metsissä liikutte. Rajaa merkannut (täysin huumorintajuton, anteeksi vaan) mies lohdutti että siihen istutetaan uutta metsää. No se ei paljon liikuta kun minä haluan ISOJA ja VANHOJA PUITA, höh. Eikä se haittaisi jos tuota metsää harvennettaisiin, nätisti sieltä täältä, mieluiten käsipelillä ja haettaisiin pois hevosella, siitä tulisi ihan nätti metsä. MUTTA kun pitää tuoda se kauhea hirviö joka syö kaiken ja jättää kolme hammastikkua pystyyn ja maaston jossa ei kukaan kävele ilman katkenneita jalkoja. Voi että..Ja kaikki sienipaikat ja...eikä, nyt täytyy lopettaa tämä vaahtoaminen, ei siitä tule kuin paha mieli, eikä asialle voi kuitenkaan mitään. Sekunnin murto-osan ajattelin että menisin yön pimeydessä vähän "korjaamaan" sitä metsäkonetta, mutta onneksi se ajatus lähetettiin järjettömien ajatusten roskakoriin samantien..

Olen yrittänyt myös ajatella myönteisesti, kuka tietää mitä kiinnostavaa meidän keittiönikkunasta tulevaisuudessa näkyy, kaunista kalliota esimerkiksi? Sitähän on jännittävä odottaa!

Tänään olen tuntenut itseni lievästi sekopäiseksi, huomenna meillä on miehen kanssa nimittäin kummallakin näyttelyn pystytys, yhtäaikaa ja eri paikassa..Hän pystyttää Villa Landeen Kemiön keskustaan (tervetuloa!), esille tulee upeita merimaalauksia, joita tuolla nettikaupassakin on, ja minä puran Kemiön kirjastossa olleen valokuvanäyttelyni ja siirrän sen Västanfjärdin kirjastoon. Tänään olen kirjoitellut lippuja ja lappuja mitä nyt sitten kumpainenkin tarvitsee. Yleensä ollaan aina pystytetty yhdessä, mutta nyt lienee kummankin selvittävä "yssisseen". Kaiken lisäksi Iltalehden toimittaja soitti ja kertoi että minusta tehdään juttu Ilonaan ja pyysi ottamaan valokuvan, toimittaja tekee haastattelun puhelimitse huomenna joten minä saan hoitaa tuon kuvaamisen itse. Miehen kanssa sitten yritettiin taiteilla jonkun näköinen kuva minusta, ei ollut helppoa kun en oikein osaa olla itse kuvattavana (siis yleensähän minä kuvaan) ja sitten iski kauhea ramppikuume kun ajattelin kuinka monta ihmistä minun naamaani katsovat. Voi apua! Toivottavasti retusoivat kuvaa oikein paljon ja kaventavat myös!

Keskellä kaikkea hässäkkää ehdittiin vielä sienimetsäänkin, saalis jäi tosin aika pieneksi mutta sai siitä hyvän kastikkeen joka nautittiin ihanan lohturuoan, nimittäin perunamuussin kera. Nam nam! Olen iloinen että meidän pikku tytärkin tykkää sienistä, ja tykkää myös poimia niitä ja on siinä aika hyväkin. Sienet ovat ihan mahtava juttu, terveellisiä, vähäkalorisia ja ilmaisia! Tosin jos syö liian usein niin kyllästyy mutta muuten..Ollaan kuivattu ja pakastettu niitä nyt, talvella on ihanaa tehdä niistä ruokaa!

Ja sitten teille vielä tällainen vihreä "terapiakuva", tuo väri on niin ihana, siihen ei edes kyllästy. Ja tällaisessa metsässä mielikuvituskin laukkaa (ihan kilttejä ratoja), oikea satumetsä!

Mukavaa menevää tai tulevaa päivää!