maanantai 21. helmikuuta 2011

Koiranelämää - hundliv

Aina välillä blogeissa kirjoitetaan lemmikeistä, eikä se ole ihme, ovathan ne aikamoisia persoonallisuuksia jotka ehdoitta ottavat oman paikkansa perheessä. Ajattelin siksi minäkin kertoa..no, mitäs nyt, joku nykii lahkeesta? Jaaha, joku haluaa näköjään kertoa itse. Puheenvuoro siis Tipi Kleopatra Sycholdille:

"Tottahan minä haluan kertoa tarinani itse, ei tuosta emännästä tiedä kun se on nykyään niin hajamielinen, unohtaa vielä jotain tärkeitä yksityiskohtia..Katsotaanpa sitten vähän näitä minun albumini kuvia..


Synnyin Tallinnassa loppukesästä 2008. Jostain syystä minua ei siellä voinut kukaan pitää joten pääsin muuttamaan Suomeen. Isäntäväki oli etsinyt pienehköä sekarotuista koiraa mutta Suomessa ei sellaisia ollut. Sitten emäntä löysi Pelastetaan koirat sivut joista ei sitä ennen ollut kuullutkaan. Ensin he yrittivät erästä toista pentua, sellaista karvaturria, mutta se meni jollekin toiselle. Pettymys oli suuri, pantakin oli jo ostettu. Itku vaihtui kuitenkin nauruksi kun selvisi että minut varannut henkilö ei sitten ottanutkaan minua  ja pääsisin heille. Isäntä matkusti hakemaan minua Tallinnasta asti. Matkalla olin kauhean ujo, hurmasin kuulemma silti varsinkin naisihmisiä vasemmalla ja oikealla. Mistähän se johtui? Perillä uudessa kodissa oltiin keskellä yötä, pihalla minua pelotti. Sitten kuulin rappusilta kiltin naisen äänen ja lähdin juoksemaan sitä kohti, minun uusi emäntäni! Söin ensimmäisen ateriani niinkuin en olisi koskaan saanut ruokaa. Kai se johtui siitä että olin joutunut jakamaan ruokani veljieni ja siskojeni kanssa eikä syötävää ollut kovin paljon. Pikku hiljaa tajusin että täällä ei tarvinnutkaan ruoasta kilpailla vaan se oli kaikki VAIN MINULLE.


Alusta asti oli selvää että minua tarvittiin täällä. Pikku-emäntäni oli ihan selvästi koiran tarpeessa - sitä paitsi eivät ne edes osanneet lajitella pyykkejä oikeisiin pinoihin..

Pentuvaiheeni meni kuulemma liian äkkiä ohi. Miten niin, en kai minä mitenkään kasvanut ole? Ainakaan sisäpuolelta..Tai no okei, olen minä vähän kasvanut mutta osaan edelleen hullutella.


Tykkään lukea. Tai no ainakin tykkään maata kirjojen päällä jos ne on sohvalle jätetty. Pikku-emäntä pukee minua mielellään. En oikein tiedä tykkäänkö siitä, muita se tuntuu kovasti huvittavan.


Tämä on minun mangu-asentoni. Se ei suinkaan tarkoita että mankuisin vaan että muistutan mangustia. Jos isäntäväki ei aamiaispöydässä istuessaan huomaa minua, tämä tehoaa aina. Mutta huomatkaa että minä en ole IKINÄ kerjännyt, haluan vaan että minut huomataan. Olen sentään aika fiksu.


Pallopeleistä tykkään kanssa kovasti. Tosin sellaista palloa ei tahdo löytyä joka kestäisi riemukkaita otteitani, ne menevät jotenkin sellaisiksi luttanoiksi. Eikö kunnon laatua ole enää olemassa, kysyn vaan?? Lumipallot ovat olleet tähän mennessä kaikkein kestävimpiä, mitenköhän niitä saisi varastoon..


Paras osa minussa on nenäni, sen työnnänkin oikein mielelläni joka paikkaan. Jostain syystä emäntä ei ole aina niin innoissaan tästä ominaisuudesta. Tykkään myös kieriskellä ihanan ällön hajuisissa kasoissa joita luonnosta löydän kovalla vaivalla. Mutta kun ylpeänä tulen kotiin esittelemään uutta tuoksuani, mitä tekee emäntä? Perääntyy irvistellen, hakee ne kamalat kumihanskat, hajusaippuan ja lämmintä vettä. Ja sitten kaikki kova työ huuhdotaan pitkin kallioita..Talvella ei noita hajusteita oikein löydy, odotankin kovasti kevättä..



Vesi ja hyppiminen ovat kaksi asiaa joista todella tykkään, mielellään vielä yhtäaikaa. Tämä temppu jaksaa porukoita naurattaa, mitä hauskaa siinä nyt sitten on että yritän saada kiinni kaikki ne pisarat joita ilmaan heitetään. Se on koiran vaisto; heitä sinä, minä nappaan..



Olen kauhean hellyydenkipeä. Alussa en kuulemma viihtynyt sylissä ollenkaan ja se suretti emäntää, hän olisi halunnut pitää minua lähellä. No ventta hoo, olin vaan vähän hidas, mutta nyt: heti kun emäntä istuu ylipäätään mihinkään, minä änkeän syliin, sopii tai ei. Olen vähän pitkäselkäinen joten joskus on vaikea löytää hyvää asentoa. Se ei kuitenkaan estä minua, syliin on päästävä. Pikku-emäntä on hyvä makuualusta, katsomme monesti televisiota tässä asennossa. Välillä minä toimin tyynynä.


Olen nautiskelija. Lämmin aurinko kuonon päällä, ihana ruoka, leikkiminen, luut, - mainitsinko jo ne hyvänhajuiset kasat metsässä?

Jaaha, nyt emäntä sanoo että pitää lopettaa. Hän joutuu kuulemma kääntämään nämä minun jorinat vielä ruotsiksi..mutta yksi kuva vielä..


Olen aika hyvä maastoutumaan vai mitä? Emäntä sanoo että näytän ihan ketulta. Höh.

Eipä tässä muuta. Terkkuja kaikille lemmikeille!"

Idag har vår hund tagit över bloggen..jag har märkt att många skriver om sina husdjur och det tänkte jag också roa er med idag. Nu blev det dock så att Tipi ville själv  berätta, hon är rädd att jag är för tankspridd och glömmer viktiga detaljer. Här kommer nu hennes berättelse, fritt översatt:

Jag föddes i Tallinn på sensommaren 2008. Jag kunde av någon anledning inte få något hem där och fick därför komma till Finland. Min familj sökte efter en liten blandras och tydligen fanns det inte sådana i Finland. Matte hittade Pelastetaan koirat sidorna av en slump. Där fanns en annan valp, en sådan där lurvig sak, som de försökte få först. Hon for dock till någon annan och hela familjen var jättebesvikna. Tårarna byttes dock till glädje när de fick besked att någon som hade reserverat mig hade ångrat sig och nu skulle de få mig istället. Husse hämtade mig i Tallinn, vi åkte båt hem tillsammans. Jag var jätteblyg men charmade alla på vägen, vet inte riktigt varför? Vi kom hem mitt i natten, jag var rädd i mörkret. Men så hörde jag mattes röst och sprang till henne, jag hade kommit hem! Min första  måltid glupsade jag i mig på nolltid, jag var så van att tävla med systrar och bröder om maten. Efter några dagar förstod jag att maten var till bara mig!!

Bilderna här ovan berättar om saker jag tycker om att göra. Jag gillar att läsa - eller i alla fall ligga på böcker som ligger på soffan. Det är väl nästan samma sak?
Jag är bra på "mangu" - det är min mangust-ställning. Det funkar alltid när jag vill få folk att märka mig.
Att spela boll är jättekul, synd bara att bollarna inte har någon bra kvalitet nuförtiden. Så fort jag har slängt omkring dem lite blir de liksom helt slappa och platta. Snöbollar håller bäst, kanske man kunde samla sådana på lager?
Näsan är min bästa del, den stoppar jag gärna ner i lite allt möjligt. Matte gillar inte detta, jag fattar inte varför? Ibland hittar jag så underbart äckliga dofter i skogen som jag sedan rullar runt i och springer hem för att dela med mig av till familjen. Vad  gör då matte? Hon rynkar på näsan, hämtar de där hemska gummihandskarna, dofttvålen och varmt vatten. Och så rinner allt det hårda arbetet ner i marken. Konstiga människa..
Vatten och att hoppa är det bästa jag vet, helst samtidigt. Alla tycker det är så roligt när jag hoppar så här, vadå, jag måste ju försöka ta ifatt alla dropparna som blir uppslängda. Det är hundens natur: du kastar, jag fångar. 
Jag är hemskt kelig av mig. I början ville jag inte alls sitta i famnen och detta tyckte matte var tråkigt, hon hade så gärna haft mig i knät. Hallå, jag var bara lite långsam med att fatta den här grejen. Men nu: oavsett var matte sätter sig så skall jag genast upp i knät på henne, vare sig  hon vill eller ej. Jag bara måste upp och bli kliad bakom öronen, det är så härligt! Lill-matte är bra som liggunderlag, vi brukar ligga såhär och titta på tv. Ibland är det jag som är kudde. 
Jag är en livsnjutare. God mat, lek, solens värme på nosen..nämnde jag de där doftande högarna i skogen?
Slutligen, jag är bra på att kamouflera mig. Matte säger att jag ser ut som räv. Jojo.
.
Det var allt. Hälsningar till alla husdjur!"

perjantai 18. helmikuuta 2011

Toipilaan suusta - från en som håller på att återhämta sig

Ollaan täällä kyllä elävien kirjoissa vaikka tuntuu että blogia on tullut laiminlyötyä vähän aikaa..ensinnäkin on tuo flunssa vetänyt niin flaatiksi ettei ole paljon ylhäällä tullut oltua ja kaiken lisäksi on minulla ollut tässä monensorttista kirjallista työtä joka on tunkenut blogin edelle..mutta siitä lisää myöhemmin..

Tänään oli ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon itse kaupassa, mies on hoitanut asiat tähän asti. Kun olin saanut itseni joten kuten edustuskuntoon, tuntui että siinähän sitä olikin, täksi päiväksi kuntoilua..ärsyttävää kun voimat katoaa ja on ihan tiskirättinä..no, enpä valittele enempää, eipä tässä nyt mitään historiaa mullistavaa ollut, kunhan nyt mieltäni vähän kevensin..


Jonna oli laittanut tunnustusta meikäläisen blogille, kiitos kiitos!! Tässäpä näitä kysymyksiä ja vastauksia:
(Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa tuonne Jonnan blogiin jos ette ole ennen olleet, hän kirjoittaa oivaltavasti ja ihmillisesti monenmoisesta meitä pieniä ihmisiä koskettavasta asiasta. Linkkiä klikkaamalla pääsee perille..)

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Milloin aloitit blogisi?
Muistaakseni syyskuussa 2009.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Elämästä yleensä, työstäni ja siihen liittyvistä asioista. Oikeastaan kaikesta mikä sattuu mieleen juolahtamaan.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Oho, onpa vaikeaa..ehkä juuri se etten ole suuntautunut vain esim sisustukseen tai johonkin  yksittäiseen asiaan vaan kirjoitan hyvin sekalaisesti kaikenlaisesta. Yritän myös pistää mukaan pienen palan sydäntäni, vaikka sitä ei ehkä aina huomaakaan. Eikä tämä nyt tarkoita etteivätkö muutkin tekisi niin..

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Minusta on uskomatonta että tässä kaupallisessa maailmassa on olemassa tällaisia blogeja joihin maija meikäläinen voi kirjoittaa maksutta ja ilmaista itseään sekä sanallisesti että kuvallisesti. Pelkään koko ajan että joku alkaa vaatia tästä maksun..Yksi syy bloggaamisen aloittamiselle oli myös halu tuoda näkyville omaa yritystäni, tunnustan sen ihan heti enkä edes häpeä..:) Ihmettelen hieman niitä jotka pitävät sitä jotenkin sopimattomana. Miksi pitäisi piilottaa jotain mistä itsekin pitää? Sitäpaitsi jokainen yrittäjä haluaa myös myydä, ei yrittäminen ole mitään hyväntekeväisyyttä. Kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta tarkoitus on elannon hankkiminen, kuten kaikilla muillakin. Kaikkia laillisia keinoja on lupa käyttää.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ehkä toivoisin että voisin päivittää useammin mutta toisaalta yritän välttää sitä että blogista tulee stressin aihe joka roikkuu lahkeessa kunnes on kirjoittanut. Tämän pitäisi olla hauskaa ja antoisaa!


Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin vaan sairauteen vedoten livistän nyt tästä tehtävästä. Olette kaikki ihania, ketään unohtamatta! Kuvilla ei tällä kertaa ole minkään valtakunnan yhteyttä tekstiin, kunhan ajattelin että vähän väriterapiaa voisi tehdä hyvää meille kaikille.


Mukavaa viikonloppua!

Har nu varit sjuk i två veckor, idag var jag till "byn" själv första gången. Usch vad det kändes jobbigt, är helt slut..det känns som om jag inte har skrivit i bloggen på jättelänge, delvis för att jag inte har orkat och delvis för att jag har haft lite andra skriftliga uppgifter som har kommit på första plats..mer om detta senare..

Hade fått "reward" av Jonna (titta gärna in till hennes blogg där hon tar sig funderare över viktiga och ibland roliga saker!) som jag tackar och bockar för och svarar på frågorna. Jag hoppas ni förlåter mig för att jag bara gör det på finska här ovan, de flesta kan ju båda språken. Om det är någon som absolut vill veta vad där står (på svenska) får  höra av sig så lovar jag att göra en översättning på det också. Orken har inte anlänt ännu, den är ute och reser tror jag..


Idag har bilderna absolut inget sammanhang med texten, tänkte bara att vi kunde alla må gott av lite färgterapi..Ha ett skönt veckoslut!


perjantai 11. helmikuuta 2011

Asiakaskysely - kundenkät

Heipskeikkaa! Kuten olette huomanneet, kirjoittelen tänne blogiin noin yleisesti ottaen elämän kaikista osa-alueista, en vain sisustuksesta tai työstäni nettikauppiaana. Toivon kuitenkin että tämä voisi myös toimia kanavana kuunnella teitä jotka olette siellä koneiden ja lankojen toisessa päässä, tarkoitan siis kuunnella teitä myös asiakkaina tai kuluttajina. Laitoin juuri menemään asiakaskyselyn niille jotka ovat tuonne nettikauppaan kirjautuneet asiakkaiksi mutta nyt ajattelin että ehkä teistä blogin lukijoistakin joku haluaisi sanoa sanottavansa. Tarkoitus on siis kehittää tuota nettipuotia vielä paremmaksi ja vähän kuulostella teidän ajatuksianne.

Kyselyssä on 16 kysymystä eikä se velvoita mihinkään. Tarkoitus olisi siis lähinnä mennä kaupan sivuille ja kertoa sitten mielipiteensä, niin rehellisesti kuin mahdollista. Osallistuminen palkitaan - jokainen kyselyyn vastannut saa 10 euron lahjakortin käytettäväksi nettikaupassa! Jos haluat osallistua, laita minulle lyhyt viesti "asiakaskysely"  sähköpostiin info(at)lauras.fi. Laitan sitten tulemaan kysymykset sähköpostiisi. Voit vastata niihin ja kääntää sitten viestin takaisin minulle.  Toivotaan runsasta osallistumista, teidän mielipiteillänne on todella väliä! Kaupan sivuille pääset vaikka tästä


Som ni ju redan har märkt så skriver jag här i bloggen inte bara om mitt jobb med nätbutiken eller om inredning utan om livet i allmänhet. Samtidigt skulle jag gärna vilja att jag härigenom också kunde lyssna på era åsikter som eventuella kunder och konsumenter. Jag skickade just iväg en kundenkät till alla dem som registrerat sig som kunder inne i min nätbutik och nu tänkte jag att kanske någon av er bloggläsare skulle också vilja säga sin åsikt? Det är inget komplicerat: man går in och surfar och tittar i butiken och sedan skickar man mail till mig (adressen är info(at)lauras.fi) och säger att ja tack, jag vill delta i enkäten. Då skickar jag post till er med 16 frågor som ni kan besvara om ni vill. Alla deltagare blir belönade, om du skickar in svar får du en gåvosedel på 10 euro att användas i nätbutiken.

In till butiken kommer du till exempel här . Du har väl också märkt att sidorna finns också på svenska, det är bara att välja språk på första sidan högst upp till höger. Jag hoppas på många svar, era åsikter har verkligen en betydelse för oss!!

torstai 10. helmikuuta 2011

Muotikuumetta - modefeber

Haa, enpä olisi uskonut minun blogistani löytyvän tuollaista otsikkoa, en nimittäin ole mikään muodin perässä kulkija. Tai ehkä juuri perässä kulkija, en edellä enkä rinnalla..

Makaan kuumeessa ja kovassa yskässä täysin lyötynä sohvalla, ylhäällä on pakko olla vain välillä kun selkä väsyy..en muista olleeni näin kipeä moneen vuoteen, tämä tauti tuntuu iskevän juuri niihin jotka harvoin sairastavat..

Katsottiin tyttären kanssa  Barbie-elokuva Muodin taikaa. Elokuvasta voimakkaasti inspiroituneena alkoi luomistyö..


Upeaa pinkkiä kangasta, itse omilla rahoilla kirpparilta ostettua, sekä turkooseja paljetteja..


Lopputuloksena upea haute couture-luomus a la E! Ei haittaa vaikka saumat eivät ole kiinni, pääasia että helma hulmuaa ja paljettisydänkoriste kimaltelee..voi ihanaa lapsen viatonta innostusta!

Ja nyt takaisin makuuasentoon...

Trodde aldrig att jag skulle ha en sådan rubrik i min blogg, jag är inte så särskilt mycket för mode nämligen..feber är det annars här, har fått en rejäl influensa och ligger helt slagen på soffan och hostar och hostar..har inte varit så här sjuk på flera år men detta verkar vara ett sådant virus som hoppar på just dem som sällan är sjuka..

Tittade på en Barbie-film med dottern, Fashion fairytail heter den på engelska, Muodin taikaa på finska. Dottern blev så otroligt inspirerad av filmen så hon satte igång med en egen kollektion på en gång. Fram med vackert tyg (köpt med egna pengar från loppis), paljetter och nål och tråd.  En stund senare var det färdigt med den snyggaste klänningen i hela världen! Inte gör det så mycket om sömmarna är öppna i sidan, huvudsaken att tyget svävar när man svänger runt runt och att paljetthjärtat glittrar. Ack denna välsignade oskyldighet och glädje som bara ett barn kan ha!

Och nu skall jag gå och lägga mig igen..

tiistai 8. helmikuuta 2011

Uutta nettikaupassa - nytt i nätbutiken

Tai oikeastaan vanhaa..


ihastuttava auringonkeltainen nukensänky (60-70-luvulta)  vuodevaatteineen, ommeltu kierrätysmateriaalista. Tilkkutäkissä ihanaa retronostalgiaa..


  
Sekä nämä ihanat kevään uutuudet, upeat vintage-tyynynpäälliset! Uuutta ja erilaista "tilkkutyötä", vanhan kansanperinteen uudenlaista talteenottoa. 

Ihastuitko? Tervetuloa ostoksille, nettipuotiin pääsee tästä, nukensänky on osastolla "retro ja vintage" ja nuo tyynynpäälliset osastolla "Kierrätystuotteet"-"tekstiilit". Tervetuloa!

Satte in lite nytt - eller det är ju egentligen gammalt -till nätbutiken. Den söta gula docksängen är från 1960-70-talet, alla sängkläder är sydda av återvunnet material. Lapptäcket är fullt av retrominnen..

De två kuddarna är från den nya serien av vintage-kuddar, underbara stramaljer använda på ett nytt och annorlunda sätt. Något som du skulle vilja ha? Ta en tur in till butiken här, docksängen hittar du på avdelningen "Retro och vintage" och kuddarna på "Återvinningsprodukter"-"textilier". Välkommen!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kortista asiaa - kort om kort

Joskus tekisi mieli heittää nämä tekniikan ihmevempaimet jonnekin oikein kauas, niin kauas ettei se pippurikaan siellä kasvaisi..olen työni takia yrittänyt tuolla facebookissakin välillä surffailla - tai pitäisikö sanoa kompuroida, ei tunnu juttu oikein toimivan..kone syö minun kommenttini, ovat ilmeisesti herkullista luettavaa, heh - no, eipä tuosta sen enempää kuin että täytyy taas hieman kyseenalaistaa sitä että olemme niin riippuvaisia tietotekniikasta ja kaikenkirjavista koneista - se on niin kovin haavoittuvainen systeemi..

Oikeat paperit kunnon kansioissa, kynä ja paperi ja siinä oikeata tekstiä kuoressa jota voi pitää kädessään - ehkä se vanha systeemi ei niin pöllö ollutkaan? Älkää ymmärtäkö väärin, netti on hyvä asia monella tapaa. Mutta sittenkin..

Ja tästä pääsemmekin sievästi postikortteihin: keväisen auringonpaisteen kunniaksi päätin hieman alentaa nettikaupassa vielä jäljellä olevien taidevalokuvakorttien hintaa. Kortit ovat avattavia, sisäpuoli täysin tyhjä ja odottaa ihania sanojasi, kirjekuori kuuluu mukaan. Nyt siis kipinkapin korttiostoksille, tarjolla on vaikka mitä ihanuuksia joilla voi muistaa ystävää, oikein postilaatikkoon tipahtavalla kortilla! Ne ovat kuulkaa harvinaista herkkua ja joka sellaisen saa, ilahtuu ihan varmasti! Kauppaan pääsee tästä ja kortit löytyvät osastolta "Taidevalokuvakortit". Tervetuloa!

ps. kortteja on rajoitettu määrä joten ei kannata viivytellä jos haluaa juuri jonkun tietyn itselleen!



Ibland skulle man ha lust att slänga alla tekniska mackapärer längre än dit pepparn växer..anledningen till detta gnäll är att jag just suttit och försökt förstå mig på facebook..Pga nätbutiken har jag försökt klanta omkring där också, men nu har maskinen börjat äta upp mina kommentarer!! Grr..hopplöst slöseri med tid..tänk att hela samhället är numera uppbyggt på bara teknik och dessa alla möjliga datasystem. Skrämmande - vad händer om allting skulle paja??

Kanske det i alla fall var bättre med riktiga papper i rejäla pärmar, ord skrivna med penna på papper i kuvert som man kan hålla i handen? Nu skall ni missförstå mig rätt, jag har inget emot internet (eller nästan inget), det är ett bra system och jag jobbar ju där, men ändå..

Och från detta övergår vi smidigt till att göra lite reklam, tadaa! En underbar vårdag till ära har jag sänkt priset på fotokonstkorten som finns i nätbutiken! Korten är "tvådelade", man kan alltså skriva på insidan. Kuvert får man med också. Det finns inte så väldigt många kvar så vill du vara säker på att få just din favorit, skall du gå in till butiken här och till "Konstfotokort". Där finns alla möjliga härligheter. Nu är det perfekt tid att göra någon extra glad och skicka ett riktigt kort! Välkommen till butiken!

 

lauantai 5. helmikuuta 2011

Turkoosia - turkost

Olen huomannut että kun ikää tulee lisää, joissakin asioissa ei ole enää niin ehdottomia mielipiteitä. Tyttäreni kyselee joskus mikä on lempiruokani tai lempivärini ja huomaan ettei näihin asioihin ole enää yhtä oikeaa vastausta niinkuin ennen. Lapsena ja nuorena oli ihan selvää että lempiväri oli sininen ja lempiruoka jauhelihakastike ja makaronit. Mutta entä nyt? En oikein osaa nimetä yhtä lempiruokaa enkä kyllä -väriäkään.

On tietysti joitakin värejä joista pidän todella paljon. Yksi niistä on turkoosi. Varsinkin nyt kun pitkä talvi on lypsänyt meidät miltei tyhjiksi, turkoosi tuntuu hivelevän silmiä ja sisintä. Ei siis ihme että kun tehtiin sellaista micro-uudistusta (siis kodin makeover hyyyvin pienessä muodossa), keittiön oviaukkoon ilmestyi


turkoosi helmiverho! Tässä oviaukossa on pitkin vuotta ollut jo kaksi erilaista helmiverhoa, ilmeisesti pidän niistä..:) Tämän löysin kirpputorilta ja se oli ihan pakko ostaa! Näyttää ihanalta, kuin olisi hotellin uima-allas roikkumassa tuossa..

Tyttären pikkuista omaa nurkkaa uudistettiin myös, kaapin kätköistä kaivettiin esille


nämä Ikean sea life-verhot ja sohvatyynyjä vaihdettiin myös sävyihin sopiviksi. Kiitolliset verhot kun niissä on niin paljon sävyjä, poimittiin sieltä tuo limenvihreä, turkoosi, punainen...Jos keittiön oviaukossa on uima-allas, täällä on sitten se meri, jossain Karibian suunnalla..

Pajunkissat laitettiin


ystävän joskus lahjaksi tuomaan ihanaan vaasiin. Lahjapaketissa oli mukana myös kaksi samantyylistä kynttilänjalkaa. Oli ihana lahja, hän oli ne kirppareilta löytänyt. Jotenkin kiva saada  jotain mikä on kirpputorilta vaivan kanssa poimittu, ei vain kaupan hyllyltä napattu. Aikaa on kulunut varmaan kymmenen vuotta ja tykkään edelleen - turkoosista!

Näissä etelämerellisissä tunnelmissa toivottelen mukavaa viikonloppua!

Jag har märkt att när jag blivit äldre, har jag inte så bestämda åsikter om vissa saker längre. Dottern frågar vad jag har för favoritfärg eller -maträtt och jag kan inte ge något bestämt svar på detta. Jag tycker om många saker!

En färg som har hängt med i många år redan är turkost. Speciellt nu när vintern verkar ha mjölkat oss tomma känns det skönt med lite färg som påminner om sydligare breddgrader..

I dörröppningen mellan kök och vardagsrum hänger nu ett draperi med turkosa pärlor. Såg den på loppis och måste bara ha den! Det känns som om det hänger en simbassäng i dörröppningen..

I dottern lilla egna hörna gjorde vi också en liten makeover, dök in i garderoben och hittade Ikeas sealife-gardiner som vi hängde upp. Bytte lite kuddöverdrag också. Dessa gardiner är väldigt tacksamma, det finns så många färger man kan plocka upp, limegrönt, rött, turkost..

Videkissorna satte vi i den vackra vasen som jag fått i present av en vän för säkert tio år sedan. Med i paketet fanns också två turkosa ljusstakar i samma stil. Hon hade hittat allt på loppis, det kändes på något sätt extra fint att få något som hon handplockat  istället för att bara gå till en butik och köpa. Jag gillade dem då och gillar dem fortfarande - turkosa som de är!

I dessa sydländska stämningar önskar jag er en trevlig helg!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kiireestä ja sen puutteesta - om brådska och brist på det

Kenellähän mahtaa olla muuten pulaa kiireestä, kysyn vaan..En ole saanut kirjoitettua blogiin vähään aikaan, välillä iskee sellainen lukko päälle ettei vaan saa mitään aikaiseksi vaikka aiheita kyllä riittäisi..tämän päivän postaus syntyi oikeastaan aika hassulla tavalla. Eräs vain naisten tarvitsema tuote oli saanut uuden pakkauksen. Satuin sitä tarkemmin katsomaan ja alkoi harmittaa. Kuvassa oli silhuetti naisesta joka juoksee, tiedättehän, sellainen kiireinen liikenainen joka ryntää salkku kainalossa kovaa vauhtia "miitingistä" toiseen. Kuva alkoi vaivata minua niin paljon että siitä on nyt ihan pakko kirjoittaa.

Tämäkö on sitten se ihannekuva elämästä?  Tähänkö jokaisen naisen tulisi pyrkiä? Eikö juuri tuo elämäntilanne ole se josta jokainen haluaisi irti? Tai ehkä ei jokainen mutta aika moni kuitenkin? Että pitää rynnätä paikasta toiseen ilman että ehtii kunnolla edes elää siinä välissä?

Luulenpa että meistä jotka asumme maalla, tulee hieman muita hitaampia. Enkä nyt tarkoita älyllisesti. Tämän vaan huomaa kun menee vaikka Helsinkiin ja pysähtyy hetkeksi Mannerheimintiellä. Ei kestä kauan kun joku alkaa ohi mennessä tyrkkiä, olet esteenä kaupungin kiireiselle tahdille, tukkeena asioiden esteettömälle etenemiselle. Joskus olen tuntenut suurta houkutusta katu-gallupin tekemiseen: pysäyttäisin niitä kaikkein kiireisimpiä ja kysyisin mihin on niin kova kiire? Väittäisin etteivät kyseiset ihmiset tietäisi sitä itsekään jos pysähtyisivät  hetkeksi miettimään.


Olen itsekin asunut isossa kaupungissa, vieläpä Ruotsin kolmanneksi suurimmassa. Tiedän miltä tuntuu kun halki elämän voi juosta ilman että tarvitsee niin kauheasti ajatella. Maalle tulo kesäksi oli aina kuin olisi juossut päin seinää. Kauheaa, piti olla kasvokkain itsensä kanssa! Tunne helpotti yleensä parissa viikossa ja sitten olikin paljon seesteisempi  olo. Nyt kun maalla on tullut asuttua jo 17 vuotta putkeen, on pahin kiire kaikonnut. Totta kai minäkin stressaan, tällainen luonne kun olen, ja hössötän ja hosun ja olen myöhässä jne. Mutta jotain on silti olennaisesti muuttunut. En haluaisi enää hypätä siihen kauheaan oravanpyörään joka tuhoaa ihmisiä pitkin maailmaa. Haluaisin huomata joka päivä eläväni, oikein juuria myöten.


Minäkin toivoisin säännöllisiä tuloja säännöllisestä työstä, yrittäjän elämä on jatkuvaa eteenpäin kitkuttamista vähillä tuloilla. Olen kuitenkin tavattoman onnellinen vapaudestani, siitä että saan edes jossain osin "elää unelmaani" kuten eräs henkilö sanoi minulle taannoin. En nauti huolesta, siitä etten tiedä millä seuraava lasku maksetaan. Mutta olen saanut niin paljon tämän ratkaisun myötä. Toivon että voin edelleen jatkaa yrittäjänä pienimuotoisesti kuten nyt.

Otan aika harvoin kantaa voimakkaasti asioihin kuten nyt mutta oikeastaan tekisi mieli boikotoida kyseistä saniteetituotetta ihan vaan typerän kuvan takia. Hektistä elämäntahtia ei pidä ihannoida eikä siihen kannustaa. Se tekee ihmiset sairaaksi ja onnettomiksi.


Tästäpä tulikin tavanomaista totisempi postaus. Johtuneeko  siitä että poden alkavaa flunssaa ja mieli kai on sen takia matalammalla frekvenssillä? Joka tapauksessa toivon teille mukavaa päivää, koittakaa löytää kiirettömyys myös omasta päivästänne!


ps. pihalle oli ilmestynyt harmaanvihreä läiskä, ihmettelin kovasti että mitä se oikein on? Kunnes tajusin sen olevan kalliota ja sammalta joka oli tullut lumen alta näkyviin! Olemme tainneet olla liian kauan kinosten ympäröiminä..värikkäiden kuvien näkeminen tuntuu myös hyvältä ja melkein eksoottiselta!!

Förutom influensa (som jag förmodligen håller på att få) verkar det också gå viss mån av bloggtorka, har läst flera som känner att det kommer liksom inget när man tänker skriva..så har det varit här också, har helt enkelt inte orkat skriva något. Dagens postning fick dock sin början på ett ganska lustigt sätt..en sanitetsprodukt som bara vi damer behöver hade fått nytt omslagspapper. Jag började titta lite noggrannare på bilden och blev faktiskt irriterad, i den mån att jag nu måste skriva om saken. Bilden föreställde en springande kvinna, ni vet en sådan där jätteupptagen businesswoman som med väskan i högsta hugg rusar från ett möte till ett annat. Vad är detta!! Är detta nu idealbilden som vi alla kvinnor skall sträva efter?? Är det inte snarare så att de flesta av oss skulle vilja komma loss från en sådan livsstil? 
Jag har bott i en storstad, jag vet hur det är att leva så att man bara har full fart uppe hela tiden och inte behöver fundera så värst mycket. När vi sedan kom till stugan på landet var det som att springa i en vägg. Vad hemskt, man måste stå öga mot öga med sig själv! Det brukade ta ungefär två veckor, sedan hade man kommit i balans och kände sig bra.

Nu har jag bott på landet i 17 år. En stor del av hekten och brådskan har runnit bort. Det är ju klart att jag stressar och jäktar och är sen och allt möjligt men det är inte samma sak. Om man skulle ställa sig på Mannerheimsvägen i Helsingfors så skulle man snart märka att man är i vägen. Folk skulle börja knuffa på en och titta ilsket. De är så hiskeligt jäktade de stackars stadsborna. Jag har flera gånger velat göra en liten gallup-undersökning: stoppa dem som jäktar mest och fråga vart de har bråttom? Flertalet skulle säkert inte veta det själv! 
Vi som bor på landet har blivit långsammare och då menar jag inte hjärnfunktionen (hoppas jag). Detta känns mera äkta, som det liv som människan är skapad till. Jag är så glad att jag får bo så här och vara min egen. Självfallet skulle jag önska att jag också hade regelbundna inkomster och inte alltid behövde oroa mig för vad nästa räkning skall betalas med. Men jag hoppas jag får fortsätta som egen företagare och leva ett långsammare liv. Ett liv som är rikt och känns äkta, ända ner till rötterna. 

Jag tar sällan ställning till något som idag, men jag har faktiskt lust att bojkotta sanitetsprodukten i fråga pga den dumma bilden. Hektisk och stressfull livsstil skall inte beundras och uppmuntras. Det gör människor sjuka och olyckliga. 
Det blev lite mera allvar idag..kan  ju bero på den påbörjande flunssan..Satte med lite bilder med färg i, det känns så skönt nu när allt är så väldigt vitt..såg igår på gården en fläck med grått och grönt och stod en stund och undrade vad det var för något, tills jag förstod att det var ju berget och mossan som hade blivit synligt under snön!! Vintern har varat allt för länge verkar det som..

Ha en skön dag - och försök hitta en stund av "antibrådska" du också!