sunnuntai 28. marraskuuta 2010

..sano jänis pakkasta..

Yö tuli valvottua sairastuneen lapsen kanssa, toinen silmä auki, nukkuen ehkä kymmenen minuutin pätkissä. Nyt ajatus liikkuu suurin piirtein yhtä sutjakkaasti kuin auton öljy jos nyt menisin käynnistämään..Tuli mieleen että tytär on viimeksi ollut kipeä toukokuun lopussa joten ei todellakaan ole valittamista. Tosin ei pysy tuo "rutiini" yllä kun harvoin sairastetaan..Meitä on täällä hoitajia useampiakin, nelijalkainen ei ole ollenkaan vähäteltävä sellainen..


Koirat ovat valtavan herkkiä tuntemaan että jollakulla ei ole asiat hyvin, on liikuttavaa nähdä tämänkin "puolitoistapystykorvaisen tyttösen" huolehtivat pikku emännästään.

Alkava viikko on sairastamista lukuun ottamatta täynnä jännitystä ja toimintaa. Ihan hiljattain saimme mahdollisuuden vuokrata pienen myymälätilan Kemiön keskustasta ja sinne avataan ensi viikon lauantaina "Kahden viikon galleria" - saan siis jälleen mahdollisuuden pitää puotia, ainakin noin tilapäisesti! Jippii! Kaksi viikkoa pidämme puotia auki, esillä upeita maalauksia, taidevalokuvia ja -kortteja, retro- ja vintage-aarteita tuolta nettikaupasta sekä Redesigned by Laura-tuotteita eli kierrätysmateriaaleista tehtyjä kivoja juttuja kotiin. Valmistelut ovat täydessä käynnissä, aikaa on vähän koska päätös syntyi niin nopeasti. Kääks..


Niin, tämä on ihan perinteinen ristipistotyö mutta siitäpä tuleekin vielä ihan jotain muuta, samoin kuin upeista kehyksistä..


Värkkäsin itselleni samalla riittävän ison neulatyynyn kastikekulhosta ja vanhasta tilkkutäkin palasesta, vähän samantyylinen on tulossa puotiinkin..

Laittakaapa päivämäärä ylös ja tulkaa tekemään kivoja ostoksia! Puoti on helppo löytää, keskellä Kemiötä on MacDaniels grilli/ravintola ja saman rakennuksen toisessa päässä olemme me! Ajankohta oli siis 4-19.12 ja avoinna olemme ma-pe 11-17, la 11-14, su 13-16. Pidämme auki myös itsenäisyyspäivänä klo 13-16. Oikein lämpimästi tervetuloa talviseen Kemiöön!

Har vakat med en sjuk dotter nästan hela natten, tankarna flyter ungefär lika bra som oljan i den frostkalla bilen..Men jag kan inte klaga, hon var sist sjuk i slutet på maj..

Veckan som börjar imorgon kommer att vara spännande - vi skall ha Två veckors galleri i Kimito! Det skall vara fyllt med jättesnygga målningar, konstfoton och -kort, retro- och vintageskatter och "Redesigned by Laura S-produkter", dvs smått och gott till hemmet gjort av återvinningsmaterial. Hjärtligt välkommen att titta och göra inköp! Tidpunkten är alltså 4-19.12, öppet må-fre 11-17, lö 11-14, sön 13-16. Vi har också öppet på självständighetsdagen kl 13-16. Det är lätt att hitta oss: i mitten av Kimito centrum finns Mac Daniels grill/restaurang och i samma hus finns vi!  

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Mustaa ja valkoista - svart och vitt

Halusin ottaa kuvan siitä miltä täällä näyttää ihan juuri nyt, tällä minuutilla. Ulos siis kameran kanssa (toisin kuin kuka tahansa viisas ihminen joka olisi laittanut kameran niin kauas ulkotiloista kuin mahdollista). Me asumme korvessa. Siis niin korvessa ettei hädin tuskin minkäänlaisia valoja oli lähimainkaan. Pellon toisella puolella naapurin valo näkyy lohdullisena majakkana pimeydessä. Ulkona sataa lunta, on satanut koko päivän. Ei se oikeastaan haittaa kun ei tarvitse lähteä juuri nyt mihinkään.

Jos meillä astuu ovesta ulos juuri nyt, ei näe ilman taskulamppua mitään. Maisema on tällainen


Tässä ovat raput alas pihalle. Jaa ettekö te näe kunnolla?


No nyt näkyy paremmin! Ai, ulkona oli näköjään myös karkeakarvainen myyräkoiramme. Miehellä on taskulamppu jossa jostain syystä on sellainen punainen pistevalo, sitä voi kai käyttää jossain powerpoint-esityksessä tai muussa. Olemme monesti lähes kieriskelleet naurusta kun koira on jahdannut tuota punaista valoa pitkin pihaa. Se tulee ihan hulluksi kun se näkee pienen punaisen liikkuvan pisteen. Mikään seinä ei ole tiellä. Jos joskus ei jaksa lähteä koiran kanssa kävelylle, riittää kun menee pimeässä pihalle ja liikuttaa punaista pistettä edes takaisin, koira juoksee hullun lailla. Ollaan joskus kokeiltu sisälläkin mutta jos ei halua hajottaa koko taloa, ei kannata.


Tässä viehättävä terassimme jolla aivan juuri söimme ja ihastelimme kesän värejä ja tuoksuja. Tai ehkä seuraava kuva selkeyttää paremmin..


Kai siitä kameran salamastakin jotain hyötyä on silloin kun ei jaksa raahata jalustaa ulos. En nyt jaksanut. Tältä meillä siis näyttää. Juuri nyt, 24 marraskuuta 2010 klo 19.00. Miltä teillä näyttää?

Jag ville visa hur det ser ut hos oss, just nu, för ögonblicket. Det har snöat hela dagen, och hela förra natten också. Det är egentligen ganska mysigt att vara insnöad när man nu inte behöver åka iväg någonstans. Blogen kom bara för en liten stund sedan, annars skulle vi nästan vara fångar här. Utan ficklampa ser man absolut ingenting om man går ut genom dörren, här finns ingen gatubelysning. Närmaste grannens ljus syns som en trygg fyr på andra sidan åkern, 300 meter bort. Jag ville ta en bild med bara ficklampans ljus och så två med blixten på kameran. Jag gillar inte blixten alls annars men nu var det ju bra, jag var alldeles för lat för att släpa ut stativet. 

Så: så här ser det ut hos oss, just nu, den 24. november 2010 klockan 19.00. Hur ser det ut hos dig?

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kaamoksentorjuntaa - att motarbeta "kaamos"

Syksy ja talvi eivät minusta ole kovin kauheita vuodenaikoja - olen ehkä sen verran menninkäinen ettei kylmyys ja pimeys oli juuri haitanneet. Ei ainakaan ennen. Jostain syystä tänä vuonna marraskuun varhainen pimeä tuntuu ahdistavalta. Miten siis torjumme kaamosta?

Mieheni torjuu kaamosta mm näin:


Maalatessaan hän käyttää paljon voimakkaita värejä, ne antavat vauhtia ja energiaa ja työntävät pimeää loitommalle. Minä torjun kaamosta mm näin:


Nautin elävästä tulesta ja uudesta kirpputorilöydöstä eli Friitalan lampaantaljasta. Olen aina halunnut sellaisen mutta ne ovat niin kalliita. Tämän löysin kirppikseltä ja pistin koneeseen kun se oli vesipestävä. Sitten kampasin sen ulkona ja tuli ihana! Samanlaisia oli kotonamme kun olin pieni, yksi oli vaalea ja yksi sininen(!) Oli vähän vaikea päättää mihin sen laittaisin, ainakin toistaiseksi se saa nojailla vanhan tuolin selkään. Siinä se lämmittää mukavasti tulehen tuijottajaa.


Ostin tyttärelle kirppikseltä punaiset flamenca-kengät juhlakengiksi. Hän oli aivan otettu kun niissä on korot joilla kopsutella. Tulen hyvälle mielelle kun hän laittaa nämä jalkaansa, niin ilmeisesti hänkin.


Olin pitkään ilman kelloa mutta se alkoi tuntua hankalalta eikä aina jaksa kaivaa kännykkää laukusta jotta näkisi mitä aika näyttää. Niinpä ostin ihanan turhamaisen ja NIIN blingbling-kellon, punaisen jossa on timangeja. En tiedä miten kauan se kestää, takuu kyllä kaksi vuotta mutta tuntuu niin heppoiselta muovirannekkeineen..Tämä on ihan kuin se taannoin ostettu punainen käsilaukku, sellainen ratkiriemukas riehakas hupsu ostos, kaukana Jaana Järkevän valinnoista. Ihan hoopo muuta - ah, silti niin ihana..(hihi) Nyt on pakko katsoa yhtämittaa että mitä kello on. En tiedä onko se muuten niin hyvä asia? Hauskana yksityiskohtana voi tarkkasilmäinen havaita kelloa katsomalla kauanko tämän kuvan ottaminen kesti?


Uusiin hankintoihin kuuluu myös pilkullinen vahakangas keittiönpöydälle. Mies ei tykkää yhtään muoviliinasta kuten olen tainnut kertoakin, mutta minuun iski kangaskaupassa niin mahdoton Peppi Pitkätossu-fiilis että tämä oli saatava. Se toimii ehdottomasti, kaikille tulee hilpeä olo kun pöydän ääressä istumme. Jopa mies tykkää kun se on niin hauska ja höperö. Melkein näen ison pilkullisen hevosen kopsuttelemassa olohuoneessa..

Kynttilät ovat myös oiva apu pimeän karkottamisessa, antavat myös lämmön tunteen kylminä aamuina.


Vielä yksi kirppislöytö Raumalta - punainen helmiverho joka pääsi keittiön kaariaukkoon toisten killuttimien tilalle. Helmet oli rullattu siististi muovipidikkeen ympärille mutta onnistuin sotkemaan ne toisiinsa aika lahjakkaasti. Oli oikein hyvää itsehillintäharjoitusta selvitellä helmet roikkumaan suorina, siinä vaadittiin suorastaan stooalaista rauhallisuutta. Ehkä pitäisi tehdä vastaavaa joka päivä, pinnan venyessä tulisi aina vain kestävämmäksi elämän pienien vastoinkäymisten suhteen..

Kuten huomaatte, yhteistä tuntuu tässä kaamoksentorjunnassa olevan se, että sitä tehdään punaisen värin turvin. Siihen on yksinkertainen selitys: punainen tuo lämpöä, energiaa, vauhtia, se "agressoi" positiivisella tavalla, se on kuin henkinen potku joka laittaa liikkeelle. Luonto on kyllä täynnä värejä mutta ne ovat levollisia, nyt tarvitaan jotain räväkkää..Pakko tässä sanoa että pahoittelen kuvien huonoa laatua, illan valossa ei hyviä kuvia oikein tule mutta halusin kirjoittaa nyt enkä siis malttanut odottaa huomiseen päivänvaloon ennen kuvaamista.

Miten sinä torjut kaamosta?

Tidigare tyckte jag inte att det var så hemskt med novembermörker. Av någon anledning har det nu känts lite jobbigare. Hur gör vi för att motstå "kaamos" - det är det utmärkt passande finska ordet för tiden då mörkret verkar ha övermakten. Som ni kan se på bilderna här ovan, använder både min man konstnären och jag oss av den röda färgen som medicin. Den ger energi, värme, är aggressiv på ett positivt sätt. Mannen målar i skarpa färger, jag gör loppisfynd och andra inköp i röda färger. Min nya klocka är inte från loppis - men den är så blingbling som det kan bli, galet opraktiskt underbart snyggt! Det är nästan så jag är lite blyg för att ha gjort ett så VÅGAT köp..Röda skor till dottern, prickig vaxduk som ger Pippi-känsla, pärlgardin och så något som inte är rött, nämligen fårfällen. Har alltid velat ha sådana men de är så dyra i vanliga fall. Denna hittade jag på loppis för 8 euro och eftersom den är tvättbar slängde jag in den i tvättmaskinen. Den tappade en del hår men alldeles tillräckligt blev kvar. Kammade den ute och voila! Fint blev det.

Vad gör du för att motarbeta "kaamos"?

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kuvaterveiset

Kotona ollaan taas! Kiva oli reissu mutta kyllä on vaan mukavaa päästä omaan kotiin ja omaan petiin. Me kun täällä metsäkorvessa asumme, emme ole oikein tottuneet kaupungin ääniin ja keskuslämmitykseen.

Rauma on valtavan sympaattinen kaupunki ja ihmiset ovat ystävällisiä ja rentoja, se on jälleen kerran todettava. Teimme tyttären kanssa kivan fotosafarin vanhaan Raumaan, eli siihen osaan jossa on vallan puutaloja. Tässäpä teille siis kuvakimara..




















Toivottavasti jaksoitte katsoa noin monta kuvaa, päätin siirtyä isompaan kuvakokoon kun nuo ihan pienet ovat niin avuttoman näköisiä..Vanha on kaunista, se on todettava Raumankin kohdalla. Paljon on hävitetty vanhoja rakennuksia samassa typerässä uudistusvimmassa kuin niin monella muullakin paikkakunnalla. Uudisrakennukset kelpaavat tulla kuvassa esitellyiksi korkeintaan näin..


Kun lähdimme tuolle "safarille", päätin että yrittäisin nähdä kiinnostavia yksityiskohtia, katsoa vähän eri silmin kuin yleensä. On ehkä mahdotonta olla näkemättä samoja kiinnostavia kuvakulmia kuin muutkin valokuvaavat turistit, mutta asenne teki retkestä tavallista mielenkiintoisemman. Haluan uudestaan tuonne kuvaamaan, ehkä kesällä kun ei ole pelkoa räntäsateesta ja kohmeisista sormista!

Tästä postauksesta lähtien yritän tähän loppuun laittaa ruotsinkielisen tiivistelmän. Minulla on kyllä  ruotsinkielinen blogikin, mutta en tahdo millään ehtiä päivittää sitä erikseen. Siispä, yhdistellään vähän.

Hej på er alla svenskspråkiga läsare! Som jag lovade, kommer jag from denna dag att göra en kort sammanställning av dagens text på svenska. 

Vi är hemkomna från en veckas utställningsresa till Raumo, 150 km från vår hemö. Det var en rolig och intressant vecka men ack vad det var roligt att få komma hem till sin egen säng igen! Vi är så vana vid tystnaden så det vill inte riktigt fungera att sova i stan..

Dottern och jag gjorde en rolig fotosafari till de gamla delarna av Raumo där det endast finns trädhus i mycket vackra färger. Målet var att försöka se lite annorlunda på det hela, inte riktigt som alla andra turister. Vet ej om vi lyckades men roligt hade vi definitivt! Gammalt är vackert, det är tur att det i många städer har bevarats av de gamla husen - det finns ju faktiskt inget vackert att säga om de nya..Hoppas du kommer och läser igen - skall försöka komma ihåg att skriva lite på svenska också varje gång..

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Ja lisää näyttelyitä!

Voiko ihmisen pää tulla liian täyteen muistettavia asioita? Tai no ei sitä tarvitse edes kysyä, kun tässä istuu todiste siitä että kyllä vaan voi..Olen pakannut tavaroita, lähetellyt sähköpostitse näyttelykutsuja, hoitanut huushollia siinä sivussa ja vaikka mitä. Tiistaina matka käy taas Raumalle näyttelymatkalle, se on tosi kivaa! Reissussa ollaan koko viikko ja vaikka se on työmatka, ehtii siinä paljon muutakin. Menen aarrejahtiin tietysti jne..Yritän saada tähän tuon näyttelymainoksen, katsotaan onnistuuko kun on niin tuhottoman iso tiedosto..























Ke-pe 10-12.11 olemme Villa Jussoilassa, Karjalankatu 16, 2 krs
Su-ma 14-15.11 olemme Posellissa, Nortamonkatu 12.
Lämpimästi tervetuloa!

Jos tosiaan liikutte siellä päin, asutte lähistöllä tai haluatte tehdä retken Raumalle, suosittelen ehdottomasti, näyttely on näkemisen arvoinen! Meri- ja purjelaiva-aiheisten maalauksien lisäksi nyt on esillä myös teräksestä ja raudasta tehtyä meriaiheista taidetta.  Jos haluatte lukea enemmän taidemaalari John Sycholdista, löytyy hänen henkilökuvansa täältä "Taiteilija John Sychold"-otsikon alta.

Ja nyt on mentävä katsomaan unikuvia jotta jaksaa huomenna jatkaa matkajärjestelyjä. Jaksamisesta tuli ihan extempore mieleen tienvarsimainos, taisi olla Blue1:in. Siinä lukee JAKSAA JAKSAA. Se on jotenkin nerokkaassa yksinkertaisuudessaan niin syvällinen että sitä on pakko aina vähän ajatella vaikka sen olisi nähnyt monta kertaa. Ajatelkaapa tekin. Öitä!

(Miksi nuo rivit harottavat tuolla lailla, mikähän tälle vempaimelle nyt tuli..se ken ymmärtäisi..)

tiistai 2. marraskuuta 2010

Näyttely!

Hmm..harmittelen tässä kovasti ettei tuohon edellisen postauksen kyselyyni tullut yhtään vastausta. Mikäs teitä nyt alkoi niin ujostuttaa?? Mietin että pitäisikö tuosta päätellä että a) kysymys oli hankala, b) nettikaupassa ei ole yhtään juttua minkä te haluaisitte voittaa, c) kukaan ei lue tätä blogia, d) jotain muuta ikävää..Voi voi nyt minulle tuli paha mieli..:( No ei sentään, vapaaehtoistahan tuo kommentoiminen on, olisin vaan ihan tosi halunnut vähän osviittaa että mikä olisi ollut kiva palkinto jos taas järjestetään joku kilpailu. Mutta jätetään se sitten toiseen kertaan.

Tänään päivä on ollut vauhdikas aamuvarhaisesta alkaen. En ole mikään aamuvirkku ihminen joten se on hatunnoston paikka että herään aikaisin ja peräti suht´helpostikin tänään. Porhalsimme tyttären kanssa Sauvon kirjastolle laittamaan valokuvanäyttelyäni heidän kauniiseen näyttelytilaansa. Koko kirjasto sijaitsee vanhassa navetassa - tai ainakin osa rakennuksesta on vanhaa navettaa tai jotai muuta kivirakennusta joten se on hyvin viehättävän näköinen. Näyttelytilassa on paksut kiviseinät ja kivilattia. Kivan rustiikkia.

Tytär laski matikkaa ja teki äidin antamaa äidinkielen tehtävää (valitse joku ohut kirja, lue se ja kerro kirjasta jotain, kuka kirjoittanut jne). Hyvin sujui hommat molemmilta. Jos sattumoisin liikutte Sauvon seutumilla, laitan tähän näyttelytiedot..






















Muuten oloni on tänään suurin piirtein yhtä joustava kuin tönkkösuolatulla sillillä. Olen nimittäin kahden päivän ajan tehnyt aika epätoivoisia lentoharjoituksia. Ensimmäinen tapahtui eilen paikallisen ruokamarketin parkkipaikalla. Vanhuus on kai iskenyt kun jalka ei noussut tarpeeksi korkealle astuessani laatoitetulle korokkeelle auton viereen. Kassin ehdin jostain kumman syystä laskea maahan, toisessa kädessä olleita lehtiä en. Ja sitten se oli menoa, kaaduin katuun niinkuin vain iso ihminen voi, pää ei onneksi osunut mutta polvi kylläkin ja kumpikin kämmen. Vaikka ensimmäinen ajatus tietysti oli "toivottavasti kukaan ei nähnyt"- vaikka ehkä toisaalta toivoin että jostain olisi joku tullut apuun - oli toinen reaktio kyllä että olisi tehnyt mieli pillahtaa itkuun, sen verran kipeätä teki. Polveen nousi heti kummallinen patti, voiko polveen tulla kuhmu?? Siivet eivät siis kantaneet ja oli jälleen todettava että "ei se lento vaan se laskeutuminen". Aamulla en ilmeisesti ollut vielä riittävän murjotun oloinen koska homma oli vielä uusittava. Hain varastosta kolme valokuvataulua jotka oli tarkoitus ottaa mukaan näyttelyyn ja lähdin niitä viemään autoon. Meidän pihalla on pienoinen alamäki kun lähtee autolle päin ja olemme jo monesti todenneet että ruohottuminen ja kosteus tekee pihapolusta kovin liukkaan. Pitihän se sitten testata, sillä seurauksella että minä totesin taas ettei siivet kanna, ainoan kehystetyn kuvan kehykset hajosivat tuusannuuskaksi (mielenkiintoista nähdä miten kehys oli koottu, ei ollut kovin kestävää tekoa) ja yhdestä alumiinitaulusta meni kulma vähän runttuun (huomasin vasta kun ripustin sitä).  Siinä kun makasin selälläni yöpaidan imiessä posket lommolla mehevää kuravettä (niin, en tosiaan ollut vielä pukeutunut), ajattelin että voisi olla viisaampaa ja turvallisempaa jos jäisinkin siihen köllöttelemään koko päiväksi. Taisi sitä kuraa olla hiuksissakin. Siis äää, kai te nyt edes vähän säälitte minua (olikos tuo nyt pateettista vai mitä)?

Kun kerroin tapauksista kirjastonhoitajalle juuri kun olin aikeissa kiivetä tikkaille kiinnityskoukkuja laittamaan, hän kiiruhti sinne minun puolestani. Se oli varmasti hyvä, jotenkin on nyt sellainen olo että olen vaarallisempi itselleni ja muille kuin tavallisesti. Pakko  on vielä päivitellä miten voi muutaman sekunnin tapahtuma muuttaa ihmisen niin vaivaiseksi. Ruohikolla kaatuminen ei oikeastaan sattunut mutta se eilinen, se kyllä sattui. Miten voi ihminen sitä paitsi venäyttää sekä selkä-, kylki-, hauis- että vatsalihaksensa noin pienestä. Ehkä ne ovat niin heikot..? Siispä, valtaisan itsesäälin minua nyt helliessä taidan mennä nukkumaan.

Mutta sain sentään näyttelyn pystyyn - hyvä minä!