Huuruisaa

Otsikko saa jälleen kaikkien suomenkielen lehtorien sukat pyörimään jalassa - anteeksi  mutta kun minä en halunnut kirjoittaa huurteista tai muuta tavallista..kun olen tällainen vastarannan talitintti..

Jos palaisitte ajassa taaksepäin viime syksyyn, löytyisi sieltä yllättäen postaus jolla on paljon yhteistä tämän kanssa. Kävi nimittäin niin että kun aamulla katsoin ulos, oli siellä yksi valokuvaajan lempisäistä - siis sumuista. Kuten ehkä myös tiedätte, sumulla voi joskus olla taipumus kadota hyvin nopeasti. Niinpä aikaa ei jäänyt nenän puuteroimiselle vaan sellaisena kuin olin, nappasin kameran laukustaan, hyppäsin saappaisiin ja vetäisin takin niskaani. Yöpuku on oikein sopiva kuvausasu, kunhan se on riittävän lämmin, aamu oli nimittäin poikkeuksellisen kylmä. Kuvaaminen oli niin innostavaa etten edes huomannut hypänneeni rikkinäisiin saappaisiin, ilmeisesti en astunut riittävän syvään lätäkköön. Silloin ei saappaiden reikäisyys takuulla olisi jäänyt huomaamatta, villasukista huolimatta..Sumun lisäksi maisemassa oli ensimmäisten pakkasasteiden taideteoksia.

Kokemus oli oikein piristävä, joskin pientä surumielisyyttä herätti sen tajuaminen että nyt on todellakin tullut aika sanoa jäähyväiset tälle kesälle..

Yksi jatkuvan ihmetyksen ja ihastuksen aihe minulle ovat hämähäkinseitit - mikä suunnittelun mestarinäyte! Tosin tänä aamuna näytti siltä että hämähäkit ovat pitäneet kunnon pirskeet ja antaneet piut paut säännöllisyydelle ja järjestelmällisyydelle..

Sitäpaitsi, kyllä se järjestelmällisyys on näissäkin läsnä..

Riemastuttavaa loppuviikkoa!

Rähjä

Huh, miten tuo sana kuulostaa ihan kirosanalta ja minä kun EN kiroile missään olosuhteissa..Yritin vain keksiä hauskaa otsikkoa enkä  näihin alla olevaan kuviin näin äkkiseltään muuta keksinyt..

Ollessani kuvaamassa ihan toisennäköistä taloa ilmestyi näköpiiriin tämä. Olisipa mielenkiintoista tietää millaisia tuntemuksia kuvat teissä herättävät, heitelkääpä kommentteja! Minä olen jotenkin varmaan vinksahtanut kun tykkään niin kovasti kaikesta tällaisesta vanhasta ja hajonneesta. Melkein henkeä pidätellen hiippailin villiintyneessä puutarhassa, aina vaan lähemmäs kuistia, peläten samalla että astuisin johonkin heinänpeittämään maakellarinluukkuun ja humpsahtaisin pois päivänvalosta..

Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt mutta sisälle taloon pääsi vain koira joka oli tarpeeksi kevyt. Mies oli vähän kauempana eikä siis nähnyt sisään ja tuumi: "Mahtaako siellä olla lattian alla hometta?" Meinasin ihan tosi humpsahtaa kerrosta alemmaksi, toteamus kuulosti niin huvittavalta - talossa ei paljon lattioita näet enää ollut..

Kauniit värit, jotka syntyvät vain vuosien kokemuksella. Mitä kaikkea iloja ja suruja nämäkin seinät ovat mahtaneet nähdä? Ja miten surullista että kukaan ei enää pidä huolta..Anteeksi talo, se rähjä ei ole oikea nimi, parempi olisi "ikääntynyt kaunotar jolla on naurusta syntyneet rypyt silmäkulmissaan"..

Jo saapuvi syys..

Sataa sataa ropisee tiritiritom..kyllä se Nalle Puh tiesi mistä lauloi..Jos koko heinäkuussa ei satanut yhtään niin nyt otetaan kyllä vahinko takaisin oikein korkojen kanssa. Ei sen puoleen, mikäs tässä on ollessa, sisällä lämpimässä kun sade todellakin ropisee jopa meidän sammaleisella tiilikatolla. Naapurilla on peltikatto ja kun sataa kovin, sisällä ei tahdo saada puheesta selvää. Meillä huomaa sateen yleensä vain niin että katsoo ikkunasta ja toteaa että kappas, siellähän sataa. Joten kun minä nyt kuulen sateen kunnolla, se tarkoittaa että siellä todellakin sataa reippaasti.

Kenellekään ei kai nyt jäänyt epäselväksi että täällä sataa - ??

Olisiko nyt niin että tämän blogin kirjoittaja on hieman väsynyt eikä hänellä ole mitään järkevää sanottavaa.. Halusin kuitenkin kirjoittaa pari sanaa jotta teillä olisi jotain uutta ihmeteltävää. Olen ollut tosi reipas ja tehnyt myös töitä kun koneen ääreen olen istunut. Tuppaa meinaan käymään niin että kun istun tähän koneelle niin ensin pitää katsoa yksi jos toinenkin blogi ja ennenkuin on päässyt työn alkuun onkin jo myöhä.

No niin, enpäs enempää rääkkääkkään (hihii, mikä sana!) teitä tänään. Kaksi kuvaa vielä:

Kaukana pellolla sataa - ja paistaa..

Kukkia iiihanasta puutarhastani joka ei suostu uskomaan että syksy on tullut, asterit ovat vasta nupussa ja kukkivat kohta kaikki (elleivät huku sitä ennen).

Pitäkeehän pää lämpimänä ja jalat kuivina!

Aarteita tarjolla

On jo aamuyö ja kaikki järkevät yrittäjät ovat nukkuneet jo monta tuntia - paitsi tämä yksi joka juuri sai kaikki aarteet laitettua esille nettikauppaan. Tervetuloa ostoksille, tarjolla on hassuja retroaarteita (kuten kuvan rikkaimuri), ihania satavuotiaita pellavapyyhkeitä, pursotin kammella ym ym ym. Käykääpä tutustumassa! Sisään pääsee TÄSTÄ.

Studioottista

Hahhaa, minä voin kohta tehdä ihkauuden nykysuomen sanakirjan, sen verran outoja sanoja mieleni sopukoista putkahtelee..Mutta tuo otsikko sopii monestakin syystä tämän hetkiseen tunnelmaan. Siispä haluan toivottaa teidän tervetulleeksi ensivisiitille valokuvausstudiooni!

Täällä nämä lennokkaat ja mieltä hivelevät hullutukset syntyvät - keskellä villiintynyttä puutarhaa! No, ehkei nyt sentään ihan, siis kirjoittaminen tapahtuu kyllä sisällä lämpimässä, tietokoneen ääressä. Tosi on kuitenkin että kuvassa näkyvä tila toimi tänään studiona kun kuvasin tuotteita nettikauppaan. Nyt olen silmät ristissä käynyt niitä läpi, parin päivän päästä pitäisi tuotteiden olla jo kaupassa. Kaikennäköistä ihanaa ja hauskaa on tulossa, odottakaapas vaan..

Olisi kyllä ihanaa kun olisi iso tila jossa kuvata, ihan sisälläkin. Ottaisin potrettejakin..No, kuka tietää, ehkä joskus..

Nykyisessä studiossani on kyllä muutakin mielenkiintoista nähtävää, kuten tällaiset myöhäiset..

..sekä hieman hämmästyttävä näky - siis nythän on (tuottaa tuskaa sanoa) syksy ja luonnon pitäisi näyttää määrätynlaiselta mutta ilta-auringon aikaan näyttikin tältä..

siis olikos nyt syyskuu vai kesäkuu ja koivut juuri tuoretta vihreää täynnä..?? (Oho, nurmikko odottaa renkiään - joka ei nyt kuvaamiseltaan ehdi..) Voihan sitä hetken kuvitella että kesä onkin vasta alussa..(niis..)

Alavilla mailla hallan vaara

Joskus on kai sanottu että tuo otsikko olisi yksi kauneimmista suomenkielisistä lauseista. Tiedä häntä, sanojen merkitys ei kuitenkaan ole kovin mieluisa. Tänne meidän saareen ei halla ole vielä tullut mutta läheltä on jo liipannut. Aivan kuten viime vuonna, minulla on jälleen lukuisia kukkia jotka alkavat nyt vasta kukkia - asterit, gladiolukset, daaliat. Ja tietysti kaikki kovin hallanarkoja. Yhden yön nukkuivat jo harson allakin, olisi niin sääli jos nyt paleltuisivat, nupussa olevat upeat kaunottaret.

Pelastin vaasiin kauneimmat, kuinka ollakaan ovat niin samoissa sävyissä taustalla olevan valokuvateokseni kanssa - vaikka siinä loistavat kevään uljaat kuningattaret, siis tulppaanit. Kevät kohtaa syksyn..

Loppuun on ihan pakko laittaa yksi vähemmän runollinen asia: kävijälaskuri oikuttelee - onko teillä muilla samoja ongelmia vai onko minun blogiini hypännyt joku tuholainen??

Mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti vielä ilman hallaa..

Kuihtuvaa kauneutta

Olin jo aikeissa heittää keittiön pöydällä olleen kukkakimpun kompostiin - kun yhtäkkiä huomasin miten kauniita kukat vieläkin olivat, tipahtelevista terälehdistä huolimatta. En sitten raaskinutkaan heittää niitä vielä. Miten voi kuihtuva olla noin kaunis?