sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Voi apua - ensimmäinen teksti..

Tähän sitä on sitten tultu - minä, joka en vielä vuosi sitten edes tiennyt mikä blogi on, kirjoitan nyt sitten omaani..Ja nyt kun pitäisi kirjoittaa, en keski mitään..Ehkä ensin olisi paikallaan selittää mistä blogin nimi on tullut: ollessani noin 5-vuotias kävimme vanhempieni kanssa jossain vanhan koulun huutokaupassa ja sain omaksi Marjatta Kurenniemen kirjan "Oli ennen Onnimanni". Niin, se ei siis ole se loru joka alkaa samoilla sanoilla vaan tämä on ihan kokonainen kirja joka kertoo Onnimanni-nimisestä pienestä vihreästä miehestä (ei marsilaisesta) ja hänen edesottamuksistaan. Tätä kirjaa minulle piti lukea aina kun olin kipeä, ja vähän muutenkin, se on niin kulunut että hädin tuskin pysyy edes koossa enää..Tuossa kirjassa mainitaan Metsän suloisin paikka - se oli paikka jossa oli Onnimannin koti ja jossa hän hoivasi loukkaantuneita metsän eläimiä. Kirjassa on tarkasti kuvailtu miltä talossa näytti. Tässä siis lainaus kirjasta, meille kaikille joille sisustaminen tuo hyvää mieltä: "Tupa oli uskomattoman siisti ja soma. Lattia oli kovaksi poljettua maata, ja sille oli siroteltu tuoksuvia, vihreitä katajanoksia. Vihertävälasisissa ikkunoissa oli punaruutuiset verhot, ja ruutujen takaa kurkistelivat sisään nurmiruusujen herkänpunaiset kukat. Keskellä huonetta oli pitkänomainen, vihreäksi maalattu pöytä, vihreät penkit molemmilla puolilla ja kummassakin päässä korkeaselkäiset tuolit. Ruudukkaalle liinalle oli katettu savikuppeja, ikäänkuin perhe olisi juuri ollut aikeissa käydä ruokailemaan. Seiniä kiersi pitkä hyllykkö täynnä kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, ja peränurkassa oli nurkkakaappi, jonka oviin oli maalattu ruusunkukkia. Sivuseinällä oli mukava kaappivuode, jossa oli kirkasraitaiset verhot, ja takaseinällä suuri, harmaista kivistä rakennettu liesi, jossa paloi iloinen valkea. Pieni pata riippui hahlassa ja porisi hauskasti. Lieden edessä oli rahi, ja sille Onnimanni ohjasi vieraansa istumaan, vaikka Sam vetäytyikin mieluummin viileään ovensuunurkkaan. Toisen ikkunan edessä oli pieni pöytä, jolla oli suuri, kaunishelainen kirja. Maljakossa oli tuoreita kukkia. Sisi ja Sam eivät saaneet tarpeekseen tuvan katselemisesta".

Aina kun liikun metsässä, kuten tuossa yläkuvassa olevassa, tulee mieleeni sanat "metsän suloisin paikka". Niinpä siitä tuli blogin nimi. Mistä täällä sitten on tarkoitus kirjoittaa? Mistä blogeissa yleensä kirjoitetaan? Jos olen ymmärtänyt asian oikein, ovat ne eräänlaisia sähköisiä päiväkirjoja - tosin ilman sydämenmallisia lukkoja (kuten lapsuuden ja teini-iän päiväkirjoissa, muistatteko?) eikä niissä kannata kai kertoa IHAN kaikkea. Mutta minä ajattelin kuitenkin kertoa meidän arjesta, työstäni nettikauppiaana, vähän ehkä sisustamisestakin, hauskoista sattumuksista ja kuka ties vielä mistä muusta. Kunhan nyt ensin totun ja opin. Toivotaan että lukijoitakin löytyy, ei tämä ihan itseä varten pelkästään olisi hauskaa. Joten tervetuloa metsän suloisimpaan paikkaan!

1 kommentti: