maanantai 30. marraskuuta 2009

Eksotiikkaa

Etsin kuvia yhteen projektiin ja samalla katse osui näihin. Ne näyttävät niin epätodellisen ihanilta ja melkein eksoottisilta nyt kun talvimyrsky vinkuu nurkissa. Nauttikaa ja haaveilkaa jo ensi kesän pioniloistosta ja muista ihanista väreistä!

Was looking for certain pictures among my photos and happened to see these. Are they not almost exotic now when the winter storm is shouting outside! Welcome to dream away to the next peonys and roses..





 






 


sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Romuromantiikkaa

Viime tiistaina oli Turun Sanomien Talous-liitteessä kirjoitus nettikaupastani. Otsikko oli "Romuromantiikka elää nettikaupassa". Se oli mielestäni aika hauska otsikko, vaikka me nyt emme myykään pelkkiä romuja. Mutta tuo sana romuromantiikka on aika mahtava - se ikään kuin tekee kaunista ja idyllistä sellaisesta mikä joidenkin silmissä on rumaa. Vähän niinkuin shabby chic, mikä muuten on yksi lempisanani myös. Ja nyt on sitten vielä wabi sabi mikä on kai vähän samaa mutta itämaisin vivahtein, jos olen ymmärtänyt oikein. Kirjoituksessa luki että "pariskunta on hurahtanut rautalankaan" -hih, juu hurahdettu ollaan, langan lisäksi rautaan noin ylipäätäänkin sanoisin..Se tulee näkymään tuolla nettikaupassakin tulevaisuudessa, tulossa on kaikenlaista kivaa. Kun vaan ehtisin saada valmiiksi asti. Minulla on se ongelma että pää ihan pursuilee ideoita ja ajatuksia mutta toteuttaminen on haastavampaa tai joskus jopa mahdotonta. Joskus olisi ihan kiva kun päässä ei olisi ainuttakaan ajatusta, siellä kun on neljän ruuhka yhtä mittaa..mutta kannattaa seurata vähän meidän touhujamme tuolla kaupankin puolella..

Siihen romuromantiikkaan voi muuten törmätä vaikka metsäkävelyllä. Tällainen löytyi esimerkiksi entisen metsän liepeiltä..



Miestä ensin vähän nauratti mutta sitten hänkin huomasi että tämähän on loistava amppeli, valmiiksi lytyssäkin (nyt tuli mieleen Peppi Pitkätossu joka löysi ruosteiselle purkillekin käyttötarkoituksia). Viimeistään kesällä tähän tulee jotain, vaikka joku köynnöskasvi joka riippuu alaspäin. Nyt se on ihan kiva noinkin, terassilla..

Käykö teille joskus niin että joku kirppislöytö ei ihan heti löydäkään paikkaa kotona vaan jää lojumaan jonnekin odottamaan? Minä ostin pari vuotta sitten tällaisen kynttilä"lampetin"




Kotona huomasin että sen musta rautaosa oli joka suuntaan vinossa ja niinpä se jäi odottamaan että mies korjaisi sen jos se olisi mahdollista. Nyt se on lojunut tuossa työpöydän vieressä laatikossa kunnes minä päätin ottaa sen käsittelyyn. Mies oikaisi rautaosaa niin hyvin kun sen nyt sai ja sitten löysin sille ihan täydellisen paikan: meillä on keittiössä sellainen supertylsä kaappi (ei puuta vaan jotain levyä, ihan vino ja kiero) jossa on jauhot ja ryynit sun muut. Joskus yritin saada taiteilija-miestäni maalaamaan siihen jotain kuvia mutta ei se kannata, kaappi on niin arvoton. Mutta simsalabim - lampetti muutti ilmeen kokonaan! On kuin olisin saanut kaksi uutta juttua keittiöön, lampetin JA uuden kaapin! Kaiken lisäksi tytär teki rautalangasta ja pienistä helmistä suloisen koristeen, näettekö sen? Tällaiset pienet jutut voivat sitten tehdä iloiseksi joskus..

Tänään oli taas perinteinen Strömsö-päivä. Vaikuttaa siltä että kovin moni suomenkielinen ei ole tuota ohjelmaa löytänyt mutta suosittelen kyllä lämpimästi, SVT:ltä, sunnuntaisin klo 17.15. Kivaa tunnelmaa, kivoja vinkkejä, ruokaohjeita ja muuta. Tekstitetty suomeksi joten ei haittaa vaikka ei tuo ruotsi sujuisikaan.
Leivoimme tyttären kanssa pipareita että olisi jotain hyvää sitten iltateelle. Laiskana olin ostanut aiemmin jo valmista taikinaa. En vaan tajua miksi en koskaan saa niin paljon pipareita kuin pakkauksessa sanotaan, 1kg:sta taikinaa piti tulla 60-80 mutta me saimme vain jotain 50. Tykkään kyllä vähän paksummista pipareista, on kivaa kun ne ovat vähän pehmeitä sisältä.




(outo väri, kattovalo teki ilmeisesti tempun kun kuvasin ilman salamaa..)

Ja lopuksi vielä yksi kuvatodiste auringon olemassaolosta:




Tämä viehättävä varjokuva ilmestyi keittiön seinään aamupäivällä. Se on mahdollista koska a) eteläpuolen metsä on poissa ja b) AURINKO paistoi ikkunalla olevaan bambuun. Näillä toivottelen teille mukavaa viikkoa, muistakaa nauttia elämän pienistä ihmeistä!

Résumé in english: There was an article about my webshop in Turun Sanomat last tuesday. "Trash romance" was the word what the newspaper women used, it´s little bit like shabby chic. Wonderful words, and very useable, really my style. Like also this bucket what I found when we were walking in the ex-forest. Perfect to use as hanging basket next summer.

Found also a place for an old flea market treasure, put this candle holder on a closet wall in the kitchen. It made the boring closet much more interesting and beautyful.  My little daughter made a little decoration of pearls to it, do you see it?

We made ginger breads with my daughter, nice and easy. Didn´t burn one of them and they were nice to have to the evening tea.

Morning sun made a beautyful silhouett on the wall, it´s a bamboo what I have in the kitchen window.

Have a nice week!

Kaikenlaisesta..

Olen jo monta päivää ollut aikeissa kirjoittaa, mutta sitten ei ole ollut aikaa ja välillä ei ole huvittanut. Koko marraskuu on meidän perheemme osalta mennyt sairastaessa enemmän tai vähemmän. Itse yskin edelleen, viidettä viikkoa jo. Lääkärilläkin tuli käytyä mutta tämä on kuulemma vaan tavallisen flunssan jälkioire. No, toivottavasti ei kestä sitten ensi kesään saakka. Tytär sai viikko sitten uuden flunssan, ja niin sitä aloitettiin taas alusta. Nyt me yskimme sitten kuorossa. Kodissamme leijuu grillikioskin tuoksu, nukuimme nimittäin molemmat sipulikääre kaulassa viime yönä. Se on uskokaa tai älkää, ehdottomasti ainoa toimiva keino jatkuvaan hakkaavaan yskään. Ei auta apteekin yskänlääkkeetkään niin hyvin. Tässäpä "resepti": otetaan yksi ihan pieni sipuli, ei tarvitse edes kuoria mutta molemmista päistä voi ottaa kovat osat pois. Siivutaan ihan ohuiksi viipaleiksi. Otetaan myös halutessa vähän kaalia ja silputaan pieneksi, mielellään nuijitaan vähän vaikka muusinuijalla että neste irtoaa kaalista. Otetaan joku pienehkö huivi tai muu kangas jonka saa kaulan ympärille solmuun, avataan se, laitetaan sipulikaali tai pelkkä sipuli keskelle huivia ja rullataan se niin ettei silppu pääse tippumaan ulos ja solmitaan kaulan ympärille. Jos sipuli kirvelee silmiä, kannattaa yrittää laittaa vaikka poolopaita päälle ja kääre sen alle piiloon, se helpottaa. Ikävä puoli on että sipulin haju tarttuu kaikkialle, yöpaitaan, tyynyyn, peittoon..mutta kun on tarpeeksi kauan yskinyt niin että meinaa mennä ilmatorvi rusetille, tällaiset seikat ovat ihan yhdentekeviä. Se joka on kokenut, on varmaan ihan samaa mieltä.

No, se noista sairauksista. Ai niin, sen verran piti vielä sanoa, että sairas lapsi kaipaa tietysti virikkeitä ja huvitusta  enemmän kuin normaalisti. Olen yrittänyt aina laittaa muut asiat taka-alalle kun lapsi on kipeä ja tarvitsee minua erityisesti, se on kyllä aika haasteellista kun työ on tässä kotona ja sitäkin pitäisi tehdä. Meillä on yksi huvi, joka otetaan yleensä käyttöön juuri sairastaessa, ja se on nukketeatteri. Meille on kertynyt muovikassillinen käsinukkeja joita olen kirppiksiltä ostanut ja ne pääsevät esiintymään silloin  kun tytär sairastaa. Tällä kertaa innostuimme kaiken lisäksi tekemään rekvisiittaakin; ensin teimme paperista vihanneksia ja sitten homma laajeni jo niin että teimme esiintymislavankin esirippuineen päivineen. Ihan vaan pahvilaatikosta, tällainen siitä tuli:



Aurinko on kuulemma laskemassa, siksi taivaalla on tuollainen oranssi viiva..Ja niin sitten tarina kertoi miten pupujussi opetti ketun kasvissyöjäksi esitellen ja koemaistattaen ketulla kaikenlaista (ei kärpässientä). Oho, kuvassa on väärä näyttelijä, pupujussi on paennut paikalta. No, sellaisia ne näyttelijät ovat, oikukkaita ja temperamenttisia. On muuten tosi mahtavaa seurata lapsen eläytymiskykyä, kuinka hän hihkuu ja nauraa ihan katketakseen pienillekin hauskoille jutuille. Todella kiitollinen yleisö!

Luettu on myös paljon. Pahimmillaan, pahan olon vaivatessa, luimme jopa kolmen aikaan yöllä. Menihän se, kun saa olla kotona, voi nukkua sitten päivällä. Perheessämme on kuitenkin eräitä joita lukeminen ei sitten voisi vähempää kiinnostaa..




Haa, kerrankin sain napattua kuvan koirastamme lempinukkuma-asennossa! Hiivin hiljaa varovasti lähelle toivoen ettei kamerasta lähtisi yhtään ylimääräistä rapsahdusta, otin kuvan räps ja sadasosa sekuntia myöhemmin..




Koira on herännyt ja kääntynyt ja on valmiina vaikka loikkaamaan päälleni. Kameroissa on jotain mikä saa sen ihan hulluksi. Ehkä jokin valo tai ääni jota ihminen ei kuule. Olen yrittänyt poistaa kaikki ylimääräiset äänet ja muut, mutta jotain siellä vielä on..Tytär on tehnyt joitakin yrityksiä kuvata koiraa kiipeämällä ensin kuntopyörän päälle korkealle suojaan, mutta ei edes se tahdo riittää..Harmi muuten että kuvasta ei näe miten hassulta se oikeasti näyttää kun koira ponkaisee yhdellä liikkeellä sikeästä unesta selällään täysin hereille mahalleen. Hieman ehkä silmät saattavat alussa harittaa, tiedättehän sillä lailla "häh, mitä, kuka, missä", mutta se on kyllä poissa nopeasti. Siis koirilla..

Ommeltu ollaan myös jonkin verran. Minulla on itse asiassa läjäpäin ideoita tulossa tuonne nettikaupankin puolelle, sinne on tulossa taas uusi tuoteryhmä. Mutta enpä kerro siitä vielä sen enempää..vielä mutta kohta..Olen yrittänyt tehdä jotain pientä tyttärellekin jotta hänestä olisi mieluisempaa seurata puuhiani. Minulla oli vanha kangas josta joskus piti tehdä minulle itselleni jotain ja sain päähäni tehdä siitä tyttärelle yöpaidan. Kärsimättömänä luonteena yritin keksiä miten saan sen tehtyä ilman irtonaisia hihoja ja muuta ja onnistuihan se. Tosin ensin olisi varmaan kannattanut katsoa vähän tarkemmin minkä kokoinen tytär on (mutta enhän minä malttanut siinä luomisvimmassani). Ensimmäinen versio oli, hmm..hieman ahdas..tytär sai sen päälleen kovalla ponnistelulla ja ähinällä, mutta lopputuloksesta olisi innostunut mahdollisesti vain sellainen henkilö jonka suurin haave on saada hyvin ihonmyötäinen sukkapuku. Harmitti, olin ommellut helmaan nätin pitsinkin. No, sen verran kuitenkin päättäväisyyttä löytyi että päätin ommella uuden kun kangasta oli vielä vähän. Nyt sitten vaan leveyttä enemmän. En kyllä vieläkään mitannut, joten nyt on yöpaidassa kasvuvaraa. Siitä tuli kuitenkin ihan nätti, nyt laitoin pitsiä hihansuihin kun hihoista tuli vähän lyhyet (kangas ei enää riittänyt). Tässä näette vähän miltä se näyttää..




Kaula-aukon vedin vaan siksakilla, ehkä laitan siihenkin myöhemmin pitsiä. Paituli meni kuitenkin heti ahkeraan käyttöön, eikä tytär olisi raskinut luopua siitä päivälläkään. Eikä tarvinnutkaan, saahan sitä kipeänä hyppiä yöpaidassa, ja miksei muutenkin jos huvittaa.

Keittiön ikkunan ulkopuolella käy kova vilske, kun pikkulinnut ruokailevat laudallaan. Tytär halusi välttämättä kuvata niitä vaikka yritin selittää että terävän kuvan saaminen ikkunan läpi voi olla melkein mahdotonta. Linnut liikkuvat nopeasti ja tavallinen digikamera on niin hidas että kohde on jo naapurin lintulaudalla ennenkuin kuva tulee otettua. Mutta hänpä nyt halusi kokeilla kuitenkin..




Sitten katsoimme yhdessä tietokoneelta sataaviittäkymmentä kuvaa joissa kyllä tunnistettavissa oli lintu mutta tarkkaa kuvaa ei tainnut olla yhtään..Yritän antaa tyttärelle luomismahdollisuuden puuttumatta liikaa hänen kuvaamiseensa, vaikka se onkin vaikeaa. Olen kuitenkin ajatellut että hän saa myös iloa kameran käyttämisestä ja voi luoda sillä jotain. Tosin on muistettava että hän on vasta kuusivuotias, ja kuusivuotiaat kuvaavat mielellään erikoisia kohteita..Kuten esimerkiksi kuvia koneelle siirtäessä sieltä löytyi kerran  kirja "Kaunotar ja kulkuri" kuvattuna sivu sivulta. Tai sitten hän on kuvannut tv-kuvaa.  Tai sitten vastaan tulee joskus tutun näköinen kuva kunnes tajuan että hän on kuvannut tietokoneen kuvaruudulla näytönsäästöasennossa pyörivältä diaesitykseltä minun kuviani. Kaikkein mielenkiintoisin kuva oli sellainen jota oli katsottava aika pitkään ennenkuin käsitin miten se oli otettu. Siinä hän oli kuvannut minun tietokoneeni kuvaruudulta kuvan jossa hän ottaa itsestään kuvaa peilin kautta. Siis käsitättekö, sama kuva ja lapsi kolme kertaa, tai siis miten se nyt sitten oli...

Lintua pääsin minäkin kuvaamaan  hetkeä myöhemmin, tosin vähän dramaattisemmissa olosuhteissa. Takaovi oli tuuletuksen takia auki, ja reitti pesuhuoneen kautta avoin sisälle asti. Kuulimme keittiöstä kovan pamauksen ja kävi ilmi että sisään oli eksynyt talitintti joka oli lentänyt päin seinää. Se makasi lattialla spagaatissa, yksi jalka vasemmalla ja yksi oikealla ojossa. Teki ihan pahaa, ajattelin että se on varmasti pahoin loukannut itsensä ja aloin hätääntyneenä miettiä mitä tehdä. En keksinyt muuta kuin että vien sen ulos kuusen juurelle ja toivon että se saisi liikuntakykynsä takaisin. Tuntui kamalalta ajatella että jos se ei pysty liikkumaan, se ei saa enää ruokaa ja kuolee hitaasti nälkään, tai koira löytää sen ja tappaa. Toinen ajatus oli myös että jos se oli kovasti tuskissaan, se olisi ehkä pitänyt päästää tuskistaan, mutta siihen ei löytynyt minulta rohkeutta eikä halua. Etsin kaikkialta hanskoja jotta voisin nostaa linnun ulos, tytär vahti sitä sillä aikaa. Lopulta ne löytyivät, mutta kun lähestyin hanskoineni maassa röhnöttävää tinttiä, se koki ihmeparannuksen ja vetäisi jalat alleen. Ja kun menin ihan lähelle ottaakseni sen varovasti käsieni väliin, se lennähti ikkunaan. Riemuitsimme tyttären kanssa, ei se ollutkaan pahoin loukkaantunut! Nyt oli tosin edessä uusi ongelma; miten saada vauhkoontunut ja minusta aika vihaisen oloinen tintti ulos turvallisesti.  Lintu ei kuitenkaan ollut mitenkään uusavuton. Se yritti ensi yhdestä ikkunasta (jonka ulkopuolella sen kaverit töllistelivät hölmistyneinä lintulaudan reunalla)..




Sitten se pyrähti toiseen ikkunaan (ja jätti myös terveiset valumaan pitkin ruutua), nyt se jo visersi ilmeisesti kavereilleen että tulkaa nyt jo auttamaan, täällä menee hermot..




(apua, likainen ikkuna ulkopuolelta, sade piiskannut, kirjoittajan huomautus) Onneksi se kuitenkin tajusi lopulta mistä pääsee ulos ja lensi sinne ihan itse. Sitten vaan takaovi äkkiä kiinni ja helpotuksen huokaus.  Loppu hyvin kaikki hyvin..

Sitten vielä yksi kuva jottei tästä tule liian pitkä juttu eikä kukaan jaksa lukea loppuun saakka.




Näettekö sen vaalean tuolla kuvassa, sellaisen vähän sädehtivän ja häikäisevän? Se on aurinko. Toivoa siis on, pimeys on kohta takana ja uusi kevät koittaa! (Itse asiassa meillä on ollut muutama aika valoisakin päivä, mitä nyt ovat aika lyhyitä. Eihän me sentään olla pohjoisessa eli ihan pahimmalla kaamosalueella. Mutta kuitenkin..) Heips taas hetkeksi, saapa nähdä ehdikö kirjoittaa vielä kerran tämän viikonlopun aikana. Juttua kyllä riittäisi..

Résumé in english: the week has gone taking care of my daughter who is again sick. The flue is making circles in our family seems, I have been coughing now for five weeks..We have been playing with glove puppets, my daughter loves it! Always when she is sick, she wants me to show something with these puppets and its nice because she is good audience!

We have been reading also a lot, but there is one member in our family who doesn´t care about reading - our dog..Finally I got a picture of her in her favourite slepping position.

I made a nightdress to my daughter. First it became to small but the second version was fine and she likes it very much. She doesn´t want to take it of even at day. Well it doesn´t matter, who has said you can not have your nightdress on daytime if you want, at least sometimes!

My daughter wanted to take pictures of birds eaten sun-flower seads outside the kitchen window. Not very easy, her camera is rather slow and as we know, the birds are not. So she took 150 pictures and non of them was sharp..I got some rather sharp pictures of one bird thow, she flew in by mistake. It looked first that she has hurt herself badly but when I tryed to lift her up, she flew to first one window, then the other and finally she found her way out by herself.  It was a relief!

The last picture shows that the sun has not totally forgotten us - someplace it shines and gives promise of a new spring and summer. Hurray!

perjantai 27. marraskuuta 2009

On kivaa olla pankkiiri..

Hih, jos tuon sanan pankkiiri lukee hätäisesti, voisi luulla että siinä lukee pankkihiiri..no se lienee sama. Kello on kohta puoli kaksi yöllä ja päätin näin työpäivän (!) päätteeksi kirjoittaa lyhyen mutta todennäköisesti aika päättömän postauksen (kuten nyt väsyneenä yleensä kirjoitetaan).

En siis ole perustanut OP:lle ja Nordealle ja muille uutta kilpailijaa vaan olen tässä ahkerasti työskennellyt kuvapankkini kanssa. Se on uusin tulokas tuonne nettikauppaan ja on ollut suunnitteilla jo pidemmän aikaa. Työ on vaan aika hidasta joten homma etenee pikkuhiljaa. Tänään siellä on nyt sitten ensimmäiset kuvat, hurraa! Jos nyt joku ei satu tietämään mikä se kuvapankki on niin se on vähän niinkuin kuvavarasto josta haetaan tarvittavia kuvia esimerkiksi aikakauslehtiin, kirjoihin, esitteisiin, mainoksiin ja no, kaikkialle missä nyt kuvia on. Ne eivät kuitenkaan ole noin vain haettavissa vaan kuvaajan kanssa sitten sovitaan mitä kuvan käyttäminen maksaa, ja se riippuu käyttötarkoituksesta.

Välillä minua on hirvittänyt että mitä minä pieni nainen (tai no ei niin pieni, mutta siis kuvaannollisesti pieni isojen miesten maailmassa) uskaltaudun moisen pankin pystyttämään..mutta eipäs auta arkailu pienyrittäjän maailmassa, joten minähän yritän! Tosin tämä yrittäminen pitäisi mieluiten tapahtua valoisaan aikaan (leveä haukotus)..täytyy kai mennä käymään tuolla höyhensaarilla välillä, jaa olisikohan siitä kuvaa, kyllä täällä jossain piti olla....


sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Hämäränhyssyä

Te varmaan kohta kyllästytte kuulemaan näitä minun metsäjuttujani, mutta kun taas olisi asiaa siihen liittyen..Kun eilen ihastelimme keijumetsän tarunomaista tunnelmaa, sovimme tyttären kanssa ettei hän mene sinne yksin koska maasto on aika hetteistä ja vaarallista 6-vuotiaalle. Lupasin kuitenkin tulla hänen kanssaan sinne aina kun hän haluaisi sinne mennä. No, tänään hän halusi mennä sinne taas, ja myönnettävä on että paikka vetoaa minuunkin ja menen sinne mielelläni. Päivät ovat kuitenkin lyhyitä näin marraskuun lopussa, joten ilta alkoi jo hämärtää ennenkuin puuhiltamme sinne ehdimme. Otin mukaan kameran, jalustan, taskulampun ja kynttilälyhdyn. Lähdimme liikkeelle koko perhe, koiraa myöten, joka sitten sujahteli sinne sun tänne ja säikytteli meitä suhatessaan vauhdilla aivan jalkojemme juuresta. Kerran se arvioi hyppynsä väärin ja pudota molskahti suoraan keijupuroon, oli kyllä ylhäällä sieltä yhtä nopeasti. Uinti ei ilmeisesti nyt kiinnostanut..

Tunnelma oli erikoinen ja mielenkiintoinen, tosin liikkua piti varovasti, kuusien alaosissa oli kuivia "tikkuja" joita ei hämärässä nähnyt eivätkä ne tuntuneet kasvoissa kivalta. Oli niin pimeää että jouduin käyttämään taskulamppua nähdäkseni kameran säädöt ja muuttaakseni niitä, mutta juuri kaikessa hulluudessaan tuo meidän seikkailumme tuntuikin niin mukavalta. Mies ja tytär alkoivat uittaa keppiä purossa ja seurasivat sen menoa taskulampun valossa..



..ja minä pelkäsin että jompikumpi saisi myös kylmän kylvyn kurkotellessaan sammaleisella reunalla..Itse taiteilin kynttilälyhdyn kanssa..





Tähän kirpputorilta ostettuun lyhtyyn oli muuten TOSI vaikeaa saada kynttilä paikalleen, ainoastaan yläkansi aukeaa joten kynttilä on asetettava yläkautta pohjalle asti. Häpeäkseni on tunnustettava etten selvinnyt hommasta itse vaan oli vedottava miehen sankarillisuuteen, häneltä se sitten lopulta onnistuikin. Sammuttaminen oli hankalampaa, hän heilutteli lyhtyä kunnes kynttilä kupsahti kyljelleen ja sammui. Arvatkaa olivatko lyhdyn seinät sen jälkeen kivan näköiset? Kuin kynttilä olisi riehaantunut ahtaassa lyhdyssään ja heitellyt kuumaa steariinia seinille..No, ei se mitään, lyhty on nyt sen näköinen kuin se olisi vähän jotain nähnytkin..

Kotiin hipsimme taskulamppujen valossa, syömään kakkua (kaupasta ostettu, eikä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin itse tehty, jälleen kerran), juomaan teetä ja katsomaan Strömsö:tä. Saan siitä ohjelmasta aina valtaisan askarteluinnostuksen, joten kaivoinkin ompelukoneen esille ja aloin ommella vähän yhtä sun toista, tyttären osallistuessa omilla jutuillaan vieressä. Lopuksi istuimme keittössä koko perhe, mies piirsi ja suunnitteli veneen sisusta, minä ompelin ja tytär luki meille Pieni talo preerialla-sarjan kolmatta kirjaa. Se oli oikein kodikasta! Olemme lukeneet noita kirjoja muuten nyt iltaisin, välillä tytär lukee päivällä itsekin. Tarinat ovat niin jännittäviä että niitä lukee mielellään aikuinenkin, välillä on oikein vaikea lopettaa kun edessä on jokin jännä juonenkäänne..Suosittelen näitä kyllä kaikille, ne muistuttavat myös siitä kuinka vähän ihminen loppujen lopuksi tarvitsee ollakseen onnellinen ja tullakseen toimeen. Lukekaa yhdessä lastenne kanssa, ääneen, vaikka koko perhe! Se on katoavaa kansanperinnettä jota kannattaisi vaalia. Saatatte hämmästyä kuinka mukavaa moinen on!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Résume in english: We took a walk to our fairy-stream again, this time when it was almost dark..it was a very special atmosphere, little bit difficult to move around thow..back home to eat cake and drink tea and later I was sewing with my daughter, my husband was planning the inner parts of the future boat, and a little while our daughter was reading to us from "The little house on the prairie". It was a very cosy evening!

Have a nice beginning week!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Keijukaiskimallusta ja ruostetta

Aika erikoinen yhdistelmä vai mitä mieltä olette? Kaikki on kuitenkin yhdistettävissä kun on riittävästi halua ja mielikuvitusta! Säihkettä ja glamouria tähän postaukseen saa tuoda meidän olohuoneen valaisin. Äitini osti varmaan joskus melkein 30  vuotta sitten Ruotsista ihanan kristallikruunun joka nykyään roikkuu meidän olohuoneessa. Meillähän ei tietenkään pölyä ole (?!) mutta jostain syystä alkoi kristallien säihke himmentyä. Lopulta havahduin että olisi kenties kruunun kymmenvuotispesun aika. Tämän kokoisen kruunun peseminen on muuten tosi terapeuttista puuhaa, käydään yksi kristalli kerrallaan hellävaroen läpi ensin astianpesuvesirätillä, sitten huuhtelurätillä ja lopuksi kuivalla rätillä. Ainoa haitta on ehkä että kristallit irtoilevat paikoiltaan (helppo laittaa takaisin kun niissä on koukut) ja välillä aloituspaikka menee hukkaan. Katsoin toisella silmällä Koirahotellia (tyttären uusi dvd) ja toisella loin uutta säihkettä kruunuun. Minä niin pidän kristallikruunuista, laittaisin niitä joka ikiseen huoneeseen jos talo olisi edes vähän suurempi. Nyt kruunu täyttäisi koko huoneen esim makuuhuoneessa. Jos löydän riittävän pienen ja edullisen niin sitten..Tässä kuitenkin iloksenne kristallien säihkettä:



 

 

Tähän olisi sopinut hyvin sellainen "ennen"-kuva kun nuo ovat niitä "jälkeen"-kuvia mutta kun ei tullut otettua.

Muistatteko kun minä pidin palopuhetta metsien kaatamisesta? Itse asiassa olemme sopeutuneet aika hyvin uuteen maisemaamme, se on kasvattanut meissä kykyä nähdä asioita positiivisesti silloinkin kun se ei ehkä heti vaikuta helpolta. Meille tulee auringonpaistetta aivan uudesta ilmansuunnasta! Hakkuualueen yllä leijuva usva on runollisen näköistä. Alueella on yllättävän helppo liikkua koska oksat on kerätty kasoihin ja koneen jäljiltä on kaikkialla teitä. Ainoa haittapuoli niissä on että ne ovat nyt täynnä vettä ja minulla on saappaissa enemmän reikiä kuin saapasta..Joten sukat tulee huuhdottua joka kerta kun tuolla kävelen. Tytär on löytänyt aivan uuden leikkialueen joka on täynnä uusia jännittäviä asioita kuten massoittain kantoja joille voi kiivetä kukkulan kuninkaaksi. Ajattelinkin että siitä saisi hyvän leikin, loikkia kannolta toiselle. Tosin vaara on olemassa että jalka takertuu maassa lojuviin oksiin joita kuitenkin jonkin verran on. Avohakkuullakin on syli johon voi sykertyä kaivamaan purolle kulkureittiä..





Jostain selittämättömästä syystä on meidän lähelle jätetty sellainen kymmenen metrin kaistale jota ei ole kaadettu, se keskellä juoksee valtaoja. En tiedä onko se syynä kaatamattomuuteen mutta olemme siitä onnellisia. Se on nimittäin meidän mielikuvitusmaailmassamme keijujen valtakuntaa. Siellä ne antavat helisevän naurunsa helmeillä pisaroina kuusen oksilla ja voi oikein nähdä kuinka ne loikkivat mättäältä toiselle, juoden puron kirkaankylmää vettä..





Tuo lyhty ei ollut siellä metsässä mutta se sopi niin hyvin tyyliin niin laitoin senkin tuohon kollaasiin. Se roikkuu ihanan ruusupensaan kupeessa pihallamme. Tyttären kanssa melkein hiivimme metsäpolulla nauttien vihreän voimasta. Se väri on tuolla metsässä niin uskomaton, se on melkein epätodellinen. Tuo kuva on ihan autenttinen, se vihreä ON todella noin voimakas. Ja ihana! Pakko laittaa tähän muutama vähän isompi kuva vielä..





 

 

Tunnetteko tekin sen, ihanan vihreän tunnelman?

Sitten välillä jotain ihan muuta, muuten tämän postauksen päällä alkaa kohta kasvaa sammalta..Miehellä on uusi projekti. Tai hän ei pidä sanasta projekti, mutta en nyt keksi muutakaan sanaa tähän. Kuva on tässä:

 

Valitsin tämän kuvan ihan tarkoituksella, vaikka se ei ikävä kyllä anna oikein hyvää kuvaa laivan rungosta, se oli kaikessa sekavuudessaan vain niin hauska poikkeus kaiken "kauneuden" keskellä. Tämä vene on kymmenes jonka mieheni itse rakentaa, päämateriaalina rauta. On ihan uskomatonta miten joku pystyy ja jaksaa tällaista rakentaa, mutta hänelle se on hyvää vastapainoa taidemaalarin työlle ja auttaa samalla ylläpitämään kuntoa. Ja kun se on valmis, menemme taas vähän purjehtimaan. Vene joka meillä nyt on käytössä ei itse asiassa ole valmis sekään, mutta se menee nyt kuitenkin myyntiin ja edessä on uusi homma. Tästä tulee aika iso ja mukava matkavene, johon pitäisi mahtua hyvin sisällekin. Sitten kun se joskus on valmis..Mies kärsii talvesta ihan kauheasti mutta tämä uusi projekti auttaa jaksamaan pimeimmän ajan yli kun ajatukset pysyvät kiireisinä. Hih, me olemme kyllä vähän kuin päivänsäde ja menninkäinen, paitsi että minä olen se menninkäinen. En nimittäin kärsi pimeydestä juurikaan, ainakaan näin Suomen eteläisissä osissa.

Jotta teille jäisi mukava tunnelma viikonloppua varten, laitan tähän lopuksi kuvan eräästä ilonaiheesta jonka saimme kun metsää kaatui. Seisoin tiskipöydän ääressä kun yhtäkkiä havahduin kauniiseen näkyyn: tumma metsäsilhuetti, keijumetsän isot kuuset ja kuunsirppi. Näkymä joka ei aiemmin tiheältä metsältä näkynyt:





Tunnelmallista viikonloppua!

ps. vaihdoin taas vaihteeksi tuota otsikon kuvaa..ajattelin että keskellä hämärintä talvea on ihanaa nähdä kesäistä puutarhaa ja meidän koti siellä takana..toivottavasti tekin tykkäätte!

Résumé in english: I just love crystal chandeliers! If our house would be little bit bigger, I would have many of them. But now I´m happy about this one in our living room. I just realised that I have not cleaned it for propably.. well..  many years, but now I did it finally. And it´s so shiny and beautyful, lovely!

We have got used to the new views outside our kitchen window, the place were  the big forest was before. Now there is no forest, but new exciting place to walk, to play and make journeys of exploration. Our daughter have found many interesting things to do there, so has our dog..Positive thinking makes good to people! And near there is of some reason left a strip with big trees and a stream. In our fantasy-land it´s the fearyland, we can here them laugh and jump from one tussock to the other. The green colour is amazing, almost unreal, and so full with energy!

My husband has started to build a new iron-boat, it´s already the tenth which he builds himself! He has difficult to stand the dark and long winter so this project will give him something to keep his thoughts in instead. Let´s see when we can go sailing with this boat..

Finally a new view from our kitchen window which I noticed today in the evening - we can see the moon over the horizon.

Have a cosy weekend!






sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Sunnuntaita..

Käykö teille joskus niin että kun avaatte uuden tekstiruudun, kaikki ideat katoavat päästä? Minulle kävi juuri nyt niin. Aiemmin mielessä oli vaikka mitä mistä kirjoittaa ja nyt kaikki katosi..No, yritän saada langan päästä kiinni..

Luvassa oli kuvia vähän yhdestä sun toisesta - aloitetaan vaikka ensin tuosta työnurkan uudistamisesta. Ensin kun piti ottaa kuva, iskikin ujous ja epävarmuus että miltä tämä nyt näyttää muista. Mutta sitten ajattelin että mitä se haittaa, minusta tämä muutos on ihan mahtava! Istun tässä parasta aikaa ja nautin siitä että tila ympärillä on ilmava ja siisti (ainakin pari päivää), on kuin olisin ihan tosiaan saanut työhuoneen! Vähän pelkäsin että nuo hyllyt antavat ahtaan vaikutelman, mutta tapahtuikin outo optinen harha, huone näyttää nimittäin leveämmältä! Kuin tähän olisi ihan tosi tullut yksi pieni huone lisää. Tältä tämä näyttää..



Vielä on suunnitteilla laittaa pitsiä tuohon hyllyn reunaan, siinä on osittain lastulevyt näkyvillä. Sitten on varmaan viisainta laittaa tuohon terävään kulmaan jotain  pehmustetta, muuten tulee kestokuhmu otsaan. Tänään onnistuin jo jysäyttämään pääni siihen kulmaan. Mies keksi myös yhden hyvän idean, nimittäin että voisin hankkia valkoiset mapit, ja sitten vielä pari valkoista koria Ikeasta, mitä enemmän kaikki on rauhallisen valkoista, sitä parempi. Olen tästä tosi iloinen! Näin ahtaissa tiloissa tällainen muutos on iso juttu.

Ja sitten seuraa päivän huumoriosio: jos työtilan näyttäminen ujostutti, niin nyt on aika sanoa hyvästit lopullekin arvokkuudelle. Tässä on nimittäin äidin ja tyttären ensimmäinen ompelutyönä tehty norsu:




Kuten huomaatte, en todellakaan liioitellut, se ON aika oudon näköinen. Mutta mitäs siitä, tytär rakastaa sitä. Kaiken lisäksi se toimii todella hyvin niskatyynynä, yllättävä "sivuhyöty"!

Sitten hieman korttiasiaa. Ilokseni sain laitettua tänään tuonne nettikauppaan uudet taidekuvapostikortit, tässä teille hieman kuvia:




"Lunta ja jäätä"..




"Abstraktia"..




"Luonnollinen"..




Nostalgia..




"Kynttilä"..




ja lopuksi "Ruusu". Olen näistä ihan mahdottoman iloinen, toivottavasti tekin tykkäätte! Käyvät kuten jo aiemmin sanoin, sekä arkeen että juhlaan, itselle tai ystävälle. Oikeastaan pitäisi muutenkin kirjoittaa enemmän vanhanaikaisia kirjeitä ja kortteja, nyt kun sähköpostitse kaikki käy niin nopeasti, on se jäänyt melkein kokonaan. Joskus teininä ja vähän vanhempana kirjoitin vielä ahkerasti ystävilleni kirjeitä, nyt en edes muista koska viimeksi..Tutkijat ovat huolestuneita nuorista jotka kirjoittavat vain tietokoneella eivätkä ollenkaan käsin, että kohta he eivät osaa enää kynällä kirjoittaakaan. Ei se ole mikään turha huoli! Pidetään me huolta siitä että meidän lapsemme osaavat kirjoittaa kauniisti kynällä ja lukea oikeita kirjoja, eikös vaan?

Meille on muodostunut hassu sunnuntai-traditio: tykkäämme kaikki katsoa Strömsö:tä SVT5:lta. Nyt olen huomannut että tekee mieli jotain kivaa syötävää sen ajaksi, ja niinpä teimme tyttären kanssa pikaleipomuksen; leivoimme suklaamuffinseja. Ensin oli tarkoitus tehdä leipä ohjeen mukaan joka oli ihanassa Lantliv-lehdessä mutta sitten tajusin että se ei millään ehdi jäähtyä ajoissa joten piti tehdä ne muffinsit, leipä meni perässä uuniin. Inhoan salamakuvia mutta en yksinkertaisesti jaksanut raijata esille jalustaa joten tässä tällainen "pläjäys":

 

Hih, ovat oikein sävy sävyyn..leipä oli aika..hmm.erikoisen makuista, tosin se ei ollut kunnolla jäähtynyt, uskon että maku paranee vielä. Siihen tuli soodaa joka myös antaa aika erikoisen maun, varsinkin jos leipä on liian tuoretta. Halusin kokeilla sitä koska se vaikutti niin helpolta, ainekset vaan heitetään kasaan ja sitten uuniin. Tässä ohje jos joku toinen rohkea halua kokeilla:




Öh..se suurennuslasi voisi kuulua kaikkien blogiani lukevien vakiovarustukseen..

Pari päivää sitten löysin kirpputorilta hauskan pöytäliinan. Se on oikeastaan ihan kauhea, varmasti kaikki te jotka tykkäätte vaaleasta sisustuksesta, kupsahdatte melkein nurin - mutta tästä tuli mieleen jotain lapsuudesta, siksi minä tykkäsin siitä. Mies kyllä tykkää enemmän vaaleista pellavaisista liinoista joten saapa nähdä kuinka kauan liina on pöydällä, mutta on se ihan kivan näköinen. Minulla on keittiössä pikkuruutuiset punavalkoiset verhot ja yllättävän hyvin tuo liina sopii, varmaan kun siinä on niin paljon tuota punaista.

 

Meillä oli joskus vuonna -75 sellainen kulho jossa oli paljon samanlainen kuvio. Hei, minullahan on itselläkin yksi vähän sen tyyppinen,missäs se...




Tässä! Te jotka silloin olitte lapsia tai no minkä ikäisiä vaan, muistatte varmaan tuon tyylin. Taisivat olla jotain laatutuotteita, olisiko ollut Arabian? No, lapsuusmuistoilla tässä kuitenkin taas mennään. En yritä elää menneessä, mutta nämä 70-luvun jutut vaan ovat niin hauskoja ja aika ihaniakin!

Tällaisia uutisia tänään täältä entisen metsän suloisimmasta paikasta (tänään kävi vinkeä etelätuuli sieltä missä ennen oli tiheä metsä suojana..)..Iloista alkavaa viikkoa, talven hämärästä huolimatta!

Résumé in english: today it was of some reason difficult to start writing, all ideas were gone..but here some pictures (above): first my new working space which I am very happy about. Hopefully I manage to keep it in order a VERY long time! Airy and open and..nice!

Then this very funny elephant what I made together with my daughter. It´s almost little bit embarrassing to show it, but my daughter loves it and that is the most important thing! And it was anyway the first one..just wait and see, soon I will...

Also some pictures of the new artphotocards which I put in to the webshop today. Suitable to feast and everyday, as a gift or to your self!  It´s important to write with a pencil now and then and teach it to our children also, in this times when we all use the computer to write with. So we don´t forget how to use a pencil!

I baked a very funny bread today, there was bier and all kind of different things..little bit special taste, but I think it comes better when it comes little bit older. Made also muffins with my daughter, felt for something sweet to the "afternoon tea".

And finally a table cloth which I found at the local flea market, it reminds me of my childhood at the 70`s. My mother had a pot with same kind of pattern, and I have also one. May be that my husband doesn´t like it so much, he is more for white table cloths, but for some time it can give little bit more colour to the kitchen. Outside it´s almost the darkest time of the year, so let´s enjoy colours! Have a nice week!




perjantai 13. marraskuuta 2009

Budjettia ja luksusta..

Ääh, minä olen sitten ihan pääsemättömissä noiden pisteiden kanssa - kun ne sopivat vaan niin hyvin joka lauseen loppuun. Joudun suorastaan pakottamaan itseni etten laittaisi niitä ihan joka paikkaan. Onkohan jotakuta lukijaa jo alkanut moinen ärsyttää? Olen pahoillani, mutta todennäköisesti niitä tulee olemaan kaikkialla edelleen..ei mahda mitään, se on vaan niin minua jotenkin. Sitäpaitsi pilkut ovat kivoja, ihan noin sisustuksellisestikin..

Aika menee kuin siivillä, viikot tuntuvat ottavan sellaisia seitsemän päivän kertaloikkauksia. Haluaisin oikeastaan kirjoittaa tänne useamminkin, mutta en vaan ehdi. Tavoite on kirjoittaa ainakin kerran viikossa, joskus useammin jos on aikaa ja inspiraatiota.

Mitäpä tämä viikko sitten on tuonut tullessaan? Flunssasta toipuminen on vienyt aikaa hirveästi, edelleen minä järjestän täällä sellaisia yskimiskonsertteja että oksat pois, voimat ovat muutenkin tosi vähissä.  Tytär on onneksi jo lähes täysin terve, mitä nyt nenä menee tukkoon iltaisin joskus. Itsellä on varmaan niin huono kunto että se tekee toipumisesta hitaampaa. Tarttis tehdä jotain..

Muistatteko sen ompelukoneen josta kerroin pari postausta sitten? No, minulla ei enää ole sitä. Postilaatikkoon ilmestyi tiistaina mainos kiertävästä ompelukonekauppiaasta ja minä jäin sitä mainosta tavaamaan ja..olihan se mielessä käynyt että olisi kyllä kiva saada uudempi kone, ompelihan tuolla vanhallakin mutta se löi alalangat lyttyyn ja pakki oli edelleen hukassa joten..mukaan lähtivät äiti tekniseksi neuvokseksi ja tytär makutuomariksi ja sitten huristimme saaren toiselle laidalle (matkaa peräti 40 km). Olin ajatellut että missään nimessä en laita likoon enempää kuin 140 €, että se on kipurajana. No tietysti se myyjämokoma näytti kyllä edullisia koneita, halvin taisi olla sellainen jossa luki IKEA (en tiennytkään että heilläkin on ompelukoneita myynnissä??) mutta hän näytti myös iihanaa peruskonetta, tuliterää, hiljaista ja helppoa. Arvatkaa oliko sen jälkeen vaikea katsoa suosiollisin silmin vanhoja, kulahtaneita ja nakuttavia..Hinta kuitenkin kaatoi melkein selälleen ja itku kurkussa ajattelin että mitä minä täällä, parempi napata vanha kone kainaloon (joka oli mukana vaihtoon annettavaksi) ja painella kotiin..Mutta jotenkin siinä vaan kävi niin että tuossa se uusi, sikakallis ja ihana kone nyt nakottaa, keittiön kulmassa odottamassa että taas ommellaan. Vielä ei ole kaduttanut, vaikka toinen osa hinnasta pitää vielä maksaa. Kone on kyllä ihana, tuntuu että nyt voin ommella mitä vaan. Tosin todellisuus veti punteista vähän alemmas kun ompelin tyttärelle pehmo-norsun. Malli oli ompelukirjassa, kaavat olivat pienennettynä. En malttanut alkaa suurentamaan vaan ajattelin että tekaisen kaavan vapaalla kädellä suuremmaksi, ei kai se niin tarkkaa ole. Ehkä se sittenkin oli tarkkaa, koska nyt kun norsu on valmis, se ei juurikaan näytä kirjan mallikuvalta. Tämä on pikemminkin norsun, laiskiaisen ja muurahaiskarhun yhdistelmä. Mutta ei se haittaa, tytär rakastaa sitä! Hän täytti sen itse ja osallistui muutenkin kaikkeen mihin pystyi, leikkasi mm osan osista piirtämiäni viivoja pitkin. Lapsilla on varmaan sellainen myötäsyntyinen empatia kaikkea  rumaa kohtaan joten ehkä hän siksi pitää siitä niin..paitsi että kun menin mainitsemaan sanan ruma, hän tuohtui sydänjuuriaan myöten ja melkein huusi että "ei se ole ruma!!" Siinä voisi olla uusi bisnesidea, tehdä rumia pehmoleluja (niin anteeksi, mutta käytän nyt tuota sanaa joka tapauksessa) joille voisi osoittaa empatiaa. Sitä puuttuu muutenkin nykymaailmasta. Siis empatiaa. Otan kuvan "Pilkusta" huomenna, kun nyt olen jo kertonut sen hmm..erikoisesta ulkonäöstä, en enää ujostele niin paljon näyttää sitä. Ja tulette huomaamaan että en todellakaan ole liioitellut.

Se oli päivän luksus-osio. Nyt siihen budjettipuoleen. Kuten aiemmin on tullut ilmi, minun metsästyssilmäni on ollut jonkin aikaa säädettynä ruutu- ja raita-asentoon, varsinkin mitä tulee tyynynpäällisiin. Niinpä kun näin kirpputorilla vanhan keittiöpyyhkeen hintaan 50 senttiä..



..tartuin innokkaasti uuteen ompelumasiinaan ja tekaisin pyyhkeestä..




..tyynyliinan! En malttanut edes silittää sitä kun piti saada kuva..aukkokohtaan pitäisi vielä keksiä jotain nättiä, vaikka kanttinauharusetit tai jotain, mutta hyvin se menee noinkin, en minä ole niin kranttu. Jos olisi tilaa keittiösohvalle, sellaiselle vanhanaikaiselle, sopisi siihen oikein monta tällaista tyynyä missä olisi vaikka erilaisia ruututyynyliinoja puna-valkoväreissä..nyt tämä saa mennä muiden ruudukkaiden seuraksi tyttären leikkisohvalle.

Minä sitten rakastan erilaisia harrastuskirjoja! Yleensä lainaan niitä kirjastosta, varsinkin Sauvon kirjastolle on annettava kunniamaininta runsaan harrastuskirjavalikoiman takia, olen jo tehnyt rautalankatöitä, maalannut kivistä upeita taideteoksia, huovuttanut, takonut ja vaikka mitä - siis kirjojen kautta, en oikeasti. Nyt meillä on lainassa Västanfjärdin kirjastosta tällainen..




Ihastuttavia ideoita, todella inspiroiva kirja! Tytär löysi kirjasta ihanan paperiperhosohjeen ja päätimme sitä kokeilla. Se oli kivaa ja lopputulos aika ihana, vai mitä pidätte..




Meillä kun ei vietetä joulua eikä näin ollen ole joulukuusta, teimmekin sen sijaan tällaisen kesämännyn! Tai onko tämä perhospuu, jotenkin vähän japanilaisvaikutteinen mielestäni. Perhoset ovat kiinni ohuessa metallilangassa mitä saa askarteluliikkeistä, koristeena on myös pikkuriikkisiä helmiä. Perhosten teko on todella helppoa, laitan tähän ohjeen..



































Kuva on kauhean epäselvä, en tiedä näettekö lukea..mutta jos joku haluaa tarkat ohjeet, lähettäkää kommentti niin kirjoitan sen tähän kunnolla. Tosi hyvä idea koristella esim häätila tai vaikka ihan omaksi iloksi niinkuin me teimme. Ohjeessa sanotaankin että kun on tehnyt pari perhosta, alkaa nähdä lehtien mainossivut ihan uudessa valossa. Totta on!

Meillä on olohuoneessa kaaos. Jos ei nolottaisi niin kauheasti, ottaisin kuvan ja laittaisin sen tähän. Joku kirjoitti kerran sisustuslehden palautesivulle että miksei koskaan näytetä koteja ihan luonnontilassa, että ne on aina niin stailattuja kuvausta varten. No, tervetuloa vaan kaikki toimittajat, täällä olisi yksi luonnollisessa kaaostilassa oleva koti..Minun työtilani sijaitsee olohuoneen yhdessä nurkassa, koko huone on kooltaan n 5x4 m. Joka paikassa on papereita, mappeja, sisustuslehtiä, kirjoja, nettikauppaan menossa olevia tuotteita kuvausta odottamassa, kankaita, ompelutarvikkeita, askartelutarvikkeita, ompelukone, kamera laukkuineen - no, te tajuatte. Tämän lisäksi sohvat, kirjahylly, tv, tyttären oma nurkkaus leluineen ja muine tilpehööreineen.. Jotta minulla olisi hyvä olla tarvitsen siistin ympäristön. Muuten tuntuu että katselen sekavaa mielenmaisemaa silmieni edessä. Niinpä yritän nyt epätoivoisesti keksiä miten tämä sotku saadaan edes jotenkin hallintaan. Suunnittelen työnurkkauksen seinälle hyllyjä, ostinkin tänään kirpputorilta muutaman mutta ne eivät menneet läpi miehen suodattimesta. Ja hän on kyllä oikeassa, ne ovat liian raskaat ja hallitsevat. Ääh, jotain on keksittävä..

Sain tänään postissa hyvin jännittävän paketin. Olen lisännyt nettikauppaan uuden tuoteryhmän, taidevalokuvakortit. Sain ne tänään painosta, ovat mielestäni upeita. Yritän saada ne laitettua tuonne kauppaan vielä tämän viikonlopun aikana, tervetuloa vaan tutustumaan! Sopivat niin arkeen kuin juhlaan, itselle tai ystävälle!

On taas jo yö. Täytyy mennä välillä nukkumaan että pysyy se oikea mielenmaisema järjestyksessä. Öitä!

And now a résumé in english: time is just flying away, yesterday it was last friday..we are slowly recovering from the flue, I have a horrible cough still..

I´v e bought a new sewing machine! Some weeks ago I bought one at the flea market, it was ok but some things were not working properly. So when a travelling sewing machine seller came to our island, I went with my mother and daughter to see if I could find a little bit better one..Well, I did, but the price was very much more than what I planned from the beginning. Must though admit that I love my brand new machine. It´s simple and easy and nice and good (and expensive) and now I´m happily sewing whatever! We made an softy-elephant with my daughter, though it looks more like a mix between an elephant, sloth and this "ant eating bear (didn´t find the word in the dictionary). Very funny looking, but my daughter just loves it! Maybe it´s childrens with-born empathy for ugly things..

Bought an old kitchen towel at the flea market for 50 cents (snt) and made a pillow cover out of it. Easy and nice looking after me, I happened to like these red and white check patterns! Wish we would have space for a big old kitchen sofa, I would fill it with this kind of pillows!

Found in a hobby-book a nice instruction how to make butterflys out of paper from magazines. We had  a nice time with my daughter making this summer tree (picture above), looks almost like they are really flying!

I´m sick and tired on the mess in our living-room. I have my working space in one corner and the whole room is full of paper, magazines, books, things to my webshop etc etc..I´ll try to make something about it so it would look nice and not like a map over a dizzy mind..

Got a nice package today. I´ve put a new product group to the webshop, artphotocards and today they came from the printing house. I´ll try to put them in place under this weekend, welcome to look and buy! They are very suitable as a gift or just to oneself. Remember a good friend with an old fashioned card in real paper, not only threw e-mails!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Ruutua, raitaa, ruusua ja muuta haipakkaa..

- Tiedän, tämä on ihan neuroottista, en ymmärrä miksi minä en löydä sitä oikeaa ulkonäköä blogille..tai sitten on vaan niin hauskaa vaihdella noita kuvia ja muuta. Luulenpa että kun vaan tajuan miten blogista saadaan kolmipalstainen, rauhoitun tuon graafisen puolen suhteen. Kuva tulee varmasti vaihtumaan useinkin, koettakaa kestää!

Oltuani viikon yhteen menoon kotona kipeänä oli pakko päästä jonnekin ennekuin seinät alkavat kaatua päälle joten lähdimme extempore käymään Ikeassa Raisiossa (meitä lähin). Halusin välttämättä päästä samalla reissulla myös kirpputorille joten piti vähän kiirettä, Ikeassa oli aikaa noin tunti syömisen jälkeen. Mies tosin soitti minulle 15 minuuttia siitä kun olimme lähteneet omille teillemme että "minä olen jo valmis, joko mennään" - siis apua! No, sain sen tunnin ja se oli ihan riittävästi. Mukaan tarttui kaikkea pientä, kenkätelineet eteiseen, seinäkoukkuja joihin tytär voi itse laittaa oman takkinsa ja haalarinsa, punavalkoraitakangasta jolla olisi tarkoitus päällystää keittiön tuolit tai tehdä niille ainakin "mekot", pieni kori kaapin siivoukseen (siihen voisi laittaa lääkkeet ym jotka yleensä tippuvat syliin kun kaapin avaa) jne. jne..

Sitten tukka putkella kirppikselle, siellä oli aikaa myös tunti. Voi että minä oikeastaan inhoan kiirettä kaupunkireissulla,  siellä pitäisi lorvia vailla mitään aikatauluja..Lähdimme kuitenkin sen verran myöhään liikkeelle että aikataulu oli järkevä, tarkoitus oli tulla valoisassa takaisin (tosin pimeys yllätti meidät kuitenkin). No, löysin silti kaikenlaista kivaa..Kuten nämä kaksi ihanaa mustaa purkkia jotka ensin meinasin tuonne nettikauppaan mutta en raaski, ovat niin ihania. Äidilläni on ollut ja on edelleen sellainen iso vastaava, jossa on nappeja ja muuta ompelustarviketta, minäkin ajattelin laittaa näihin nappeja ja lankoja jne..



Tykkään muutenkin tosi paljon tuosta "mustalla pohjalla ruusuja tai muita kukkia"-ideasta, nappaisin niitä mukaan enemmänkin jos vaan löytäisin..Sitten löysin uuden "patjaraita"-tyynyn, yksi oli jo ennestään. Niitä voisi ehkä alkaa keräillä..uusi tulokas on tuo pieni tuossa keskellä..

 

Oikealla näkyvä kukka-koira-tyyny on muisto lapsuudesta, en muista mistä se on meille tullut mutta se on kulkenut mukana koko ikäni..Mahtavaa laatua muuten nuo patjakankaat, kestäviä ja kauniita. Kyllä ennen osattiin..Minulla oli näköjään punainen tutka päällä koska mukaan tarttui kaikkea punaista, kuten tämä tarjotin..





Kesä ja mansikkakakkua, aah..Ilokseni löysin myös viimein nätin kellon keittiöön, tähän asti aikaa on tiirattu pienestä tylsästä perusherätyskellosta, mutta nyt voi aikaa tutkailla tästä..





Sijainti on toistaiseksi vähän outo, mutta kun keittiö on niin pieni ja vapaata seinätilaa niin vähän..no, meneehän se tuossa ihan hyvin..Se oli sellainen reissu, minä olin aivan rätti kun tulimme kotiin. Kunto palautuu todella hitaasti ja väsy tulee nopeasti. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo valmis taas menemään jonnekin joten suuntasin Kemiöön kirpputorille. Tarkoitus oli löytää sohvalle päiväpeitto tai jokin jolla peittää se, yksivärinen ja sohvatyynyille päällisiä, sinisissä sävyissä mieluiten. Itse asiassa tuo punainen on nyt imaissut minut niin että yritin ehdottaa että jos hankkisin olohuoneeseenkin punaisia yksityiskohtia kuten maton, tyynyjä jne mutta ei mennyt läpi. Joten pysytään tuossa sini-valkoisessa linjassa..niitä ei löytynyt, sen sijaan löysin tällaisen ihanan - niin mikä tämä oikein on, kori? Ruukku? Ensin luulin että se on muovia mutta se olikin tosi painavaa rautaa, maalattu valkoiseksi. Näin ihan selkeästi tässä ison, ihanan, punaisen kesäkukan, sijoitettuna terassin pöydälle..Nyt menee kyllä Lauran "pisnekset" vähän huonosti koska ihastun näihin tavaroihin liikaa itse, kun oikeastaan tarkoitus on löytää niitä aarteita teille ostettavaksi..Katsotaan nyt miten tuon kanssa käy, jos saisin sen sinne kaupan puolelle, uskon että siitä tykkäisi varmasti joku muukin kuin minä vain..





Matkalla kotiin hoksasin sitä paitsi että miehellä oli veneessä tummansininen puuvilla-päiväpeitto ja kinusin sen olohuoneeseen lainaksi. Hahaa! Nyt vaan lisää kivoja tyynynpäällisiä, jos vaikka ompelisin itse kun on se konekin..Kun vaan löytäisin jostain kivoja kankaita. Ja Ikeasta pari lampaantaljaa...

Mukaan tarttui kirppikseltä vielä nämä popot..olen niitä katsellut varmaan neljä kertaa enkä raaskinut ostaa, maksoivat sentään 22 euroa ja se tuntui paljolta..Mutta tällä kertaa kokeilin niitä ja se oli sitten menoa..ihan kuin ei olisi kenkiä ollenkaan jalassa! Ei niitä ulkona voi nyt käyttää mutta sisätiloissa kyllä.





Olen pitkään tykännyt Caloun (vai miten se nyt kirjoitettiin) puukengistä ja joskus varmaan sellaiset ostankin, mutta nämä muistuttavat kivasti niitä vaikka ovatkin nahkaa. Pohjassa lukee anti-stress, jospa se stressikin nyt katoaisi kengänpohjien kautta maan uumeniin :)

Sitten vielä vähän ympäristöasiaa. Jokin aika sitten kirjoitin suuresta surustani kun rajanaapurina oleva metsä aiottiin kaataa. Se piti tapahtua ensi vuonna joskus. Taisi mittapoika pelätä oman turvallisuutensa puolesta kun moista luikuria laski - se metsä on nimittäin nyt nurin. Muutamassa päivässä siirryimme tästä





..tähän





Tuntuu haikealta kun monen vuoden metsähistoria kaatui rytinällä, jokainen puu tuntui vaikeroivan koneen kynsissä kuin henki olisi lähdössä. Tämä näkymä on meidän keittiön ikkunasta. On kuitenkin myönnettävä että uusi maisema on piristävä ja mielenkiintoinen. Kunpa vaan nuo oksat myös kerättäisiin pois, ne tulevat niin rumiksi kun kuivavat. Oikealla näkyvä metsä jätettiin pystyyn, ja sen takaa kaadettiin paljon. Olisi hauskaa jos se joka päättää mitä kaadetaan ja mitä jätetään, olisi edes hitusen taiteellinen. Nyt näyttää siltä että paperille on merkattu summan mutikassa että tuosta ja vähän tuosta. Näyttää todella hölmöltä, terveisiä vaan kenelle lieneekin..Taas oli pakko vähän motkottaa mutta kuten sanottu, lopputulos oli odotettua myönteisempi. Sitä paitsi, asialle ei voinut mitään joten helpommalla pääsee kun yrittää sopeutua ja nähdä asian myönteiset puolet.  Eiköhän me sitä metsää kuitenkin löydetä, tässä kuitenkin muistoksi pari kuvaa ennen suurta mullistusta metsästä jota ei enää ole..

 

 

 

 






Résumé in english: I have been sick over a week now and was so tired on beeing home so I just had to get someplace so we went to Ikea near Turku and a flea market there. Found some small things, shoeshells and hooks to put on the hallway wall where our daughter can put her own jackets etc, canvas for the kitchen chairs, if I could make "skirts" to them, a small white basket which I plane to put medicines and things in, now they fall out when I open one of the kitchen closets etc etc..Had only one hour at Ikea, it´s not very much but I really wanted to go to the flea market also and we started from home rather late and wanted to drive home while it was still some daylight so..One hour also to fly threw to fleamarket but I did find nice things anyway..Pictures are here above. I just love the black tinboxes with flowers on, it´s some special old-fashioned style what reminds me of my childhood. My mother had then and still has a big black tinbox were she keeps buttons and things. I planned first to set my boxes to the webshop but then I decided to keep them anyway - and put buttons and things in them!

Found one new striped pillow, the one in the middle in the picture. These kind of canvas was used on mattresses "when grand-mother was young" here in Finland, maybe in other countrys also..The canvas is of very good and strong quality - and beautyful also! The pillow with dogs and flowers is a memory of my own childhood, it has followed me threw my whole life..

Red and white tray with strawberrys on - summer and strawberry cake, mm..

A lovely clock to the kitchen, finally. Till now we had only a very boring basic alarm clock, but this I love..it´s hanging in some funny place now but it doesn´t matter.

Was SO tired after this day, the flue has of course put down my condition to zero (if there was some before..). But next day I was on the road again, this time to the flea market in Kemiö. Found the beautyful white iron"pot" (don´t know what to call it), I can really see it with a big red summer flower, on the table outside..maybe I put it to the webshop anyway, soon  I keep everything to myself and nothing ends up there as it should..But the shoes are anyway mine, have been looking at them at least four times but now I tryed them on - and then I just had to buy them. They are really comfortable, like one would not have any shoes on at all! Not really any outside shoes in this moment, but inside, and next summer is soon here..

The owner of the big forest next to us has sold all the trees. In only some few days desapeared 70 years of tree-history. It´s so tragic..We got a new interesting view though from the kitchen window and the backside of the house is now much lighter so something positive there was anyway..Some pictures from a forest which is no more..