lauantai 29. lokakuuta 2011

Linnunpojan siiveniskut - Fågelungens vingslag

Meillä on muutaman viime päivän ajan sairastettu kovaa flunssaa. Minä olen onneksi vielä jaloillani, mutta tyttäreen tauti iski. Oltiin sentään terveitä seitsemän kuukautta peräjälkeen, eli ei pöllömpää.

Pahin on nyt ohitettu ja täällä hyörii nuori neiti, jolla olisi jo jonkin verran energiaa, mutta ei tietoa, mitä voisi tehdä. Niinpä hän innostui kysymään, saisiko hänkin alkaa kirjoittaa blogia. Mitä siihen vastata? Voiko kahdeksanvuotias kirjoittaa blogia??

Tulin siihen johtopäätökseen, että mikä ettei, onhan se hyvää kielellistä harjoitustakin. Tarkastan tietenkin tekstit ensin ja olemme keskustelleet siitä, mitä blogiin voi kirjoittaa ja mitä ei. Katsotaan mitä tästä uudesta seikkailusta tulee. Hauska kokemus se on ihan varmasti. Lupasin laittaa tähän linkin, jospa te kävisitte kurkkaamassa mitä tytär on sinne rustannut, hän kaipaa varmasti lukijoita. Linkki tulee tässä: eleonoran blogi, klikatkaa niin pääsette kurkkaamaan kahdeksanvuotiaan runotytön ajatusmaailmaan. Kommenttejakin saa oikein mielellään jättää, niitä kun on hauska aina lukea..


Den här veckan har gått i flunssans tecken, dottern har efter sju friska månader insjuknat. Nu är det värsta över och nu har vi här en ung dam, som försöker hitta på något att göra. Hon frågade om hon kunde börja med en egen blogg. Vad svarar man på det? Kan en åttaåring ha en egen blogg? Jag kom fram till att det går bra, jag kollar texterna innan hon publicerar dem. Vi har också pratat om vad man kan och inte kan skriva om i bloggen. Det är ju bra träning i språket på samma gång. 

Jag lovade att länka till hennes blogg, här kommer adressen: eleonoran blogi, klicka på texten så kommer ni dit! Kan ju vara roligt att läsa vad en åttaåring tänker, och hon skulle säkert bli glad av många besökare! Den unga damen skriver på finska, men det gör kanske ingenting..lämna gärna kommentarer också!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Syksy Sagalundissa - Höst i Sagalund

Tyttären ollessa taidekoulussa päätin mennä kotiseutumuseoomme käyskentelemään ja kuvaamaan. Siellä on ihana tunnelma kaikkina vuodenaikoina, hiljaista ja silti jotenkin niin elävää..kiertelin ja ihastelin tunnelmaa. Yhtäkkiä erään punaisen talon kulman takaa ilmestyi paikalle mies, melkein hyppäsin nahoistani kun niin säikähdin! Hän oli liikkeellä samoin ajatuksin kuin minä, tosin ilman kameraa. Kertoi kulkevansa iltalenkillä usein museoalueen kautta, siellä kun kaikki stressi tuntuu katoavan. Mies oli lapsena käynyt alueella olevaa kouluakin, ja kertoili kaikkea kiinnostavaa muistoistaan. Kohtaaminen oli hauska, vaikka tosiaan ensin pelästyinkin, olinhan alueella ihan yksin, muut ihmiset jossain kaukana..Lähdimme juttutuokion jälkeen eri suuntiin, kumpikin takaisin tähän päivään, historian havina korvissamme..

Medan dottern var på konstskola, gav jag mig på en tur till Sagalunds hembygdsmuseum. Där är så härlig stämning alla årstider, så tyst men ändå så levande på något vis..jag gick runt med min kamera och njöt. Plötsligt dök det upp en man bakom ett av de röda husen, fy jag jag blev rädd, hoppade nästan ur skinnet! Han berättade att han brukade ofta ta en promenad genom området, då det kändes att  all stress rann av en där. Han hade gått i skola på området (skolan är nu i eftisbruk) och berättade allt möjligt roligt som han mindes. Det var ett speciellt möte, kanske just för att det kändes så underligt att han dök upp sådär från ingenstans..Efter pratstunden gav vi oss av åt var sitt håll, tillbaka till nutiden, med historiens vingslag viskande i öronen..











sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Lisää sisustamista - mera inredning

Olipa hauska huomata, että sisustaminen on jotain joka lähes kaikkia kiinnostaa, kun kommentteja tuli heti useita! Olen ennenkin sanonut, mutta sanon vielä - minusta on ihanaa kun jätätte kommentteja, niitä on niin mahtava lukea! Tiedänhän minä että olette siellä, mutta kun sitten vielä kirjoitattekin, niin..:)))

Tyttären pikkunurkassa alkoi olla sellainen ongelma, että siellä piti hovia sellainen määrä pehmoeläimiä, ettei varsinainen asukas oikein mahtunut sinne kunnolla. Yritimme pehmoja harventaakin, mutta kun kaikista ei vain voi hankkiutua eroon..Mikä siis ratkaisuksi? Kuten ehkä muistatte, olen kovin ihastunut kollaasien tekemiseen. Niinpä hankin paikalliselta sahalta parin euron siistin laudan ja sitten valtasimme keittiön pöydän kiiltokuvien, kauniiden korttien, viikkolehtien, liiman ja saksien kanssa. Lauta sai kauniin päällisen, alle ja päälle decoupage-lakkaa. Jos olisi ollut kärsivällisyyttä, olisin laittanut vielä kalustelakkaa vahvisteeksi, mutta kun sitä ei ollut kotona, niin sai jäädä näin.

Olimme tavattoman tyytyväisiä lopputulokseen, ihania värejä ja iloinen yleisilme. Eipä hyllystä kyllä paljon näy kun sen valtasivat ne pehmot..Mutta nyt mahtuu pikkuinen Runotyttö omaan valtakuntaansa haaveilemaan!


Olohuoneen muun sisustuksen suhteen olla edetty matontestausvaiheeseen. Apuna tässä on ylimmäinen mukavuustestaaja Tipi Töötti Kleopatra. Apulaistestaajana toimii eräs 8-vuotias tyttäräinen. Molemmilta on tullut täydet pisteet mitä tulee pehmeyteen ja makaamis- sekä kierimismukavuuteen. Minä arvelen tyytyväisenä, että irtoavat karvatkaan eivät varmaan kovin hyvin tuossa näy..Laitan kunnon kuvan myöhemmin, salama antaa vähän väärän kuvan. Koira vaan oli niin hauskan näköinen kun kiemurteli matolla, joten tuli kiire räpsäyttää kuva!



Idag blir det lite text på svenska också..om inredning skall det handla om idag. Som jag tidigare har visat, har dottern en liten egen hörna i vardagsrummet, där hon kan mysa och läsa och så. Nu hade det dock flyttat in så mycket mjukisdjur på den lilla sängen, att hon nästan inte fick plats själv längre. Vi försökte reducera antalet nallar, men det är ju många som man helt enkelt inte kan sälja eller ge bort. Vad göra?

Jag är ju, som  ni kanske minns, väldigt förtjust i att göra kollage. Jag köpte en bit bräda för en billig peng på brädgården och så satte vi oss i köket med klistermärken, vackra kort, veckotidningar, sax och lim - och vips hade brädan förändrats till ett litet konstverk. Vi är jättenöjda, det blev så fint och färggrant. Under och över satte vi decoupage-lack. Om man skulle haft lite mera tålamod, hade det varit bra med lite lack på ännu, men eftersom jag inte hade det hemma, fick det vara bra såhär. 

Nallarna flyttade upp på hyllan och den lilla poeten får plats att sitta och drömma och läsa i sin lilla hörna igen. 

Vardagsrummet håller på att genomgå en förändring när det gäller textilier. Vi var till Ikea igår och jag köpte nya överdrag till sofforna (eller det är överkast egentligen) och nya mjuka mattor. Mattorna har nu i två dagar varit under hård testning av testpersonalen, dvs Tipi Töötti Kleopatra samt en 8-årig liten dam. Mattorna har genomgått testet med full poäng vad gäller mjukhet samt ligga på- och rullaruntbekvämligheten. Jag har kommit fram till att hundhår försvinner ganska bra i "lurvet". Skall ta en ordentlig bild någon dag, blixten ger en helt felaktig bild (som vanligt). Hunden såg bara så rolig ut när den ålade runt på mattan så jag var tvungen att fyra av med blixten..

lauantai 15. lokakuuta 2011

Organisointia - organisering

Lähdimme hetken mielijohteesta käymään Ikeassa. Oikeastaan sinne kannattaisi mennä viikolla, tänään moni muukin oli saanut saman idean. Iloitsin uusista matoista, sohvapeitteistä ja parista viltistä, joilla olisi tarkoitus saada olohuoneeseen uutta ja vähän lämpöisempää ilmettä. En ole oikein päässyt selville siitä, mitä oikeastaan haluaisin tänne kotiin. Ärsyttää sellainen päättämättömyys, en löydä sitä omaa linjaa, en sitten millään. Mielellään ostaisin kaiken kirpputoreilta, mutta siinä tapauksessa en saisi huoneen sisustusta valmiiksi riittävän nopeasti.

Nykyään ovat muotiin tulleet niin kutsutut ammattijärjestelijät, jotka tulevat kotiin laittamaan paikat järjestykseen. Mitähän sellainen järjestelijä saisi meillä aikaan? Tuntuu että tilanne on riistäytynyt käsistä, kun näissä vähissä neliöissä tapahtuu niin paljon. Olohuoneessa on oma nurkkaus tyttärelle sekä hänen runsaslukuisille tavaroilleen, minun työpöytäni, varsinainen olotila sohvineen ja muine tykötarpeineen ja tämän lisäksi kaikki kankaani ja muut tarvikkeet joita käytän tehdessäni Redesigned by Laura S-tuotteita. Huonetta on melkein mahdoton saada pysymään järjestyksessä ja toisinaan tunnen suurta houkutusta heittää kaikki tavarat ovesta ulos. Ihmisen mielenterveydelle on minusta tärkeää, että tavarat ovat järjestyksessä, sekava ympäristö luo henkisiä paineita ja kielteisiä "värinöitä". Stressaannun itsekin kun paikat ovat sekaisin..Sitä paitsi, myönnetään, meillä on paljon tavaraa. En totisesti ole mikään minimalisti.

Ehkä nyt, uusien hankintojen myötä, saan tähän huoneeseen edes jotain järjestystä. Toivoa voi ainakin...

Onkohan noiden ikkunoiden takana siisti ja mielenkiintoinen koti? Ihan varmasti on!

Entä miten tämän oven takana sisustetaan?

Idag text bara på finska, tills jag hinner översätta.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Ehkä viimeiset - kanske de sista

Takana on muutama yö jolloin hallaraja on rikottu, ainakin siltä on näyttänyt aamulla. Koko syyskuun pelkäsin, että kylmyys tulisi ja veisi myöhään kukkivat ihanuudet puutarhasta, onneksi niin ei käynyt. Ehdimme iloita astereista, gladioluksista, kosmoskukista ja hajuherneistä. Terassilla kukkiin vieläkin ihana amppelikukka, jonka ostin puoleen hintaan heinäkuussa. Ilmeisesti paikka on niin suojaisa ettei kylmyys osu siihen.

Nyt alkaa puutarhassa kuitenkin näyttää siltä, että Kuningas Talvi pian saapuu. Mutta ei se haittaa, nyt siihen ajatukseen on jo sopeutunut. Vielä voi nauttia näistä viimeisistä - tältä vuodelta...

Bakom oss har vi några nätter då temperaturen har gått, om inte under noll, i alla fall mycket nära. Hela september fasade jag för att kylan skulle komma och ta död på allt som kom igång och blommade så sent. Lyckligtvis blev det inte så och vi fick njuta av astrar, gladioler, rosenskära och doftärter. På terassen blommar fortfarande en ampelblomma glatt, den köpte jag i somras för halva priset på ett växthus. Tack vare fönsterglasen är där så skyddat så den har klarat sig ännu.

Nu börjar det dock i trädgården se ut som att Kung Vinter snart är i antågande. Men det gör faktiskt ingenting, nu har man vant sig vid tanken. Ännu kan vi glädja oss åt de sista blommorna - för i år..

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ei mitään kummempaa - inget särskilt

No voi sun, nyt on iskenyt blogitukos - tai siis se on kai minun päässäni, kun en vaan keksi mitään..tai voi johtua myös mahdollisesti puhkeavasta flunssasta joka tuntuu vaanivat joka lihaksessa. No, ei se mitään, ei oteta tästä stressiä! Tällä kertaa siis vaan pieni kuva, iloksenne! Pitäkää itsenne lämpiminä ja toivottavasti terveinä!

Nu är det blogg-förstoppning, eller är det bara i mitt huvud, jag kommer inte på något att skriva om. Kan också bero på en förkylning som försöker bryta igenom. Nåja, jag tänker inte göra detta till något att stressa om. Därför blir det bara en bild den här gången, för att glädja er. Håll er varma och förhoppningsvis friska!

 

lauantai 8. lokakuuta 2011

Fire, fire

Kun on parin viikon ajan asustellut tilapäisesti kerrostalossa, on mahtavaa päästä taas omaan kotiin. Pääsee ovesta ulos pihalle, voi tehdä kaikenlaista ulkonakin ja yksi juttu jota erikoisesti kaipasin - saa laittaa takkaan tulen! Meillä on puulämmitys joten puuta poltetaan tulikivi-uunissa kylmänä aikana päivittäin. En ymmärrä miten ihmiset voivat elää ilman elävää tulta??

När man har tillfälligt bott ett par veckor i lägenhet, är det så skönt att få komma hem igen. Man bara stiger ut genom dörren och så är man på sin egen gård och kan göra allt möjligt. En sak som jag speciellt saknade var levande eld, att göra eld i vår tulikivi-ugn. Vi värmer hela huset med ved så det blir brasa alla dagar. Jag förstår inte hur någon kan leva utan detta??


Mukavaa viikonloppua! Trevligt veckoslut!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tammien saari, osa 1 - Ekarnas ö, del 1

Pääsimme vähän reissaamaan miehen mukana, jolla on työ meneillään Tammisaaressa. On aina mielenkiintoista nähdä uusia ympyröitä, Tammisaari on hyvin viehättävä ja monipuolinen pieni kaupunki jossa on paljon nähtävää. Olen aina ollut huono kävelemään ihan vaan kuntoilun vuoksi, mutta jos on jotain kiinnostavaa nähtävää samalla, kävely sujuu kuin itsestään. Niinpä tulikin sitten kolmen päivän ajan käveltyä aika tavalla, jalat tulivat kipeiksi ja huono kunto muistutti itsestään. Kotiin tultuamme olenkin ollut aivan naatti pari päivää..

Koiran ulkoiluttaminen kaupungissa on haasteellisempaa kuin meillä kotona, me päästämme koiran vain ulos ovesta ja juoksemme itse perässä..:) Näin ei kuitenkaan voi kaupungissa tehdä, joten suuntasimme jonnekin, missä koira sai liikkua tarpeekseen, kytkettynä tosin. Tammisaaressa on kaunis luonnonpuistoalue aivan keskustan tuntumassa, jossa riittää kävelyteitä joka suuntaan. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta ei se meitä rohkeita maalaisia lannistanut, edes valokuvaamasta. Niinpä, tässä teille kuvia salaperäisestä luonnonpuistosta syyskuisena iltana!

Vi hade tillfälle att följa med mannen till Ekenäs, han håller på med ett jobb där. Det är alltid intressant att få se nya ställen och Ekenäs är en mycket charmig lite stad med mycket att se. Jag har alltid varit dålig på att gå bara för gåendets skull, men har man något att titta på så går det bra. Det blev många fotsteg under tre dagar, benen värkte och den dåliga konditionen gjorde sig påmind. Jag har varit helt däckad sedan vi kom hem, orkar just ingenting..

Att gå ut med hunden här hemma är så enkelt, man bara öppnar dörren, släpper ut hunden och springer efter själv. I stan är det annat, där skall hunden gå i koppel hela tiden. Det gillar inte vår Tipi som har varit lös och ledig hela sitt liv..Vi letade oss till naturparken i utkanten av stan, där hade hunden mycket att nosa i. Fri fick den dock inte springa ändå..Det hann bli kväll innan vi hade gått igenom hela parken, men det skrämde inte oss modiga lantisar. Att fota gick också bra - därför får ni alltså nu se bilder från en hemlighetsfull park en kväll i september!