torstai 24. kesäkuuta 2010

Suven sulotunnelmia

Pitäisi oikeastaan riehua ympäriinsä imurin kanssa mutta sen sijaan lähdinkin pihalle hipsimään yöpaidassa, kamera mukanani. Ulkona on niin ihana ilma, kesäistä linnunmaitoa! Joten, tällaista meillä on, juuri nyt, tänään, melkein keskellä kesää..






























































































































































Nauttikaa ja voikaa hyvin!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Luonnollista kauneutta

Me työstämme maata, kaivelemme kiukuissamme juolavehnän kilometrijuuria pois, tasoitamme, lannoitamme, kylvämme ja  kastelemme. Jonkin ajan kuluttua me kaivelemme lisää juolavehnänjuuria pois, tai etsimme taimipoloisia vesiheinämatosta. Tuskailemme liiallista kuivuutta tai kaiken hapattavaa jatkuvaa vesisadetta. Lopuksi, jos hyvin käy, saamme nauttia kovan työmme tuloksista. Jos ei käy hyvin, on työ ollut turhaa.

Mutta se Suurempi Puutarhuri, Hän on keksinyt viljelyn salat. Näkyyhän se tuloksista. Ja itse ne ponnistavat joka vuosi esiin, niitä ei tarvitse kastella, ei kitkeä, ei istuttaa. Korkeintaan vähän jarrutella. Melkein käy vähän kateeksi, mutta onneksi ne ovat kaikki meidän iloksemme ja maljakoiden kaunistukseksi. Nyt on aika nauttia ihanan eksoottisista - luonnonkukista!













































































































































perjantai 11. kesäkuuta 2010

Ulkosisustusta

Haa, tänään sataa, ei tarvinnut kastella letkulla pikku hiljaa harmaaksi muuttuvaa puutarhaa. Ihmettelin miksei kasvimaalla oikein kunnolla mikään ole lähtenyt käyntiin kunnes muistin - nehän juovat myös, taimet siis. Nyt saavat olla suut ammollaan ja juoda kyllikseen!

Kuten huomaatte, olen leikkinyt (taas) blogin ulkoasulla, nyt se alkaa vihdoinkin näyttää siltä kuin haluaisin. Näyttää minulta. Toivottavasti tekin viihdytte!























Joskus sitä ihminen kokee valaistumisen hetkiä. Niinkuin nyt tänään. Mietin itsekseni miksi ulkona on niin paljon hauskempaa laittaa asetelmia, ruukkuja hauskoihin paikkoihin ja muuta,  kun täällä sisälläkin voisi semmoista tehdä. Tulin siihen johtopäätökseen että se johtuu siitä että ulkona on niin paljon enemmän tilaa, voi tehdä kaikkea SUURELLA säteellä eikä mitään piiperrystä. Sisällä ei mahdu, tilaa on vähän ja tavaraa paljon. Onneksi te ette näe minun työpöytääni tällä hetkellä, joka puolella on vinoja kasoja...Huomenna sitten, kun kerran silloinkin sataa..

Mies parka on maannut sohvalla särkynappeja popsien - selkä päätti että muurin rakentamisesta pidetään nyt vähän paussia. Olemme molemmat nostelleet kiviä hyvin epäergonomisissa asennoissa, ja maksun aikahan siitä koitti. Minä sentään lyllerrän vielä kuta kuinkin kivutta, vaikka aamuisin vähän jäykkä olenkin. Mutta niin on kivirakentaminen mennyt veriin että kun aamulla ei ollutkaan lähtö työmaalle, emme miehen kanssa meinanneet osata ollenkaan elämistä aloittaa. Hän kiemurteli sohvalla kun selkää lukuunottamatta kaikki muut paikat kaipasivat betonimyllyn ääreen, minä taas pyörin ympäri huushollia saamatta mitään aikaiseksi. Onneksi naapurin ruohonleikkuri veti minutkin sitten taas hommiin ja järjestys palautui.






















Tomaatintaimet on jo mies hankkinut, ne nojailevat kuin baarivieraat uunin kylkeen ja odottavat että viikonlopun myrskytuulet puhaltavat ohitse. Elämme toivossa että meilläkin olisi sopivan ajan kuluttua tällaisia..






















Nämä kaunokaiset kasvavat Westersin luomutilalla täällä Kemiönsaarella. Jos haluatte tietää lisää heidän tapahtumarikkaasta kesästään, klikatkaa nimeä.

Mukavaa viikonloppua, nauttikaa sateen ropinasta ja ihanan mehevistä tuoksuista jotka tuovat mieleen lapsuuden kesät - ainakin minulle!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Ihan pihalla

Ollaan, ja ilolla. En malttaisi olla sisällä ollenkaan (ja sen kyllä huomaa, sängyt jäävät petaamatta, tiskit tiskaamatta)! Aloitin päiväni jo aamuvarhaisella, ennen aamiaista, lykkäämällä vanhemmilta lainassa olevan maitokärryn kallion laelle talomme taakse ja raahaamalla sillä ison lastin kiviä pihalle. Sitten suuntasin noin sadan metrin päähän hakemaan kottikärryllisen hiekkaa. Myöhemmin raahasin lisää kiviä. Tytär myös, urhoollisesti pienellä kottikärryllä lasteja lykäten. Meidän pihalle tehdään nimittäin tomaattipenkkiä jonka reunus tehdään luonnonkivistä muuraten. Muurauksen hoitaa mies. Kuten meidän projektit useimmiten, tämäkin osoittautui odotettua raskaammaksi. Lohduttaudumme sillä että kun se on kerran tehty, siinä on ja pysyy. Muurista kuvia kun se on valmis, mutta tässä teille pihatunnelmia muualta meidän pihapiiristä:






















Kirpputorilta voi tehdä tällaisiakin löytöjä, tämä on hankittu viime kesänä. Sitkeä, kestävä, viihtyy missä vaan, ja kukkii ihanan loistavin kukin. Nimeä en enää muista..






















Ihme kukka, ei kuki enää alkuperäisessä paikassa vaan "tien toisella puolella". Kaipasi ehkä vaihtelua?






















Flammentanz-köynnösruusu. Juujuu, on se, ettekö te näe? Taisi käydä talvella huonosti, voi kurjuus, se kukki niin ihanasti. Pitäisikö se nyt leikata matalaksi, eihän köynnösruusuja yleensä..


















Aluksi en käsittänyt miksi ihmiset manasivat saatuaan näitä puutarhaan  ja kävivät sotaa niitä vastaan lapioin ja hakuin, minä kun olisin ollut niin iloinen jos minulla olisi ollut niitä. No nyt on, ja alan ehkä käsittää miksi..Ovat silti hauskoja, karvapalleroita näin aluksi.






















Tässä toinen karvapallero, liekö mesi maistunut hälle runsain mitoin kun näyttää niin pulskalta?




































Ihania nämä perennat jotka tulevat ihan itsestään joka vuosi, ja ovat niin kauniita, melkein eksoottisen näköisiä.






















Ikean muoviverholle uusi elämä..ennen tässä oli sininen samanlainen, se oli hienostunut ja asiallinen. Tämä on vähän provosoiva mutta positiivisella tavalla ja toistaa hauskasti puutarhan kukkien värejä. Sateenkaari on tipahtanut puutarhaamme..






















Mmm..tuntuuko tuoksu sinne asti?



















Nähdään ja kuullaan taas!

Rautaa ja maalia

Ei, kyseessä ei ole remontti vaan mieheni Johnin taidenäyttely. Jos liikuskelette täällä meidän saarella kesä-heinäkuussa, kannattaa käväistä Västanfjärdin kirjastossa, siellä on Johnilla näyttely "Maalta ja mereltä". Nähtävänä on tauluja, tietysti..


















Tämä voisi olla vaikka Kemiön ylpeys Eugenia. Uutta tässä näyttelyssä on se, että esillä on nyt myös rautaveistoksia, tässä niistä yksi. Materiaalina on käytetty romurautaa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sitä on kyllä vaikea uskoa..






















"Purjehtijan unelma" on tämä komea ilmestys nimeltään. Tervetuloa näyttelyyn, avoinna siis heinäkuun loppuun!