sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Omalaatuista kauneutta

Terveisiä Raumalta! Täällä ollaan vieläkin, taidenäyttelyä pitämässä..kirjoittelen miehen kannettavalla koneella enkä minä ole oikein kaveri tämän kanssa. Sillä on ihan omat metkut joita en käsitä, en sitten millään..On melkein ikävä omaa konetta joka tekee (melkein) aina niinkuin minä haluan.

Vaikka olemme nyt pohjoisemmassa kuin kotona, tuntuu että kevät on täällä pitemmällä kuin Kemiössä. Jalkakäytävät ovat  liukkaat, voitte vain kuvitella miten hauskaa on ulkoiluttaa höpsöä koiraamme joka rakastaa ihmisiä, paikassa jossa on paljon ihmisiä. Minä hiihtelen kieli poskessa pitkin jäistä jalkakäytävää ja yritän olla kaatumatta vaan mitäs sitten tapahtuu kun koira äkkää jossain iiiihanan ihmisen/koiran/mitä vaan mikä on ihan hirrrveän kiinnostavaa? Vielä en ole kaatunut mutta saapa nähdä..

Kaupungin kevättalvi on eri värinen kuin meillä kotona. Voisinpa sanoa siitä jotain kaunista, mutta tosiasia on että lumi on täällä mustaa ja harmaata. Kotona hanget ovat tasaiset ja valkoiset. Tai olivat kun lähdimme vajaa viikko sitten. Muuten on sanottava että Rauma on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Jos ette ole koskaan käyneet, suosittelen käyntiä erikoisesti kesällä. Ja jos haluaa nähdä ison osan kaupunkia kerralla, kannattaa mennä kahville Rauman vesitorniin, siellä on mahtavat näkymät ja maukkaat leivonnaiset (terveisiä vaan Kristiinalle!) Lisää tietoa Taidekahvila Tornista löytyy klikkaamalla tästä.

Tarkoitus oli lähteä kävellen kaupunkia kiertelemään ja kuvaamaan, olen auton ikkunasta "kuolannut" kiinnostavien kohteiden perään. Ne jotka tuntevat Raumaa, ajattelevat heti varmaan Vanhaa Raumaa romanttisine puutaloineen, mutta itse asiassa se ei tullut ensimmäiseksi mieleen. Jos olette tätä blogia jo vähän lukeneet, tiedätte että minä olen vähän omalaatuinen mitä tulee kuvauskohteisiin. Se mikä on monen silmissä rumaa, on minun silmissäni kaunista ja mielenkiintoista. Olen hulluna vanhaan, kuluneeseen, ruostuneeseen jne. Olen siis myös hulluna puutarhaan ja sen kauneuteen, ruusuihin, pioneihin jne mutta aina mukana pitäisi olla jotain "rouheaa" ja vähän boheemia. Oikeastaan se on aika omituista, olen kuitenkin luonteeltani aika säntillinen enkä poikkea mielellään nk normaalista enkä halua herättää huomiota. Ehkä minussa onkin kaksi täysin erilaista persoonaa. Huhhuh, kuulostaa huolestuttavalta...tai pitäisikö sanoa että minulla on monisärmäinen persoonallisuus, se kuulostaa paremmalta..No, jotta tästä ei tulisi kuiva, pelkkää tekstiä sisältävä postaus, onnistuin löytämään tältä koneelta yhden hyvän esimerkin "minunlaisestani" kuvasta.

Tai siis kone on nyt sitä mieltä että sitä laitetakaan tähän väliin..on tämän laitteen onni että näyttelytilan ikkunat ovat niin korkealla etten yllä niihin, muuten se olisi jo saanut ihailla etupihan kiveystä..

No, laitetaan sitten teksti ensin. Jos joku raumalainen näkee alla olevan kuvan, he ajattelevat että miten tuo kauhea ikkuna on tänne laitettu..Niin, onhan se omalla tavallaan kauheakin, mutta toisaalta se on rouheudessaan kaunis. Ajatelkaa miten paljon kerrottavaa sillä olisi jos se osaisi puhua. Mitä se on nähnyt, mitä kokenut kun seinä on noin rikkoutunut? Ja miten paljon kauniita värejä kuvassa on, maanläheisiä ja murrettuja. Puuta, betonia.

Luin hiljattain ruotsalaisesta sisustuslehti Sköna Hemistä miten tulossa on sisustustrendi jossa suositaan kulunutta ja rouheaa hyvinkin voimaperäisesti. En nyt tarkoita shabby chic-tyyliä, se on ollut ja tulee olemaan aina muodissa, uskoisin. Artikkelissa - jonka otsikko oli muuten "Råa rum" (rå=raaka) kerrottiin kuitenkin vielä pitemmälle menevästä tyylistä. Ajatelkaa miltä kiviseinä näyttää kun siitä on poistettu vanhat tapettikerrokset. Niistä on jäänyt seinään jälkiä, ehkä jopa tapetinpaloja. Moni ajattelisi että siinä on työ jäänyt ihan puolitiehen..Artikkelissa oli kuvia Tukholmassa sijaitsevasta hotellista joka oli luotu tätä tyyliä käyttäen. Rohkeaa, eikä varmasti ihan kaikkien mieleenkään. Mutta jotenkin niin valtavan viehättävää. Ihanan erilaista. Elämänmakuista. Sopivassa suhteessa se näyttäisi varmasti tosi hyvältä kotonakin. Olisipa minulla kiviseinäinen talo, yksi seinä olisi siellä ihan varmasti tuohon tyyliin laitettu.

Tällä reissulla taisi jäädä Rauman upeat rouheiset kohteet kuvaamatta, ulkona nimittäin sataa. Niinpä tässä vuosi sitten otettu kuva. Kommentoikaa mielellään tätä sisustustyyliä, tai tyyliä yleensä!




maanantai 22. maaliskuuta 2010

Lähtötunnelmissa..

Laukut on pakattu ja aamulla auto kääntyy kohti Raumaa. Kivaa päästä reissuun taas pitkästä aikaa! Tässäpä teille vielä näyttelyn tiedot, jos vaikka olette lähistöllä - tervetuloa tervehtimään meitä ja katsomaan taidetta!

















"Maalta ja mereltä"
maalauksia ja taidevalokuvia
Laura ja John Sychold
24. - 28.3 2010
Villa Jussoila, Karjalankatu 16, Rauma
avoinna ke 14-17, to-pe 11-17
la 10-15, su 11-17


Tervetuloa!

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Vieraita puutarhassa..

Taas on pakko vähän kirjoittaa vaikka ympärillä on tuhat asiaa odottamassa..meille ilmestyi nimittäin puutarhaan erikoisia vieraita eilen..























Tämän daamin muotoili perheen nuorin taiteilija, sen luominen vaati jos ei ihan verta ja hikeä niin ainakin kyyneliä. Koska itse olen flunssassa, en mennyt ulos mutta näin ikkunasta kuinka lumenveistäjä oli työssään - ja näin myös miten hän lyyhistyi veistoksen viereen ja suu vääntyi itkuun..Ajattelin että ilmeisesti kyseessä on taiteellinen kriisi joten päätin harpata paikalle. Kun kysyin mitä on hullusti, tyttö parkui "se näyttää ihan pöllöltääähäää". Kamalinta tilanteessa oli se että minua olisi niin kauheasti naurattanut, veistos nimittäin oli todella pöllön näköinen, vieläpä hyvä sellainen. Mutta eihän se lohduttanut pientä taiteilijaa ollenkaan, hän kun oli luomassa kaunista naista. No, korjasimme vähän asiaa yhdessä, ja nyt se jo näyttää siltä miltä pitääkin.

Perheen vanhempi taiteilija katseli myös ikkunasta aikansa tyttären puuhia ja sai itsekin inspiraation, joten hetken päästä daamin seuraksi oli liittynyt..
























Tällainen eläin. Se lienee delfiini, tai hylje - tai jotain sinnepäin. Suloisilta ne kuitenkin näyttivät, keväisessä ilta-auringossa. Innostuin paitahihasillani kuvaamaan vähän muutakin, vaikka lumi laittaa kameran ihan sekaisin, ja kuvaajankin koska en tahdo saada valotusta onnistumaan ilman että lumi polttaa melkein reiän kuvaan.. Edellisessä postauksessa oli puhetta puutarhuroinnista. Tässä ihana kukkatarhani tällä hetkellä..

















Kuva on aika suhmurainen mutta jotain näette silti..Hurraa, rappuset ovat tulleet näkyviin, niitä ei ole paljon tänä talvena näkynytkään..Ai niin, tuli muuten lumiveistoksista ja rappusista mieleen; kun me vielä seurustelimme eikä tässä mökissä asunut kukaan, mieheni teki suuritöisen jääveistoksen - rappusia ei ollut vielä mutta hän teki ne jäästä! Hakkasi kirveellä askelmat, siinä oli ihan mieletön työ! Ikävä kyllä niistä on kuva vain paperilla, ei koneella joten en voi niitä näyttää. Mutta askelmia oli varmasti pitkälti toistakymmentä ja niiden tekeminen vei monta monta tuntia. Onneksi pakkasta oli monta päivää sen jälkeen joten eivät ihan heti sulaneet pois. Romanttista..

Mutta tuosta puutarhasta - voiko tästä vielä tulla...tällainen..




































































































Toivotaan ettei talven ankaruus ole nujertanut kukkasia, ja noita ihania yksivuotisia pitää laittaa taas joka paikkaan..nuuh, ihan tunnen miten hajuherneet tuoksuvat kesäillan lempeässä tuulessa..

Sitä odotellessa...

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kiireiden keskellä..

Jälleen on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta, perhesyyt ovat vieneet aikaa ja voimia niin ettei ole blogille riittänyt yhtään..kaiken lisäksi näyttelyvalmistelut painavat päälle joten nyt olisi sellainen tilapäiskloonaus ihan paikallaan..Voisi tietysti olla perheelle vähän hämmentävää jos joka kulmasta vastaan kävelisi äiti-Laura tekemässä milloin mitäkin. Sitäpaitsi ehkä yksi kappale minua on sentään ihan riittävästi..

Tulessa on tuhat rautaa samanaikaisesti mikä on tavallaan ihan mukavaa. Ei tässä ehdi juuri sammaloitua. Jollain silmäkulmalla ehtii myös huomata että vuodenaika on vaihtumassa. Aurinko sulattaa valtaisia lumimassoja ja sohjoa syntyy, se ei ole pelkästään mukavaa. Tiellä ei tahdo oikein pysyä ja tie/auto on eri mieltä siitä mihin ollaan menossa. Maantiellä on kolme uraa - tarkoittaako se sitä että autot ovat muuttuneet puolitoistapyöräisiksi, siis yksi kokonainen toisella puolella ja toisella vain puolikas? Vastaantulevat rekat ovat ahdistavia, tulee niin pieni olo..Maltti on valttia ja kiire kannattaa jättää kotiin naulakkoon roikkumaan niin eiköhän tästäkin selviä.

Kävimme kolmen polven naisvoimin Ikeassa pari päivää sitten, ja sieltä tarttui mukaan muutama ihana kevään merkki..





















Tämä on ylivoimaisesti yksi kauneimpia kukkia mitä minulla on koskaan ollut, hortensia. Värit ovat ihastuttavat, ja niin monivivahteiset. Iloitsen kukasta niin kauan kuin se vaan jaksaa sisällä kukkia, tosin huomasin että sehän onkin ulkokukkanen - miten minä saan sen pysymään hengissä siihen asti että voin siirtää sen ulos? Jos joku tietää niin kertokaa ihmeessä! Hassua sinänsä että myydään ulos tarkoitettuja kukkia jo maaliskuussa..

Saimme pari vuotta sitten hääpäivänämme lahjaksi äidiltäni myös hortensian, kerroin miehelleni että kukkien väri määräytyy maan ph-arvon mukaan. Että sininen kukka voikin muuttua vaaleanpunaiseksi jos ph-arvo muuttuu. Hän ei tainnut oikein uskoa minua..Tämä sininen on mielestäni kyllä kauniimpi, pitiköhän sen maan olla nyt sitten hapan vai emäksinen..Ulkona oleva hortensia ei viime kesänä jaksanut oikein kukkia, tein varmaan jotain väärin. En ole oikeastaan mikään viherpeukalo mutta olen vuosi vuodelta innostunut enemmän kukkasista ja puutarhasta. Kuten sisustuksessakin, suosin sellaista boheemia cottage garden-tyyliä, joinakin vuosina on tuo onnistunutkin oikein hyvin pikku puutarhassani. Talvi on ollut kova joten on kiinnostavaa nähdä miten kasvit ovat selvinneet lumitaakan alla. Monta katajaa on ainakin taipunut ihan maahan asti, mahtavatko enää nousta..

Perheemme nuorempi puutarhuri löysi Ikeasta tällaisen..
























Ne ovat kuin parsoja, niin täynnä elämää että sen melkein kuulee. Kyse on kuitenkin - kuten jo arvasittekin - narsisseista. Toivon etteivät ne kuki juuri kun olemme ensi viikolla poissa, tytär odottaa niin kovasti kukkien
ilmestymistä. Vielä yksi ihana kevätkukkanen..
























Nämä ovat jo loppusuoralla mutta ovat silti niin ihania..

(ARGGHH, mitä tämä blogisivu oikein temppuilee, tekee välirivejä miten sattuu, onko teillä samoja ongelmia vai onko tämä minun koneessa, kesti vaikka kuinka kauan ennekuin sain tuon tulppaanikuvan paikoilleen..ÄÄH..)

Tänään kaipasin muutenkin kesää, näin elävästi silmissäni miten istumme syömässä terassilla, ison koko terassin peittävän päivänvarjon alla, laatikoissa tuoksuvia kukkasia, keinussa iso kasa tyynyjä joiden joukkoon heittäytyä ruokalevolle, kaksi aurinkotuolia joissa köllötellä..Jos nyt jo alkaa tehdä mielikuvaharjoituksia, se pidentää kesän nautintoja! Tosin kevään ilot jäisivät ehkä sitten huomaamatta.

Tulevana kesänä tulee olemaan monta jännää juttua tiedossa, yksi niistä selvisi pari päivää sitten. Meidät on hyväksytty mukaan Konstrundan-tapahtumaan! Tämä on mielenkiintoinen kulttuuritapahtuma jossa taiteilijat avaavat kotinsa vierailijoille kolmen päivän ajan heinä-elokuun vaihteessa. Lisää tietoa tästä kiinnostavasta tapahtumasta löytyy Konstrundanin sivuilta täältä. Hui, kuvitelkaa, kaikki voivat tulla meille - kääks! Onneksi tässä on aikaa vielä tehdä pieniä parannuksia ympäristössä, onpahan hyvä motivaatio saada viimeinkin asiat eteenpäin..

Laitan kohta tänne kutsun myös tuonne Rauman näyttelyyn joka siis alkaa ensi keskiviikkona 24.3. Mutta siitä lisää parin päivän päästä. Mukavaa perjantaita!

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Kevätauringon paisteessa..

En löydä aurinkolasejani mistään. Tämä on niin turhauttavaa, alkutalvella etsitään auton lämmityskaapelia ja jääraappaa, keväällä taas aurinkolaseja. Tänään niille olisi ehdottomasti ollut käyttöä, valkoiset hanget ja kirkas aurinko ovat aikamoinen silmiä koetteleva ilmiö. Olemme toivorikkaana odotelleet että tulisi kunnon kantohanki, pääsisimme hiihtämään ihanille pelloille tässä ulkopuolella. Mies oli jo eilen ihan varma että nyt kantaa, olihan se kantanut koiraakin. Niinpä hän meni tuohon meidän kasvimaalle tyttären ja koiran kanssa, hyvin meni, välillä hän upposi melkein vyötäröä myöten umpihankeen... Tänään yritimme uudestaan, olihan yöllä ollut sentään -15 astetta pakkasta. Aurinko sai puutarhageenit hereille ja ajattelin yhdistää hankikävelyn ja puutarhasuunnittelun. Ei tullut mitään. Kaiken lisäksi huomasin että lumi osaa olla aika kovaakin, kun jalka meni sen kopperoisen pinnan läpi syvälle hankeen. Hiihtämisestä ei tullut mitään, kunhan sitten vähän kävelimme. Tuuli nipisteli poskia mutta aurinko ajoi karvalakin melkein pois päästä. Outoja ristiriitoja tuossa säässä tällä hetkellä, kaikki kuitenkin täysin asiaankuuluvia näin kevättalvella!

Blogi on ollut tällä viikolla ajatuksista aika kaukana, menossa on näyttelyyn valmistautuminen. Aikaa on vielä pari viikkoa mutta hommia riittää. Edessä on historiallinen näyttely, nimittäin ensimmäinen yhteisnäyttely minulla ja miehellä. Tosi kivaa! Esille tulee maalauksia ja taidevalokuvia. Paikkakunta on Rauma, laitan tarkemmat tiedot vähän lähempänä tuota ajankohtaa jos vaikka joku teistä lukijoista haluaisi tulla moikkaamaan!

Olen väsännyt kutsukorttia tukka pystyssä, en olisi millään uskonut että on niin vaikeaa sovittaa samaan korttiin kahden erilaisen taiteilijan työtä...Toivottavasti lopputuloksesta tulee hyvä. Kaiken lisäksi tulostin käyttäytyy oudosti, vaihdoin siihen uudet värisäiliöt (tai miksi niitä lasertulostimessa nyt sitten sanotaankin..) ja nyt tuntuu että se on ylen ihastunut siniseen ja punaiseen. Mitähän on mennyt vikaan? En uskaltanut alkaa asetuksia muuttamaankaan manuaalisesti, en olisi varmaan saanut niitä enää oikein ollenkaan..Hassua muuten että ihan aina tapahtuu jotain teknisesti tosi hölmöä juuri silloin kun on näyttely tulossa, elämä olisi kai muuten liian helppoa ja stressitöntä - ??

Perheessämme on yksi jolla on aurinkolasit tallessa ja kantoa hangessa..

 

Tässä ollaan kyllä sohvalla ja opiskellaan koiran oikeaa käytöstä. Sehän onkin kätevää kun koira hoitaa tuon kouluttautumisen ihan itse.. 

Olemme itse asiassa opettaneet Tipille pari uutta temppua, hauskin on temppu nimeltä "mangu". Sillä ei ole siis mankumisen kanssa mitään tekemistä, nimi tulee siitä että Tipi on ihan mangustin näköinen kököttäessään takapuolen varassa etutassut pystyssä. Täytyypä ottaa siitä seuraavalla kerralla kuva, niin näette..

Nyt loikkaan tästä tuonne ruotsinkieliseen blogiin, jos joku haluaisi lukea nämä melkein samat tekstit mieluummin ruotsiksi, on blogin nimi  prinsessan med doftarten (klikkaa nimeä niin pääset sinne). Mukavaa viikonloppua, muistakaa tankata D-vitamiineja auringosta mutta suojatkaa silmänne - kuten tuo meidän Tipi..

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Keväästä ja voittajasta

Tänään on Kemiössä satanut taivaan täydeltä räntää. Onhan se mukavaa vaihtelua, ainaiselle lumisateelle..Eilen onnistuin peruuttamaan auton kotipihalla niin tiukasti hankeen että vaadittiin neljä ihmistä ja tunnin työ ennenkuin auto saatiin irti. Tänään ajoin kauhun vallassa meidän metsätietä ja toivoin ettei vauhti lopu kesken, loskaa oli tiellä niin paljon että tuntui kuin olisi ajanut jarrut päällä. Kaikki ihmiset ovat valittaneet pakkasia ja lumen tuloa - mutta kuka ajatteli että miten paljon ongelmia sulava lumi saakaan aikaiseksi? No, kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, voimme luottaa siihen että kevät on todella tulossa. Tässä pari kuvatodistetta:

 

Olettekos tällaista pajunkissaa ennen nähneet? Ette ehkä ole katsoneet riittävän läheltä..



Tästä ei taatusti kukaan arvaa oikein että mikä kukka on kyseessä, nämä nimittäin kukkivat ihan väärään aikaan. Kyseessä on..



amaryllis!! Sain ne äidiltä joskus marraskuussa ja meinasin jo heittää poiskin kun kertakaikkiaan mitään ei tapahtunut, ei elonmerkkiäkään. Mutta sitten alkoi jotain tapahtua, ja nyt minulla on ihanat kukkivat amaryllikset, vieläpä erikoisen väriset (ainakin minulle). Tässä varressa on neljä kukkaa! Näettekö mitä muuta kuvassa on? Kyllä, on se..



KOIVUNLEHTI!!! Ei sentään vielä ulkosalla, mutta mies toi "kukkia" sisälle pari viikkoa sitten, eli noin 1,5 m korkean koivunoksanipun. Kodin lämpö toi tuloksia ja nyt saamme nauttia tästä ennakkonäytöksestä. Ovat ihanan tahmeapintaisia, ihan kuin oikeasti ulkonakin, ne "untuvikko-lehdet". 
Sitten siihen blogi-kilpailuun joka päättyi eilen illalla. Ihan mielettömästi kiitoksia kaikille teille jotka kerroitte mielipiteenne, lisääkin olisi mahtunut mutta olen tosi iloinen saamistani vastauksista! En olisi uskonut että on niin vaikea antaa palkinto vain yhdelle, oikeastaan haluaisin palkita teidät kaikki ihan siitä hyvästä että kerroitte minulle ajatuksianne sisustamisesta - mutta kun tässä kilpailussa on vaan yksi voittaja, on valittava teistä yksi. Ja voittaja on....LAURA!! ONNEKSI OLKOON!! Olen yhteydessä sähköpostitse niin saat kertoa minkä seteistä haluat palkinnoksi!

Lauralle ja teille kaikille muille ihanille - nautitaan pienistä ja suurista muutoksista kotonamme, ei niiden tarvitse olla hintavia ja merkittäviä mutta kunhan ne ovat juuri meille tärkeitä, on muutos onnistunut!