sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Omalaatuista kauneutta

Terveisiä Raumalta! Täällä ollaan vieläkin, taidenäyttelyä pitämässä..kirjoittelen miehen kannettavalla koneella enkä minä ole oikein kaveri tämän kanssa. Sillä on ihan omat metkut joita en käsitä, en sitten millään..On melkein ikävä omaa konetta joka tekee (melkein) aina niinkuin minä haluan.

Vaikka olemme nyt pohjoisemmassa kuin kotona, tuntuu että kevät on täällä pitemmällä kuin Kemiössä. Jalkakäytävät ovat  liukkaat, voitte vain kuvitella miten hauskaa on ulkoiluttaa höpsöä koiraamme joka rakastaa ihmisiä, paikassa jossa on paljon ihmisiä. Minä hiihtelen kieli poskessa pitkin jäistä jalkakäytävää ja yritän olla kaatumatta vaan mitäs sitten tapahtuu kun koira äkkää jossain iiiihanan ihmisen/koiran/mitä vaan mikä on ihan hirrrveän kiinnostavaa? Vielä en ole kaatunut mutta saapa nähdä..

Kaupungin kevättalvi on eri värinen kuin meillä kotona. Voisinpa sanoa siitä jotain kaunista, mutta tosiasia on että lumi on täällä mustaa ja harmaata. Kotona hanget ovat tasaiset ja valkoiset. Tai olivat kun lähdimme vajaa viikko sitten. Muuten on sanottava että Rauma on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Jos ette ole koskaan käyneet, suosittelen käyntiä erikoisesti kesällä. Ja jos haluaa nähdä ison osan kaupunkia kerralla, kannattaa mennä kahville Rauman vesitorniin, siellä on mahtavat näkymät ja maukkaat leivonnaiset (terveisiä vaan Kristiinalle!) Lisää tietoa Taidekahvila Tornista löytyy klikkaamalla tästä.

Tarkoitus oli lähteä kävellen kaupunkia kiertelemään ja kuvaamaan, olen auton ikkunasta "kuolannut" kiinnostavien kohteiden perään. Ne jotka tuntevat Raumaa, ajattelevat heti varmaan Vanhaa Raumaa romanttisine puutaloineen, mutta itse asiassa se ei tullut ensimmäiseksi mieleen. Jos olette tätä blogia jo vähän lukeneet, tiedätte että minä olen vähän omalaatuinen mitä tulee kuvauskohteisiin. Se mikä on monen silmissä rumaa, on minun silmissäni kaunista ja mielenkiintoista. Olen hulluna vanhaan, kuluneeseen, ruostuneeseen jne. Olen siis myös hulluna puutarhaan ja sen kauneuteen, ruusuihin, pioneihin jne mutta aina mukana pitäisi olla jotain "rouheaa" ja vähän boheemia. Oikeastaan se on aika omituista, olen kuitenkin luonteeltani aika säntillinen enkä poikkea mielellään nk normaalista enkä halua herättää huomiota. Ehkä minussa onkin kaksi täysin erilaista persoonaa. Huhhuh, kuulostaa huolestuttavalta...tai pitäisikö sanoa että minulla on monisärmäinen persoonallisuus, se kuulostaa paremmalta..No, jotta tästä ei tulisi kuiva, pelkkää tekstiä sisältävä postaus, onnistuin löytämään tältä koneelta yhden hyvän esimerkin "minunlaisestani" kuvasta.

Tai siis kone on nyt sitä mieltä että sitä laitetakaan tähän väliin..on tämän laitteen onni että näyttelytilan ikkunat ovat niin korkealla etten yllä niihin, muuten se olisi jo saanut ihailla etupihan kiveystä..

No, laitetaan sitten teksti ensin. Jos joku raumalainen näkee alla olevan kuvan, he ajattelevat että miten tuo kauhea ikkuna on tänne laitettu..Niin, onhan se omalla tavallaan kauheakin, mutta toisaalta se on rouheudessaan kaunis. Ajatelkaa miten paljon kerrottavaa sillä olisi jos se osaisi puhua. Mitä se on nähnyt, mitä kokenut kun seinä on noin rikkoutunut? Ja miten paljon kauniita värejä kuvassa on, maanläheisiä ja murrettuja. Puuta, betonia.

Luin hiljattain ruotsalaisesta sisustuslehti Sköna Hemistä miten tulossa on sisustustrendi jossa suositaan kulunutta ja rouheaa hyvinkin voimaperäisesti. En nyt tarkoita shabby chic-tyyliä, se on ollut ja tulee olemaan aina muodissa, uskoisin. Artikkelissa - jonka otsikko oli muuten "Råa rum" (rå=raaka) kerrottiin kuitenkin vielä pitemmälle menevästä tyylistä. Ajatelkaa miltä kiviseinä näyttää kun siitä on poistettu vanhat tapettikerrokset. Niistä on jäänyt seinään jälkiä, ehkä jopa tapetinpaloja. Moni ajattelisi että siinä on työ jäänyt ihan puolitiehen..Artikkelissa oli kuvia Tukholmassa sijaitsevasta hotellista joka oli luotu tätä tyyliä käyttäen. Rohkeaa, eikä varmasti ihan kaikkien mieleenkään. Mutta jotenkin niin valtavan viehättävää. Ihanan erilaista. Elämänmakuista. Sopivassa suhteessa se näyttäisi varmasti tosi hyvältä kotonakin. Olisipa minulla kiviseinäinen talo, yksi seinä olisi siellä ihan varmasti tuohon tyyliin laitettu.

Tällä reissulla taisi jäädä Rauman upeat rouheiset kohteet kuvaamatta, ulkona nimittäin sataa. Niinpä tässä vuosi sitten otettu kuva. Kommentoikaa mielellään tätä sisustustyyliä, tai tyyliä yleensä!




2 kommenttia:

  1. Heissan Lalla & Ella & John & Tipi!

    On niin kiva lukea teidän elämästä mut harvemmin tulee kommentoitua mitään. Se on sikäli harmi, koska et sitten tiedä, et olen ollut sivustoillasi ja hihitellyt makeasti tempauksillesi! Mulla on samanlaisia ongelmia Manun kanssa ulkona. Onneks meiltä pääsee tuohon metsään ihan kotiovelta, vaikka kaupungissa asutaankin. Nyt siellä on niin upottavaa, että olemme välillä molemmat vyötäröä myöten lumessa, eikä kumpikaan pääse liikkumaan. Kaduilla on taas mustaa, likaista floskaa, Mulla on menossa komen päivän vapaa ja olen kunnon työntekijän tapaan flunssassa. Pääsiäisen pyhät olen töissä, joten emme pääse teitä silloin moikkaamaan. Yritän laittaa edes jotain elonmerkkiä meistä tänne...tai sitten s-postin puolelle. En muuten saa sun kuvia näkyville. Mahtaakohan se olla Johnin kannettavan ansiota tai mun koneeni vain reistailee.

    Oikein hyvää Rauman keikkaa kaikille! t. Anne & co.

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis ajan käsittelemä kuvauskohde, Liian täydellisen kauniissa ei ole mitään kaunista, pienet virheet tekee kohteesta mielenkiintoisemman ja persoonallisemman, oli sitten kyseessä luonto tai ihminen...=)

    VastaaPoista