sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Toivon - Jag önskar

Tuuli vinkuu nurkissa, sähkölaitoksen vahti lähettelee varoitusviestejä. Ehkä sähköt kohta taas katkeavat, ehkä ei. Nettiyhteys on ollut viikon sekaisin, tänään pääsin hoitamaan asioita ystävän mokkulan avustamana. Miten riippuvaisia olemmekaan sähkön ja puhelinlinjojen toiminnasta...

Suurimmalla osalla suomalaisista lienee edessä hieman lomaa. Näin myös meillä. Niinpä - toivon teille kaikille ihanille jotka tulitte tänäänkin sanasen lukemaan - ihania rauhaisia vapaapäiviä, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja läheisistänne. Levätkää, nauttikaa, laiskotelkaa - kohta on jo kevät!!

Vinden viner i knutarna, elbolaget sms:ar om eventuella strömavbrott. Kanske vi snart sitter här igen utan vare sig el eller telefonförbindelser. Ja, vi har ingen vanlig telefon men internet fungerar via telefonledningarna. Hela veckan har det krånglat, idag fick jag låna en mobil nätförbindelse av en vän så jag kan komma ut i vida världen en stund. 

De flesta finländare - och även andra - lär få ett par lediga dagar i nästa vecka. Så även vi. Alltså, önskar jag er alla riktigt härliga lovdagar, ta hand om er själva och era nära och kära, njut och lata er och samla krafter - snart är det vår igen!


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Keskitalvenahdistus - Midvinterangst

En kärsi kaamoksesta, en pelkää pimeää. Tunnen olevani sukua vanhan laulun Menninkäiselle, joka viihtyi paremmin hämärässä. Siksi en yleensä kärsi meneillään olevasta vuoden pimeimmästä ajasta, joka monille on mielen koetus.

Silti kaksi päivää sitten tapahtui jotain. Olin luvannut tyttärelle, että yrittäisin pitää myös lomaa, kun hänen joululomansa alkoi. Kotikoulun puitteissa aloitimme loman jo tämän viikon alussa. En ole pitänyt lomaa muutamaan vuoteen ollenkaan, se lienee aika tyypillistä yksityisyrittäjälle. Niinpä, kun yritin olla tekemättä mitään, iski ahdistus. Jostain syvältä ahdistuksen keskeltä nousi tarve päästä meren rannalle kuvaamaan. Toteutimme siis pienen retkemme avoimien vesien äärelle tänään.

Heti tuntuu paremmalta. Sitä paitsi, ei tällä Menninkäiselläkään ole mitään talvisen auringon hyväilyjä vastaan...

Jag är inte mörkrädd, inte heller lider jag av midvinterns korta ljusperioder. Jag är lite av en vätte, som enligt den finska sången trivs hellre i mörker. Så när andra blir deprimerade av att man knappt ser någon sol, brukar jag klara mig rätt så bra.

Ändå hände det något för två dagar sedan. Jag hade lovat dottern, att när hon börjar sitt jullov, skall jag också ta semester. Jag har inte varit helt och hållet ledig på flera år, ganska typiskt för småföretagare. Så, när jag försökte låta bli att göra något alls, drabbades jag av någon slags ångest. Någonstans under alla känslorna hördes en liten röst som sade att jag vill åka till stranden och fotografera, att det är just det som nu behövs. Så idag tog vi en tur till havet, hela familjen.

Det känns redan mycket bättre. Och förresten så har den här Vätten inget emot att bli smekt av vintersolen...

















perjantai 29. marraskuuta 2013

Nähdään mummilassa! Vi ses hos mormor!

Olin menossa hakemaan juomavettä (niin, se on totta, meillä haetaan juomavesi ämpärillä lähteeltä, jonne on kotiovelta matkaa reilut 100 metriä) tytär vanavedessä. Kun kurvasin ämpäreineni alas lähteelle, tytär jatkoi määrätietoisesti koiran kanssa matkaa ja huikkasi: "Nähdään mummilassa!"

Tuo tokaisu tuntui niin hyvältä. Ajattelin että kuinka moni lapsi voi sanoa noin ja jatkaa turvassa kävellen mummin luokse, joka asuu 200 metrin päässä meidän kotoamme.

Isovanhemmat ovat suuri lahja. He jakavat lapsenlapsilleen sellaista elämänkokemusta jota ei voi mistään muualta saada. He liittävät vanhat ja nuoret pitkään suvun ketjuun joka on jatkunut jo vuosisatoja. He ovat turva ja tasapainottava vaikutus silloin kun ruuhkavuosia elävä äiti juoksee vähän ylikierroksilla. He ovat - niin hyvässä kuin pahassa - se paikka, josta melkein aina saa jotain hyvää, välillä silloinkin kun äiti kieltää. He rakastavat, täysin ja sydämestään, elämän tuomalla viisaudella ja lämmöllä, tietäen myös ettei elämä aina kohtele lempeästi.

Kiitos äiti - ja mummi - että olet olemassa!


Jag var tillsammans med dottern på väg att hämta dricksvatten från vår källa (ja, det är sant, vi hämtar faktiskt dricksvatten med en spann från en källa ca 100 m från vårt hem). När vi kom fram, fortsatte hon bestämt framåt och hojtade: "Vi ses hos mormor!"

Det lät så härligt. Jag tänkte att hur många barn är det som kan göra likadant. Gå trygga och alldeles ensam till mormor som bor bara 200 meter bort. 

Mor- och farföräldrar är en stor rikedom, tillgång och gåva. De har tålamod som man bara får genom att ha levt länge. De älskar med hela sin erfarenhet och de vet också att livet inte alltid behandlar en väl. De ger barnbarnen något gott att äta - även då när mamma inte gör det...De gör så att såväl unga som gamla blir till en del av den långa kedjan av människor som levt i samma släkt med sina sorger och glädjeämnen. 

Tack mamma - och mormor för att du finns!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pieni ripaus luksusta - En liten gnutta lyx

Istuessamme viikko sitten pikavuorossa matkalla Salosta Helsinkiin tyttären kanssa havahduin matkan puolivälissä katsomaan etupenkillä istuvaa vanhempaa rouvaa. Ei hänessä sinänsä mitään kummallista ollut, siisti pikkuinen rouva. Se mikä sai jotain värähtämään sisälläni oli hänen sylissään lepäävä hattu. Se oli syvän yönsininen, vähän herrainmallinen - ja liepeeseen oli kiinnitetty usvansininen pieni höyhenpuuhka, tai miksi sitä nyt nimittäisi, sellainen joka liehuu pienessäkin ilmavirrassa. Rouva silitteli puuhkaa aina välillä, kuin varmistaakseen että se pysyi ojennuksessa ja siistinä.

En tiedä mikä tässä näyssä oli niin vaikuttavaa. Ehkä se oli tunne siitä, että keskellä tuota painostavan harmaata perjantaita, oli pieni ripaus luksusta, jotain hiukkasen huikentelevaa, pientä pilkettä silmäkulmassa. Asia oli minusta niin merkittävä että tein vihkoni kulmaan asiasta merkinnän, jotta en unohtaisi tästä kertoa teillekin.

Rouvasta ja hatusta en ikävä kyllä saanut kuvaa, mutta ehkä muutama kuva Kansallismuseosta sopii tähän, siellä me nimittäin muun muassa kävimme tyttären kanssa- Tässä siis  luksusta vuosien takaa:




På expressbussen mellan Salo och Helsinki (som vi satt på med dottern förra fredagen) fann jag mig plötsligt iaktta en liten gammal tant som satt på andra sidan mittgången. Det var i och för sig inget konstigt med henne, en söt liten fru. Nej, det var hatten som hon hade i knäet som jag tittade på. Den var midnattsblå, i lite maskulin modell, med en dimblå plym fäst vid sidan. Eller jag vet inte vad det kallas, en lätt fjäderlik sak, som rörde sig vid minsta luftdrag. Den lilla damen strök över fjädern då och då, som för att kontrollera att den höll sig i ordning och stilla.

Jag vet inte vad det var med denna syn som gjorde så starkt intryck på mig. Kanske var det intrycket av en liten gnutta lyx mitt i den gråa fredagen, något lite lättsinnigt på ett positivt sätt, med en glimt i ögat. Detta var i alla fall en så speciell upplevelse, att jag skrev upp det i kanten på min anteckningsbok medan vi satt på bussen, så att jag inte skulle glömma att berätta detta för er. 

Någon bild på damen och hatten fick jag tyvärr inte. Men kanske det går bra med lite lyx från Nationalmuséet istället, det var nämligen ett av ställena vi besökte med dottern :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Outoja kuvia - konstiga bilder

Tyttären ollessa soittotunnilla ajattelin piipahtaa pikaisesti kirpputorille. Se olikin pettymyksekseni kiinni mutta ei hätää - puolituntinen kului rattoisasti Sagalundissa, paikallisella kotiseutumuseo-alueella. Jostain syystä päädyn tänne kävelylle kummallisiin vuodenaikoihin. Tunnelma on viehättävä, sain olla aivan yksikseni vanhojen historiaa kuiskivien rakennusten keskellä.

Koska en ollut valokuvausreissua suunnitellut, ei mukana ollut  kunnon kameraa, vain kännykän vaatimaton versio. Niinpä päätinkin revitellä vähän, vaikka en yleensä äärimmäisestä kuvankäsittelystä niin pidäkään. Eli, tässä teille yksityiskohtia Sagalundista - tällaisena ette ole koskaan ennen sitä nähneet:

Medan dottern var på sin pianolektion, tänkte jag ta en snabb visit till det lokala loppiset. Till min stora besvikelse var det stängt så jag bestämde mig istället för att ta en promenad i Sagalund, det lokala hembygdsmuséet med sina gamla hus. Av någon anledning hamnar jag alltid här vid konstiga årstider och tider annars också, så jag fick vara alldeles ensam bland historiens viskningar.

Eftersom jag inte hade planerat någon fotosession, hade jag ingen ordentlig kamera med, bara mobilens enkla variant. Därför bestämde jag mig för att titta på området med lite andra ögon och så lekte jag lite med bildbehandling, även om jag i vanliga fall inte är så hemskt förtjust i att ta det till hjälp. Så, med lite humor i blicken, här detaljer från Sagalund - så som ni aldrig har sett det förut:














maanantai 11. marraskuuta 2013

Pakko pakottaa - tvånget tvingar

Huu, miten kauhea otsikko. Sana pakko aikaansaa ihmisissä yleensä kielteisiä reaktioita. Ei ole kivaa kun pitää tehdä jotain pakotettuna. Vai onko tämä sittenkään aina kielteinen asia?  Voi myös olla pakko halata jotakuta, pakko sanoa että näytät todella hyvältä tänään, pakko syödä iso leivos...ei se pakko siis ole ollenkaan aina huono juttu!
Minun otsikkoni  johtuu siitä, että tunsin äkkiä pakottavaa tarvetta kirjoittaa blogiini - edellisestä kerrasta onkin kulunut luvattoman pitkä aika.
Monilla "kynätyöläisillä" lienee sama ongelma. Kun elämässä tulee jaksoja, jolloin työn puolesta kirjoitetaan enemmän, jää kaikki oma kirjoittaminen vähemmälle. Näin on vähän tainnut käydä minullekin.
Arvostan kovasti kaikkia teitä 28:aa, jotka olette merkinneet minut blogilistallenne. Mahtuu tänne enemmänkin vakituisia lukijoita, tervetuloa joukkoomme kirjavaan!
Sen kummempaa ihmeellistä asiaa minulla ei tänään ole. Pari kivaa kuvaa maaseudun ihanan värikkäästä marraskuusta voisin tähän laittaa:


Rakastan tätä kuvaa. Vielä enemmän rakastan kuvan kohdetta, 10-vuotiasta tytärtämme, jonka kanssa lähdimme pari päivää sitten koiranulkoiluttamis-valokuvaamislenkille. Matkan ensimmäinen pysähdys oli tietenkin Keijupuro, joka pitkän kuivan kesän jälkeen oli taas herännyt henkiin.
Maaseudulla eivät värit muutu koskaan tylsiksi ja masentaviksi. Yleensä huomaan tähän aikaan vuodesta toivovani, ettei lunta tulisikaan, niin paljon pidän maaston ja metsien mehevistä ja rehevistä sävyistä. Luonto on kuin intohimoinen, itsensä löytänyt nainen, ei ujostele enää muutamaa kuollutta lehteään tai katkenneita oksiaan. Nehän ovat merkkejä eletystä elävästä elämästä :)


Tässä myös eräs joka ei totisesti ujostele mitään :) En tajua, miten olen voinut elää aiemmin ilman koiraa? Mille me oikein nauroimme, ennenkuin Tipi Kleopatra liittyi  laumaamme viitisen vuotta sitten? Ja miten saatoimme olla vaille ihanaa aamuista pesuhetkeä ulkona yöpaidassa, kun samainen rontti on päättänyt kaunistautua - Kleopatran tavoin - kieriskelemässä jossain sanoinkuvaamattomassa...No, tästä älyttömyydestä huolimatta rakastan myös koiraamme. Huono omatunto on vain siitä, että päivittäinen ulkoiluttamisvastuu on jostain kumman syystä kaatunut miehen niskaan. Meidänhän piti kaikkien...

Tällaista meillä täällä tänään. Huomenna taas jotain muuta. Kunpa vain saisin kirjoitettua vähän useammin. Ettei teidän tarvitsisi pyyhkiä aina paksua virtuaalipölyä pois blogin päältä, ennenkuin pääsette lukemaan :)

Tvång och måste - vilka hemska ord. Oftast ryggar de flesta tillbaka när de hör dessa. Men har du tänkt på att det inte alltid behöver vara negativt? Ibland måste man bara hoppa omkring, krama någon, äta godis eller säga att någon ser så vacker ut. Ett måste behöver alltså inte alls vara så illa :)
Just nu kände jag också att jag måste skriva i bloggen. Det har varit så tyst här så länge. Jag tror att de flesta som i någon form också jobbar med skrivande, har samma problem. Jobbar man lite mera intensivt, har man liksom ingenting till övers för skrivandet på fritiden. 
Har idag inget omskakande att berätta, ville bara dela två bilder med er. Jag och min älskade dotter på 10 år var på en utemedhunden-fotograferings-runda här i närheten. Först måste vi ju gå till Älvornas bäck för att se om vattnet hade hittat tillbaka efter den torra sommaren. Jodå, det porlade glatt där igen. 
Färgerna här på landet är nästan som bäst just nu. Här vet vi ingenting om tråkiga mörka färglösa november. Den här tiden på året önskar jag många gånger att det inte alls skall bli någon snö, så underbart mustiga och fylliga färger är det i skog och mark. Naturen är som en mogen passionerad kvinna som inte skäms för sina skavanker. Det är ju tecken på att man har levt!
Vår hund skäms inte heller för något. Jag fattar inte att jag har kunnat leva så länge utan hund i mitt liv. Vad skrattade vi åt innan Tipi Kleopatra anslöt sig till vår flock för fem år sedan? Och hur kunde vi vara utan de underbara morgontvättarna i nattlinne, när hon - likt den andra Kleopatra - beslutat sig för att dekorera sig genom att rulla runt i - ja, nivet...Och det var alltså jag som var i nattlinne, inte hunden. Nåja, trots detta galenskap, som upprepas med jämna mellanrum, älskar jag vår hund. Har lite dåligt samvete för att det oftast är mannen som går ut med Tipi. Det var ju meningen att vi alla skulle...
Önskar att jag framöver skall kunna skriva lite  oftare i bloggen. Så att ni inte behöver damma av den varje gång ni tittar in :)

torstai 5. syyskuuta 2013

Taidenäyttely Porvoossa - Konstutställning i Borgå


Nyt on mahdollisuus ihastella ja vaikka ostaa kauniita merimaalauksia Porvoossa, Galleria Frö:ssä, jossa miehelläni Johnilla on näyttely syyskuun loppuun saakka. Osoite on Rihkamakatu 2 ja avoinna galleria on ma-pe 10-18 ja la 10-16. Lämpimästi tervetuloa!




tiistai 27. elokuuta 2013

Ei vielä - Inte än

Sitähän minäkin. Toivoin mutta en ollut varma. Kesä tuli takaisin.
Elokuu on yksi kaikkein ihanimmista kuukausista. Vaikka siihen sekoittuu pieni haikeus sen tajuamisesta, että kesä alkaa kallistua loppuunsa, on se kypsän mehevä ja yleensä ihanan lämmin. Viljapellot ja tienpientareet tuoksuvat, kuu myhäilee taivaalla.
Tänä vuonna luulin jo hetken, ettei sellaista elokuuta tulekaan. Onneksi se kuitenkin palasi. Ja nyt käydään taas uimassakin. Vaikka lämpömittari näytti yöllä +7 oli merivesi kuitenkin lähes +20 astetta. Ehkä tänäkin vuonna jatketaan syyskuuhun asti. Ehkä jopa lyödään edellinen ennätys, joka oli uimista vielä 18.9. Saapa nähdä. Nyt on kuitenkin ihanan lämmintä, juuri niinkuin kuuluukin olla. Ja rannalla, siellä on ihanan tyhjää, kun (melkein) kaikki muut ovat hakeutuneet sisälle. Hei, älkää vielä luovuttako, täällähän on ihanaa!


Det var väl det jag tänkte. Att sommaren var liksom inte alls över ännu. Ett tag verkade det som att det blir inte riktigt en sådan ljuvlig augusti som det brukar vara. Men nu är allt bra igen. Det är varmt och mustigt, det doftar av mogna sädesfält och blommande dikeskanter. Månen lyser hemlighetsfull på den mörka himlen, syrsorna spelar sina stämningsfulla sånger.  Och havsvattnet, ja det är underbart varmt. Fast termometerns visade bara +7 i natt, ligger vattentemperaturen på nästan +20 grader! Så vi fortsätter att simma så ofta vi bara kan. Få se om vi kan slå vårt tidigare rekord, då vi simmade den 18.9. Detta var för två år sedan. På stranden är det underbart tyst och lugnt. Så gott som alla har dragit sig inomhus. Hej hallå, kom tillbaka! Här är ju så ljuvligt ännu!

perjantai 16. elokuuta 2013

Kasvot maalauksessa - Ansiktet i målningen

Johtuen oman kirppiksen emännöimisestä pitkin kesää, jäivät omat kirppiskierrokset kovin vähäisiksi tänä kesänä. Näin jälkikäteen se ehkä vähän harmittaakin, onhan Suomi pienten kotikirppisten luvattu maa kesäisin ja noista latojen ja piharakennusten perukoista voi vielä tehdä niitä todellisia löytöjä. No, säästyipähän rahaa :) Jotta kirppistelyanemia ei kuitenkaan pääsisi kovin pahaksi, oli tänään kurkattava yhdelle Kemiön keskustan löytöpaikoista. Lähinnä etsin mielenkiintoisia kankaita sekä väärinymmärrettyjä retrotuotteita, kuten aina. Mukaan tarttui kuitenkin tällä kertaa jotain vähän epätavallisempaa.

Hän katsoi minua hyllyn perukoilta. Vilkaisin, kävelin ohi, menin takaisin. Hetken katsoin takaisin. Sitten katsoin hintalappua. "No, tule sitten mukaan kotiin" tokaisin. Minusta hän on hieman tyttäreni näköinen, jos tytär olisi elänyt aikana, jolloin nuoret naiset kulkivat huivi päässä. Nyt hän katselee mietteliään näköisenä kaapin päältä. Ehkä liitän hänet olohuoneen kuvakokoelmaan, jossa ei ole vielä yhtään muotokuvaa.

Ai niin. Ei hän ole oikeastaan maalaus, pelkkä painokuva vain. Mutta hän on silti hän. Ja minua hän puhuttelee.


För att jag har "basat" på vårt eget loppis denna sommar, har jag inte hunnit göra några loppisrundor själv. Såhär i efterhand ångrar jag mig lite, Finland är ju som sagt sommarloppisarnas utlovade land och det är på dom där ladugårdarna och utehusen som man fortfarande kan göra riktiga fynd. Nu är alla sommarloppisar stängda, snyft...Jag kan ju trösta mig med att jag har sparat pengar på detta sätt, men ändå...

En runda på det lokala loppiset fick hjälpa till att motverka total anemi idag. Jag brukar normalt vara på jakt efter diverse retrotyger och -saker men idag var det något annorlunda som fick följa med hem.

 Hon tittade på mig längst in på en hylla. Jag tittade lite förstrött, gick vidare, men fick gå tillbaka. Hon liksom talade till mig och ville med hem. Ja, ni loppisgalningar vet säkert vad jag menar :) Jag tycker hon liknar min dotter lite grann, om hon skulle ha levt på den tiden då unga kvinnor sprang omkring med sjal om huvudet. Nu tittar hon fundersamt ut över mitt arbetsrum. Kanske jag sätter henne på väggen i vardagsrummet, tillsammans med andra blandade tavlor. Där finns faktiskt inget porträtt ännu. 

Förresten, hon är ingen tavla egentligen, bara en pappersbild. Men det gör mig inget. Hon är ändå hon. Och jag tilltalas av hennes porträtt. 

tiistai 13. elokuuta 2013

Nytkö se tuli? Kom den nu?

Niin, siis se syksy...vaikka kuinka yritän pitää kiinni ajatuksesta, että elokuu on ehdottomasti vielä kesäkuukausi, ilmassa on jotain...illat ovat viileät, jo melkein kylmät. Aamukaste tekee kaikki paikat kosteiksi ja yöllä on pimeää.
Ei se haittaa. Minä olenkin enemmän sellainen loppukesäihminen. Tahti alkaa rauhoittua, mieli ja ruumis lepää kun ei enää tarvitse elää niin kauhean voimakkaasti. Uimaan haluaisin kyllä vielä päästä, mutta pari viikkoa sairastettu flunssa vei sekä voimat että rohkeuden pulahtaa viileisiin vesiin. Jos tulisi vielä se intiaanikesä? Tosi emme kai me voi vaatia enempää, kun jo näin hienon kesän saimme, aurinkoa melkein taukoamatta toukokuusta lähes tähän asti!

Tytär jatkaa kotikoulussa, nyt aloitettiin jo neljäs luokka. Oltiin kyllä sovittu, että kesälomaa voidaan jatkaa syyskuun alkuun, jos niin halutaan. Toisin kuitenkin kävi. Kun hain koululta vinon pinon uusia ihania kirjoja, tytär halusikin aloittaa niiden parissa aherruksen tänään, kuten muutin täällä Kemiössä. Niinpä vieressäni ahkeroi nuori neiti, opiskellen viljalajeja ja muuta kiinnostavaa yllin kirjasta. Äidinkieli on jo "korkattu". Tästä se taas lähtee. Loma ja vapaus ovat ihania, mutta ihmiselle tekee hyvää kun elämässä on rutiineja.




Ja, hösten alltså. Hur jag än försöker hålla fast vid tanken att augusti ÄR en sommarmånad ännu, är det något i luften...Kvällarna är kyliga, det blir mörkt om natten, daggen väter allt så man blir alldeles blöt om fötterna när man går ut...
Det gör egentligen ingenting. Jag är faktiskt en sensommarmänniska. Både kroppen och själen lugnar ner sig när man inte behöver LEVA så hemskt intensivt mera. Om det är något som jag skulle vilja fortsätta med så är det simmandet. Får se hur det går med det. Förkylningen gjorde ett långt avbrott i rutinen och nu känns det svårt att ta sig i vattnet igen. Egentligen kan vi ju inte begära mera. Solen har skinit nästan oavbrutet sedan maj. Kan en sommar bli bättre?

Det sitter en liten hemskole-elev här bredvid mig. Vi hade kommit överens om att börja skolan först i september, men när jag igår hade hämtat hem en stor härlig hög med pinfärska böcker från skolan, ville hon börja genast. Så nu har vi börjat samma dag som alla andra. 

Det är skönt att vara vild och ledig under sommaren. Men människan behöver rutiner, så är det bara. Nu kör vi igång!

tiistai 6. elokuuta 2013

Keltaisesta tuolista ja vähän muistakin väreistä - Om den gula stolen och lite andra färger

Olen tällä viikolla tuhlannut useita minuutteja, ettenkö sanoisi tunteja kallisarvoista elämänaikaa etsiessäni kameran akkulaturia, joka tuntui kadonneen siihen kuuluisaan mustaan aukkoon, jonne aina silloin tällöin jotain häviää täällä meillä. Se ei kuulkaa ole ollenkaan mikään naurun paikka, kun työssään kameraa käyttävältä ihmiseltä lähtee laturit litomaan. Aloin jo otsa hiessä miettiä, että täytyykö minun ihan tosi mennä ostamaan uusi laturi, ei kai se VOI hävitä niin perusteellisesti????

No, tänään se onneksi sitten löytyi, härpäkelaatikosta jonne olin jo kerran katsonut. Laturi oli kuitenkin ovela, se oli kääntänyt minulle selkänsä, niin etten tunnistanut sitä, luullen sitä aivan joksikin muuksi.

Ei uskoisi että yhden laturin löytyminen voi tehdä ihmisen niin onnelliseksi. Jopa siinä määrin, että teki mieli tehdä pieni kierros kotona ja kuvata teille vähän värivitamiineja. Minulle tulee ihanista väreistä NIIN hyvä mieli, toivottavasti teillekin!

(På svenska nedanför bilderna)









Den här veckan har jag slösat värdefull livstid åt att söka efter kamerans batteriladdare. Hur KAN en sak bara försvinna sådär?? När man jobbar med bilder och behöver kameran nästan dagligen, är det minsann inte alls roligt när batterierna börjar ta slut...nåja, som tur är hittade jag laddaren idag. I en låda som jag redan tittat i för några dagar sedan. Laddaren var slug, den hade vänt mig ryggen och försökte se ut som en adapter istället. Det funkade en gång - men inte två, så nu är det full fart på kameran igen! 

Blev så lycklig av fulla batterier så jag tog en runda här hemma för att ge er en liten färgvitamininjektion. Jag blir så glad när jag ser alla dessa underbara färger, hoppas du också blir det!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kirppisvahdin mietteitä - några ord från loppisvakten

Eh, en tiedä osaanko enää edes kirjoittaa tänne, sen verran on taas aikaa kulunut...istun flunssaisena (juu, kivaa kun on vielä kesähelteet) terassilla ja yritän saada selkoa auringossa kiiltelevästä läppärinäytöstä. Jaa miksi en mene sisään missä näkyykin paremmin? No, se on tuo kirppis nähkääs.

Meillä on ollut heinäkuun alkupuolesta pieni kirppis tuossa 150 metrin päässä pikkuisessa mökissä, joka sekin on myynnissä (ks vanhempi postaus täällä blogissa jossa kuvia mökistä). Asumme niin monen mutkan takana, että oletimme, ettei tänne kovin moni tule, hyvistä kylteistä huolimatta. Taisimme olla väärässä, koska ihmisiä on käynyt ihan kiitettävästi. Nyt ilmeisesti alkaa suurin loma-aalto kuitenkin olla ohi, koska tahti on huomattavasti hiljentynyt. Koska kuitenkin kirppis on nyt auki, pitää olla silmä tarkkana, josko sinne hurahtaa auto. Jostain syystä ne ohi hurahtavat autot ovat vaan niin hiljaisia, ettei ääntä tahdo sisälle kuulla, joten jotta en tulisi ihan sekopäiseksi korvien höristelystä, päätin siirtyä pihalle koneeni kanssa. Muuten ihan kivaa, mutta kun flunssa viihtyisi paremmin vaaka-asennossa, niin ottaa vähän voimille tämä kykkiminen...

Kesä on ollut ihana kesämäinen, en usko että voimme tänä vuonna valittaa ainakaan siksi, ettei olisi ollut riittävän lämmintä ja aurinkoista. Ja vielä vaan jatkuu, elokuu on yleensä se paras kuukausi :) Uimassa on käyty lähes päivittäin toukokuun lopusta saakka, välissä on ollut pari sinilevä-päivää sekä muutama kylmä päivä jotka ovat jääneet väliin, mutta muuten on menty huonommassakin säässä. Tai no ei kipeänä tietenkään, muu perhe on käynyt nytkin. Uiminen kuuluu kesään ihan ehdottomasti, en usko että edes tuntuisi kunnolla kesältä, jos ei sinne veteen olisi päässyt. Ei ole mitään valittamista, ehdottomasti. Tai jos nyt jotain, niin puutarhan kukkaset eivät ole oikein jaksaneet kukoistaa niin hyvin kun on sitä vettä tullut niin vähän ja tämä laiska emäntä ei ole jaksanut keinokastella kovinkaan ahkerasti...Onneksi on kasveja jotka pärjäävät vähälläkin vedellä, kuten nämä ihanat laventelit.

Ollaan taas kuulolla. Miten teidän kesänne on mennyt, kertokaahan ihmeessä :)


Eh, jag är inte riktigt säker om jag minns hur man skriver i bloggen numera, det har ju liksom blivit en lång paus..sitter förkyld ute på terassen och försöker se vad det står på dataskärmen. Det blänker så i det klara ljuset. Varför jag sitter ute? Jo, det är loppiset förstår ni. 

Vi har, som ni kanske har märkt, haft ett litet gårdsloppis i en liten stuga ca 150 meter från vårt hem. Vi bor så otroligt avsides att vi tänkte att det kommer säkert ingen, men där hade vi fel. Tack vare bra skyltar, semestertider och härliga nyfikna människor har det varit ganska många som besökt loppiset. Nu märker man dock att det börjar dra ihop sig till arbete igen, eftersom det är så lite trafik hitåt. Men, nu är det veckoslut och vi tänkte prova ännu att ha öppet. Problemet är bara, att man måste hålla ett öga på vägen hela tiden, bilarna är numera så väldigt tystlåtna att man inte alls hör när de smuger förbi. Därför valde jag att sitta ute med datorn för att kunna höra bättre om ifall att det kommer kunder. 

Tänk förresten vilket knasigt ord "förkyld" är i dessa tider. Hur i hela fridens namn kan man bli f ö r k y l d  i denna hetta??? Roligt är det absolut inte och tid verkar det ta, känner mig helt däckad. Annars kan man absolut inte klaga på sommaren, det har varit varmt och soligt nästan nonstop sedan maj, nej april nästan. Vi har simmar oavbrutet sedan slutet på maj, och det är inte illa med tanke på finskt sommarväder. Några enstaka dagar har fallit bort pga för mycket blåalger i vattnet, riktigt kallt och ja, förkylning, men annars är det varje dag som gäller. Ingen sommar utan simning säger jag bara!!! Få se hur länge vi kan fortsätta, rekordet har hittills varit 18 september :)

Om man nu skall klaga på något så är det väl att trädgården har lidit av torkan. Har inte orkat springa omkring med vattenkannan så ofta som hade behövts så...tur att det finns växter som klarar sig med mindre, som den underbara lavendeln till exempel!

Vi hörs igen! Hur har er sommar varit, berätta gärna :)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Merimaalauksia Tall Ships Races-tapahtumassa - Marina målningar på Tall Ships Races

Tähän väliin taas pieni tiedotusluontoinen asia: jos olette menossa Helsinkiin ihastelemaan upeita isoja purjelaivoja Tall Ships Races-tapahtumaan, käykääpä samalla katsomassa miestäni John Sycholdia ja hänen merimaalauksiaan. Löydätte hänet teltasta telakan alueelta, Lighthouse nosturin suunnalta. Hän on paikalla tänään klo 12 eteenpäin, ke-la klo 10 aina iltaan saakka. Uljaita laivoja tiedossa, niin satamassa kuin maalauksissakin!

Ett litet meddelande här emellan: om ni är på väg till Tall Ships Races i Helsingfors, besök gärna också min man John Sychold som är där med sina marina målningar. Hans tält skall finnas någonstans nära Lighthouse kranen, idag från kl 12 och ons-lör från kl 10 och fram till kvällen. Majestätiska stora segelskepp, både i hamnen och i målningarna!


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kirppis on avattu! Loppiset har nu öppnats!

Jahas, jos vähän pyyhkisi pölyjä tästä blogista ja kirjoittaisi muutaman rivin...kesä on täydessä vauhdissa ja kaikkialla tapahtuu. Näin myös meillä. Olen pitkään jo haaveillut kotikirpputorin pitämisestä ja nyt on haaveesta tullut totta! Ihan kotipihalla ei kirpputori ole, mutta naapuripihalla kuitenkin :) Edellisen postauksen pikkumökki - joka edelleen kaipaa uusia omistajia - on tilapäisesti muunnettu kirppikseksi, josta olette nyt tervetulleita tekemään löytöjä! Tarjolla on aarteita kotiin ja puutarhaan, taidetta ja oman yritykseni eli Laura´s Vintagen kierrätystuotteita: lasten mekkoja, pehmoleluja, liitutauluja, koruja, koristetyynyjä, tilkkutäkkejä...
Avoinna on tarkoitus pitää silloin kun olemme kotona 10-18. Jos olet tulossa kauempaa, kannattaa laittaa vaikak tekstiviesti ja varmistaa että olemme paikalla, numeroon 0400-714508. Kemiönsaari on muutenkin oikein kiva kesäreissukohde, joten eikun lämpimästi tervetuloa!


Tänkte komma och damma av lite här, det är ju riktigt skamligt att jag inte har skrivit...nåja, gnäll hjälper inte här så..Ville komma och berätta att vi nu har öppnat ett sommarloppis i den lilla stugan som fortfarande söker nya ägare (se postning nedan). Jag har ju alltid drömt om att ha ett gårdsloppis/gårdsbutik för mina saker och nu har jag ett! Ni är varmt välkomna att fynda saker till hemmet, bekanta er med intressant konst och Laura´s Vintage återvinningsprodukter såsom barnkläder, mjukisdjur, smycken, kuddar, lapptäcken med mera. Öppet försöker vi ha de dagar vi är hemma kl 10-18. Om man vill komma långväga ifrån, kan det vara bra att slå en signal på 0400-714508 eller skicka ett textmeddelande och kolla så vi säkert är på plats. Kimitoön är annars också ett mycket trevligt mål för en liten sommarresa så - VÄLKOMMEN!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Tervetuloa näyttelyyn! Välkommen på utställning!

Miehelläni Johnilla on meneillään taas hieno näyttely, tällä kertaa Hangossa. Eli tässäpä tietoja:

Mannen har åter en jättefin utställning på gång, denna gång i Hangö:


John Sychold
Meri- ja purjelaivamaalauksia
Målningar av hav och segelskepp
29.4-18.5
Hangon Kirjaston galleriassa
Galleriet i Hangö Bibliotek
Kirjaston aukioloaikoina
På bibliotekets öppettider

Lämpimästi tervetuloa!
Varmt välkommen!


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Valkenee - Det ljusnar

(Svensk text nedanför bilderna!)

Blogissa on taas vallinnut hiljaisuus jonkin aikaa. Tiedän, että moni ystävänikin lukee tätä ja saattaa olosuhteet huomioon ottaen ihmetellä tekstin kepeää olemusta. Koska jokainen meistä kuitenkin suojelee yksityiselämäänsä jossain määrin, (vaikka kotiasioista kirjoittaakin), sanon vain lyhyesti että maaliskuu on perheemme osalta ollut surun kuukausi. Läheisteni toivomuksesta en kuitenkaan voi kirjoittaa enempää, koettakaa vain ymmärtää. Surusta huolimatta on elämää kuitenkin jatkettava ja välillä tuntuu hyvältä kirjoitella kepeistä asioista, koska elämässä on myös paljon kaunista ja hyvää. Siispä, tänään asiaa - yllätys yllätys - rakennusprojektistamme.

Kun sain tyttären huoneen ja oman työhuoneeni siihen kuntoon, että tavarat saatiin roudattua sisälle, tuli remonttilässähdys. Olohuoneen kittaus ja maalaus jumittui, eikä edennyt millään. Muovi erotti talojen osat toisistaan ja aloin jo hetkittäin ajatella että tähän tämä jäi, en saa olohuonetta millään valmiiksi. Onneksi kuitenkin löytyi se "kissa vieköön"-henki ja TADAA!!! Nyt on olohuone valmis!! Tai no, muutama lista ja muuta pientä vielä puuttuu, mutta ei se haittaa, suurin työ on kuitenkin tehty!! Laiskuus iski kuitenkin kuvausvaiheessa niin, etten millään jaksanut etsiä jalustaa kameraan, niinpä tässä kaksi "räpsyä". Olisin tietenkin voinut odottaa näiden kuvien julkaisemisen kanssa ja ottaa oikein kunnon kuvat mutta a) huone ei todennäköisesti ole noin tyhjä kovinkaan kauan (sinne on nyt jo hiippaillut huonekaluja ja koira leluineen) ja b) en vaan kertakaikkiaan malttanut enää olla näyttämättä tätä!!! Höperöä, tiedän, mutta who cares!!! Voisin jopa jäljitellä tyttären esimerkkiä joka on nyt muutaman päivän ajan laukannut pitkin taloa ja hihkunut "JEEE, meillä on OLOHUONE!!!!!

Siis olihan meillä olohuone aikaisemminkin, mutta nyt meillä on UUSI olohuone. Ja se on niin valoisa ja valkoinen että alan ehkä jakaa mahdollisille vieraille aurinkolaseja ovensuussa, jotteivät täysin sokaistuisi :)
Huonetta oli vaikea saada mahtumaan kuvaan. Ei siksi että se nyt niin järkyttävän suuri olisi, vaan ehkä minulla ei ole juuri tähän kuvaukseen sopivaa objektiivia. Mutta saatte nyt kuitenkin jonkin käsityksen. Olen niin iloinen että homma on nyt tehty!!! Ehkä ei laitetakaan tänne enempää huonekaluja??



Det har varit tyst här igen ett tag. Eftersom jag vet att det är många av mina vänner som också läser bloggen (och kanske undrar varför jag kan skriva glada texter här), vill jag kort säga att mars månad har varit en sorgens månad i vår familj. Mer än så kan jag tyvärr inte säga, pga mina närmastes önskan, ni får försöka förstå bara. Trots sorgen måste livet ändå fortsätta och emellanåt är det skönt att skriva om lätta och glada saker. Det finns ju så mycket vackert också här i livet. 

Därför handlar dagens postning om - surprise surprise - om vårt renoveringsprojekt! Efter att i början på året ha målat färdigt dottern rum och mitt arbetsrum och lyft in grejerna, slogs jag av renoveringströttan. Vardagsrummet stod där med sina bruna spånskivsväggar och jag började nästan tro att det blir aldrig färdigt. Fick liksom bara inte tummarna loss. Som tur är, hittade jag i början på förra vecka "nä nu katten-andan" och nu, NU är vardagsrummet målat och färdigt!!! Lite listor och små detaljer kvarstår men det gör inget. Det största arbetet är nu färdigt, TJOHOO!!!

Latheten slog till när jag skulle fotografera, orkade inte leta reda på stativet, så ni får ursäkta bildkvaliteten. Dessutom har jag inte riktigt rätt objektiv för att fota rummet, det går liksom inte att få rummet på en bild. Men ni får säkert någon uppfattning i alla fall. Kunde/ville inte vänta längre med att ta och visa bilderna, dels för att a) rummet snart är fullt med möbler och ser inte likadant ut mera och b) kunde liksom bara inte hålla mig längre. Ville dela glädjen med er! Dottern har i flera dagar galopperat runt här och skrikit "JEE, vi har ett vardagsrum!!!! Känner för att följa hennes exempel :) Här är det nu så vitt och ljust att jag planerar att dela ut solglasögon till eventuella besökare för att de inte skall bli totalt bländade...

Kanske man förresten skulle lämnat rummet sådär tomt, utan möbler...?

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Välillä...Här emellan...

(Svensk text längre ner!)

Haa, nyt te tietenkin luulitte, että vihdoinkin se remontti on valmis ja tulee jotain "kaikki valmista"-kuvia. Vaan eipäs vielä tullutkaan. Sen jälkeen kun saimme olohuoneesta pahimman kaaoksen siirrettyä työhuoneen ja tyttären huoneen puolelle (ks edelllinen postaus), taisi mennä vähän ilmat pihalle tästä remonttiryhmästä. Ei sen puoleen että olisi pitänyt hosua ja huitoa, siinä tahdissa on tarkoituskin tehdä kun voimat ja aika riittävät. Ihan näin hidasta etenemistä en kuitenkaan olisi ehkä toivonut, mutta no, kaikki aikanaan.

Alkuvuoteen on mahtunut monenlaista, mainittakoon nyt esimerkiksi kaksi ankaraa flunssaa. Meillä ei yleensä kovin paljon sairasteta, joten yksi helmikuussa ja yksi maaliskuussa alkaa olla jo ennätystasoa. Tytär on kokenut saman kohtalon. Ei sitä oikein jaksa seiniä kipeänä kitata, maalaamisesta puhumattakaan. Keräilen tässä kuitenkin sellaista "kissa vieköön"-energialatausta jolla paahdan sitten olohuoneen valmiiksi. Enää ei mene kauan...

Selailin vanhoja kuviani ja sattui sitten silmään tällainen:


Kuva on siinä mielessä historiallinen, että makuuhuonettamme, sellaisena kun sen tässä näette, ei enää ole. Tai siis huone on, mutta valo on kadonnut, syynä vasemmalla näkyvän ikkunan sulkeminen (muuten olisimme katselleet suoraan tyttären huoneeseen, emmekä ulos). Jos nyt täytyy vähän jostakin valittaa, voisi se olla että tuota valoa olen kyllä ikävöinyt. Enkä enää muista kuinka monta kertaa olen lähestynyt ruskeaa lastulevyneliötä (en ole vielä  saanut sitäKÄÄN maalattua) aikeissa avata verhot jotta valo pääsisi aamulla huoneeseen, muistaakseni viime hetkenä, ettei ikkunaa enää olekaan.  Byäääh, pimeys on vallannut makuuhuoneemme!!! Sinänsä tämä ei ole huono juttu, nukkuessahan valoa ei tarvita ja silloin pimeys tuntuu vain kodikkaalta. Mutta päivällä...

Ongelma on kuitenkin vain tilapäinen. Päätimme - tai oikeastaan minä päätin - että ensi kesänä tehdään uusi ikkuna tuohon päätyseinään, missä nyt ovat nuo lamput. Ei tavallista ikkunaa, vaan joku sellainen erikoinen, lauramainen. Ehkä vähän ylemmäs, pitkulainen, johon tulisi värilliset lasit. Sitten aurinko saisi leikkiä ruuduilla ja väritellä makuuhuoneen seinälle upeaa taideteosta...mietintämyssy on tiukasti päässä, katsotaan mitä syntyy.

Ihan pimeä ei makuuhuoneemme tietenkään ole. Onhan katossa upeaakin upeampi kristallikruununi, itse tehty. Eikös olekin hieno, tämä juhlava valontuoja?


Hahaa, nu trodde ni att här kommer en "äntligen är allt färdigt"-postning. Nä hör ni, inte ännu...När vi i början på året fick de mesta stöket flyttat in till mitt arbetsrum och dotterns rum, gick liksom luftten ur detta renoveringsgäng. Det är ju ingen som jagar oss och meningen är att jobba efter krafterna och när man har tid. Att det skulle ta såhär lång tid var väl kanske inte meningen men ja...

Det har hänt både ett och annat här de första månaderna på året, nämnas bör de två rejäla flunssorna som både jag och dottern har genomlidit. Vi brukar nästan inte vara sjuka så en i februari och en i mars börjar nästan vara rekord. När man är helt däckad blir det inte mycket spacklat och målat kan jag tala om. Men jag håller på att samla ihop "nä nu sjutton"-energi och när det är samlat så då ryker det, vänta bara!

Jag bläddrade i mina gamla bilder och hittade den historiska bilden av vårt sovrum (se ovan). Rummet finns ju förstås kvar men vad som är borta är ljuset. När dotterns rum byggdes, spikades  fönstret igen och därmed blev sovrummet helt utan. På natten gör det ju absolut ingenting, det är bara mysigt att sova när det är mörkt, men på dagen...Många gånger har jag kommit på mig själv med att vara på väg att öppna gardinerna och släppa in ljuset. Men det går ju inte, uhuuuu....

Men här skall inte vandras i mörkret för evigt inte, det har jag minsann bestämt. Till sommaren skall det bli ett nytt fönster i sovrummet, på den väggen där lamporna nu sitter. Inget vanligt fönster, utan ett mera laura-likt. Kanske ett avlångt med färgade rutor. Då kan solen leka i rutorna och skapa konstverk på väggen. Det låter väl härligt, säg?

Helt mörkt är det ju dock inte i sovrummet. Där finns ju den underbart vackra kristallkronan, made by me. Tjusigt, eller hur?

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Taidenäyttely Raumalla - Konstutställning i Raumo

Tähän väliin pikainen postaus - jos satutte liikkumaan Raumalla ensi viikonloppuna, tulkaa ehdottomasti katsomaan upeita tauluja! Avoinna perjantaina 12-17, lauantaina 10-16 ja sunnuntaina 14-18. Osoite on Kulttuuritalo Poselli, Nortamonkatu 12, Rauma. Lämpimästi tervetuloa!

Såhär kort och snabbt tittar jag in här och vill varmt välkomna er till konstutställning i Raumo nästa veckoslut! Öppet är det på fredagen 12-17, lördagen 10-16 och söndagen 14-18. Adressen är Kulttuurikeskus Poselli, Nortamonkatu 12 i Raumo. 


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Melkein vain se hauskin jäljellä - Nästan bara det roligaste kvar

Työt remontti- ja rakennustyömaalla etenevät vähitellen. Syy lienee se, että työvuoroon on astunut nyt allekirjoittanut, joka parhaan taitonsa mukaan heiluttelee pensseleitä ja maaliteloja. Tyttären huone ja työhuone ovat jo listoja myöten valmiit, vielä olisi yksi koitos edessä eli olohuoneen kittaus ja maalaus. Tavarat alkavat löytää jo uusiin koteihinsa, tytär on ottanut oman huoneensa jo sataprosenttisesti käyttöön. Ei häntä paljon täällä "muualla" enää näykään. Äidin onneksi hän sentään vielä nukkuu vieressä omassa sängyssään, nukkumaan omaan huoneeseen ei ole kiire.

Kunhan vielä tuon yhden huoneen jaksan sutia, onkin sitten vaan se hauskin jäljellä. Nimittäin sisustaminen ja tavaroiden järjestäminen. Oikein odotan, että pääsen laittamaan työhuoneessa kaikki oikeille paikoilleen, nyt on kamat kannettu vain huoneeseen kasoihin. "Vanhassa" olohuoneessa tuntuu olevan nyt valtaisan avaraa, hyvä ettei kaiku ole sentään paikalle löytänyt.

Mutta höpinät sikseen - ja kuvia kehiin. Näitä ei sitten ole mitenkään "retusoitu" eli en ole tehnyt ensin suursiivousta, joten tervetuloa autenttiseen remonttikotiin :))


Näkymä "vanhalta puolelta" uutta kohti. Aukon keskellä oleva puu ei pidä taloa pystyssä vaan aukon edessä olevaa muovia ylhäällä. Jos nyt joku sattui ihmettelemään :)


Näkymä tyttären huoneesta. Tällä hetkellä hieman kirjavaa, mutta tytär on niin onnellinen. Värejä pitää kuulemma olla paljon. Kirjoituspöydän ääressä on hyvä piirrellä manga-kuvia ja kuunnella musiikkia.


Minun ikioma työhuoneeni!! Tavarat odottavat vielä paikalleen asettelua.


Näkymä työhuoneesta kohti keittiötä. Kun sain kaikki nämä kamat raahattua huoneeseen, totesin etten IKINÄ milloinkaan osta enää yhtään mitään!! Mietin mitä tästä kaikesta voisi heivata kokonaan - ja tulin yllättävää kyllä siihen johtopäätökseen ettei mitään. Vaikka tavaraa ON kieltämättä paljon, ovat ne kaikki tarpeen. Sitä paitsi, odottakaahan vaan kun saan huoneen järjestettyä...


Satutteko muistamaan kuvan, jossa tässä kohtaa oli vain eristetty aukko? Suunnittelin silloin että ikkunan alle tulisi pieni istumapaikka, josta voisin ihastella maisemaa kohti Keijupuroa ja tehdä uusia suunnitelmia. No, nyt siinä on ihana ikkuna, istumapaikka tosin päätyi muualle, ainakin toistaiseksi, nimittäin tänne...


Jos muualla talossa tuntuu jotenkin liian avaralta, kannattaa suunnata kohti keittiötä. Täällä nimittäin on kodikkaan pientä ja meillä on nykyään jopa keittiönsohvakin. Oikeasti se on tyttären vanha turkoosi sänky jossa on ihana röykkiö tyynyjä. Sohvalle - tai siis sänkyyn -  on hieman vaikea päästä, mutta se ei estänyt tytärtä omimasta paikkaa heti itselleen. Voi olla että sänky on jossain vaiheessa vaihdettava ihan oikeaan puusohvaan (niin että siinä voivat istua muutkin). Vieläkin harmittaa eräs yksilö. jonka näin kirpputorilla. Jätin asian hautumaan ja kun sitten innoissani lähdin sohvaa ostamaan kotiin  Kaarinasta, se olikin jo myyty. Asiaa ei yhtään auttanut se, että alun perin 50 euron hinta olisikin ollut 25 euroa, myyjällä kun oli -50 %. Opetus: kun löytää kirpparilta jotain kivaa, EI kannata mennä kotiin miettimään asiaa. Höh. Ikkunasta näkyy se vielä toistaiseksi sotkuinen työhuone.

Tällaisia siis tänään. Toivottavasti voin jo ensi kerralla esitellä teille myös maalatun olohuoneen. Vielä jaksaa jaksaa...

Och så ungefär samma på svenska: arbetet här på bygget går sakteliga framåt. Nu är det i stort sett bara min insats som är kvar, det vill säga spacklandet och målandet. Mitt arbetsrum och dotterns rum är färdiga, till och med alla listor är på plats! Jag höll på att göra maken riktigt arg med mitt tjatande om detta, men jag råkar veta att om man inte sätter dem på plats nu, så blir de osatta för alltid. Listorna alltså, inte maken (hih). 

Dottern har tagit sitt rum i bruk, jag ser henne knappt här på "andra sidan". Sover gör hon ännu i sin säng bredvid mig och det tycker jag är så härligt. Hon hinner sova i sitt eget rum så småningom.

Arbetsrummet är helt överfullt med saker. Inte undra på att det var så fullt i vardagsrummet förut! Nu är där så tomt att man skulle kunna ha en dansstudio eller något mitt i rummet. Hunden och dottern uppskattar det stora lekutrymmet som plötsligt infunnit sig. 

När jag fått in alla grejerna i mitt rum tänkte jag att jag skall ALDRIG mera köpa något över huvud taget. Men när jag sedan försökte tänka ut om det var något jag kunde slänga, så fanns det inget sådant. Allt behövs, tro det eller ej. Men det blir bättre när sakerna kommer på sina rätta platser, ni skall få se. 

Det underbara lilla fönstret är nu också på plats. Jag sade ju att jag skulle sätta en soffa under den för att kunna sitta där och smida nya planer. Nå, soffan hittade en annan plats. Eller ja, det är egentligen dotterns gamla turkosa säng som numera agerar kökssoffa. Det är lite svårt att sätta sig i den bara, man måste klättra över gaveln, detta har dock inte varit något problem för dottern, som genast gjorde platsen till sin. Kanske måste den någon gång bytas ut mot en riktig soffa som andra också kan sitta i. Än så länge har vi det såhär, nu är det också väldigt hemtrevligt och lite trångt i köket. Det är ju förstås bra, om man skulle börja "längta hem" mitt i allt detta tomma. Vi är ju liksom inte riktigt vana vid att ha det såhär - stort! 

Nya vardagsrummet kvar att spackla och måla. Sedan är det bara det roligaste kvar, nämligen att inreda. Förmodligen mera om detta nästa gång - om jag har hunnit och orkat måla färdigt då!