Keväänvihreä tervehdys - vårgrön hälsning

Työt sekä ulkona että sisällä pitävät nyt niin kiireisenä että blogiparka kärsii..tässä teille kuitenkin pieni kuvatervehdys jotta tiedätte että täällä ollaan! Mukavaa viikkoa!
Arbete både ute och inne håller mig så hårt sysselsatt att stackars bloggen blir lidande..här en liten bildhälsning så ni vet att jag är nog här fast jag är lite "tystare" för tillfället..Ha en bra vecka!

 

 

Ruma ankanpoikanen - den fula ankungen

No niin, tehdään tilaa seuraavalle tekstille, tuota veneen myynti-ilmoitusta ei nyt varmasti ole niin kiva katsella..siirrän tiedot tuonne sivupalkkiin jos joku on asiasta vielä kiinnostunut. Mutta nyt jotain ainutlaatuista ja suorastaan eteeristä.

Olimme nimittäin tänään baletissa. Se oli minun kohdallani ensimmäinen kerta ja odotin kokemusta jännittynein mielin. Kemiöön saapuivat Heli Aallon balettikoulun oppilaat esittämään meille Ruman ankanpoikasen. Musiikin oli esitykseen säveltänyt Bent Fabricius-Bjerre (alun perin Tanskan Kuninkaalliselle Baletille).

En ollut varautunut siihen tunnekuohuun jonka esitys minussa aiheutti. Musiikin ensi tahtien virratessa kuuluville tunsin palan nousevan kurkkuuni. Tämä ei ollut vain tanssittu satu, vaan niin paljon muutakin.

 

Taustakuvana käytettiin vaihtuvia valokuvia mikä minusta oli upea ajatus ja näytti kauniilta. 

 

 

Esitys kesti tunnin ja kotoa olimme kaikkiaan poissa noin pari tuntia. Mutta kun astuin kotiin tultuamme  olohuoneeseemme, tuntui kuin olisimme olleet poissa kokonaisen viikon. En olisi ikinä uskonut että tuo taiteellinen elämys koskettaisi minua näin. Olo on jotenkin ylevä. Siis ei ylpeä vaan ylevä. Ihanaa kokea jotain tällaista! Kiitos balettikoululaisille kun toitte Kemiöön tällaisen hienon elämyksen!

Idag fick vi vara med om något enastående, något som jag aldrig tidigare har varit med om. 

Vi var och såg danssagan Den fula ankungen, Heli Aaltos balettskolas elever uppträdde för oss här i Kimito. Musiken var komponerad av  Bent Fabricius-Bjerre, ursprungligen för Den Kungliga Danska Baletten. 

Jag var inte beredd på hur djupt intryck detta gjorde på mig. När musiken började strömma ut och fyllde salen, kände jag tårarna komma. Detta var inte bara en danssaga, utan så mycket mer.

I bakgrunden användes fotografier, det tyckte jag var speciellt fint. 

Vi var borta hemifrån i ca två timmar sammanlagt men när jag steg in i vårt vardagsrum, kändes det som vi hade varit borta en hel vecka. Jag känner mig som en annan människa. Upplyft på något sätt. Tack alla ni som kom och gav oss en så fin upplevelse, något att minnas länge!

 

Purjevene myytävänä - en segelbåt till salu

Ihan ensin, kiitos teille onnitteluista edelliseen hääpäiväpostaukseen, niitä oli ihana lukea!

Ja sitten taas näihin arkisiin asioihin. Tämä blogi ei nyt varsinaisesti ole mikään myyntipaikka, mutta koska se tavoittaa aika monta ihmistä, laitan tänne tiedot myytävänä olevasta purjeveneestä. Ensin kuva:

Myytävänä on siis itse rakennettu purjevene, rakennusmateriaali teräs. Pituus 9,30, leveys 2,95, syvyys 1,10, purje-pinta-ala 42 m2. Esikuvana on ollut Storbåten-niminen perinnevene, piirustukset muutettu sopimaan teräsveneeseen. Vene on vielä hieman keskeneräinen, siinä ei ole moottoria, sisustus on teakkia, ei täysin valmis. Keskikockpit, puumasto, Taylor petroliliesi+uuni. Hp. 45000 €. Tarkempia lisätietoja saa joko sähköpostitse sychold(at)dnainternet.net tai puh. 050-3425302.

Jos olet kiinnostunut, ota ehdottomasti yhteyttä! Tätä saa myös levittää tai jos vaikka tietää jonkun kulkevan ostoaikeissa, kannattaa vihjata asiasta. Kiitos avustanne!

Först vill jag tacka för era kommentarer till föregående bröllopsdags-postning, vad roligt det var att läsa dem! Sedan till lite vardagligare saker. Är lite dålig på att översätta alla de där tekniska detaljerna i ovanstående text, men det är alltså en självbyggd segelbåt till salu, materialet är stål. Ej helt färdig. Om du vill ha detaljerna på svenska, hör gärna av dig till e-postadressen sychold(at)dnainternet.net. Detta får också gärna föras vidare om du råkar veta någon som går i köpetankar. Tack för hjälpen!

Hääpäivänä - på bröllopsdagen

Meillä on tänään 10-vuotishääpäivä. Juhlistimme päivää syömällä hyvin, tytär pääsi Hoplopiin leikkimään. Se on melkein hauskinta mitä hän tietää, ja meistä hääpäivänä pitää kaikilla olla hauskaa. Ajatuksen leikkimisestä  oli saanut myös kolme bussilastillista kouluretkeläisiä, joten meteli oli korviahuumaava..Ei se mitään, hauskaa oli joka tapauksessa.

Korvat saivatkin sitten levätä Airiston rannalla, söimme siellä olevassa rantaravintolassa. Olimme ainoita vieraita, ihana rauha, meri vain kimmelsi ulkopuolella. Ruoka maistui ihanalle, samoin lasi viiniä. Ruokaa sulateltiin kävelemällä venesatamassa. Nyt ollaan koko porukka ihan poikki, mutta oli tosi ihana päivä.

Olisi ollut mukavaa matkustaa jonnekin vähän kauemmaskin, mutta talous ei anna nyt myöten. Kuka tietää, ehkä sitten myöhemmin. Sitä paitsi kaikkein tärkeintä oli, että saimme olla yhdessä.

Näihin kymmeneen vuoteen mahtuu kaikenlaista. Kuten kaikilla, välillä on ollut ylämäkiä, välillä alamäkiä. Olen kuitenkin onnekseni saanut ihanan, mielenkiintoisen aviopuolison. Jonkun, jonka kanssa jakaa hyvät ja huonot päivät. Olin pitkään yksin eikä oikean puolison löytäminen ollut helppoa. Siksi olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut elämässäni kokea, miltä tuntuu olla vaimo ja äiti. Ne ovat suurimpia lahjoja mitä olen koskaan saanut. Ne ovat tehneet elämästä rikkaan ja elämisen arvoisen.

Toivon että voin tulevina vuosina hyödyntää niitä opetuksia ja kokemuksia, joita nämä ensimmäiset kymmenen ovat antaneet. Sanotaan että viini paranee vanhetessaan - ehkä avioliitolle käy samoin? Yhdessä kasvamme, toisiimme ja elämään.

 

Idag har vi firat vår 10:e bröllopsdag. Dagen omfattade ett besök på Hoplop, inomhuslekpark som dottern älskar att besöka. Efter två väldigt aktiva timmar (för henne) åkte vi till Airisto i Pargas och åt en festmiddag på hamnrestaurangen där. Smakade jättegott och det var så fint med småbåtshamnen och det glittrande havet. Nu är vi så trötta men lyckliga.

Dessa tio åren har omfattat allt möjligt, både goda och dåliga dagar, såsom livet i allmänt för oss alla. Jag var länge ensam, det var inte lätt att hitta en bra äkta make. Därför är jag så otroligt tacksam för att jag är hustru och också mamma, två av de viktigaste sakerna i mitt liv. Jag har fått så mycket, jag hoppas jag kan ge också. Och jag hoppas jag kan dra nytta av dessa första tio åren och använda mig av erfarenheterna till att bli en mamma och maka att älska ännu mer. Tillsammans växer vi, i kärleken och livet. 

Romunkerääjä - skrotsamlaren

Olen näköjään viime aikoina lukenut kaikenlaista kiinnostavaa, kun taas pitäisi aloittaa sanoilla "luin hiljattain artikkelin..."No, luin siis hiljattain artikkelin siitä, miten voimme hallita tavarapaljoutta kotonamme. Kuinka ne salaperäiset kasat saisi häivytettyä ja johdonmukaisesti kierrätettyä.

Niin,  onhan se totta että olo kevenee huomattavasti kun saa vietyä tavaraa kirpputorille, lehtikeräykseen, uffin laatikkoon jne jne..Ja artikkelissa kyllä sanottiin että sitten vasta pitää alkaa kasoja vähentämään, kun ne alkavat omaa mielenrauhaa häiritä.

Mutta mitäs sitten, kun työn kuvaan kuuluu uusien aarteiden tekeminen vanhasta, esim kankaista ja muusta? Eihän mitään voi tyhjästä luoda, täytyy olla sitä materiaalia. Ja mitäs se materiaali sitten useimpien mielestä on, ellei juuri sitä, mistä pitäisi hankkiutua eroon?

Meillä, pienessä  mökissämme, kaapit - ja vähän muutkin paikat - pursuavat kankaita ja muuta mitä saattaa luomisprosessin aikana tarvita. Ei niitä tavaroita saa millään pidettyä järjestyksessä vaikka kuinka yrittäisi. Tai saa, hetken aikaa, mutta kun luomisvimma iskee, ovat kaikki paikat sekaisin. Ja kun kirppareilla pyörin, totta totisesti nappaan mukaan jokaisen potentiaalisen kankaan/nappipussin/jotain muuta josta saattaa tulla vaikka mitä. Eihän niitä materiaaleja sitten voi lähteä metsästämään kun jo on luomisen tuska päällä!!

Huoh. On kai vaan alistuttava edelleen siihen, ettei meidän kodista tule koskaan Järjestelmällisten ja Vähällä Tavaralla Toimeen Tulevien kotia. Enkä oikeastaan tiedä haluaisinko edes. Mieluummin luova sekasorto kuin tyhjä ja ajatukseton järjestys. Eikä se todellakaan tarkoita sitä, että ne, jotka ovat järjestelmällisiä, olisivat jotenkin huonoja. Tuo ajatus koski nyt vain meidän huushollia. Sitä paitsi, ja tätä te ette kyllä usko, minä olen itse asiassa pedantti nipottaja joka käy perheenjäsenten hermoille välillä. Ai että hieman jakautunut persoonallisuus, no totta ihmeessä..

Jag har tydligen läst en hel del intressanta saker på sistone eftersom jag igen måste börja med "jag läste nyligen en artikel"..alltså, jag läste nyligen en artikel om hur man kan lyckas med att få ordning i kaoset hemma. Hur man blir så lätt i sinnet av att organisera och föra saker till uff/loppis/återvinningen/osv och hur det blir så rymligt och härligt därhemma då. 

Jovisst, inte är det väl helt fel men...vad gör man om man å arbetets vägnar bara MÅSTE omge sig med en hel massa pryttslar och grejer..jag håller ju på med redesign och då är tanken att man skall använda sig av gamla tyger, knappar, allt mellan himmel och jord och göra något nytt av det. Man kan inte skapa något av ingenting, materialet måste finnas hemma. Och när jag är på mina loppisrundor, köper jag såklart hem tyger och annat som passar att användas någon gång. 

Här hemma svämmar både skåp och andra ställen över av allt som jag har samlat på mig. Det går inte riktigt att hålla det i ordning, i alla fall inte långa tider. Och när sedan inspirationen flyger på en, är det snart kaos i hela vårt lilla hus..

Suck..jag får säkert bara leva med att detta inte är det tomma och välorganiserade huset utan det stökiga men idérika istället. Och det är ju inte dåligt, det heller - eller hur?

Rakennusapteekki - byggapotek

Luin hiljattain artikkelin miehestä, joka vuosia sitten perusti Ruotsin varmasti ensimmäisen rakennusapteekin, Gysinge byggnadsvårdin. Häntä pidettiin silloin aivan hulluna, kuka nyt noilla vanhoilla talon osilla mitään tekisi?

Miten ajat muuttuvatkaan! Nykyään ymmärretään vanhan ja hyvin tehdyn päälle, myös mitä tulee niihin vanhoihin talonosiin. Eikä ihme, jos katsoo tarkemmin vaikka vanhaa ikkunaa, huomaa miten hyvästä puusta se on tehty ja huolella. En nyt sano että uudet ikkunat välttämättä ovat huonoja, meidän taloon esimerkiksi teki kemiöläinen puuseppä todella upeat ikkunat, sopivat taloon ja näyttävät siltä kuin olisivat aina olleetkin täällä. Mutta hän onkin käsityöläinen, he osaavat kyllä asiansa.

Talossa olevista hyvistä ikkunoista huolimatta on meille kuluneen kuukauden aikana ilmestynyt valtavat määrät vanhoja ikkunoita. Niissä on kaikenlaisia hienoja yksityiskohtia. Kuten vaikka nuo yllä näkyvät "korvat".

 

Tai nämä "kahvat", en näköjään tiedä niiden oikeita nimiä, tai en ainakaan muista nyt yhtäkkiä..Kaikkein hienoin oli minusta tämä..

Ihastuttava esimerkki siitä, miten  jokapäiväiset käyttöesineetkin voivat ovat kauniita..toivottavasti tämä ikkunan "avaaja" on aikoinaan tuonut vähän iloa käyttäjälleen! Vai tuleeko sitä ihminen sokeaksi pienille kauniille yksityiskohdille, jotka näkee joka päivä?

Jaa niin miksi meillä niitä vanhoja ikkuinoita on?

No, kaikenlaista on työn alla, laitan lisää kuvia kunhan projektit etenevät..

Läste nyligen en artikel om mannen som startade Gysinge byggnadsvård i Sverige, säkert ett utav de första byggapoteken där. Han ansågs då vara helt galen, vem skulle vilja ha gamla husdelar??

Tänk vad tiderna förändras! Numera förstår man sig på vikten av just de där gamla husdelarna, och det är inte alls konstigt. Tittar man på tex ett gammalt fönster, ser man ofta solid trä som har klarat av tidens tand. Bra, rejäl kvalitet som håller, och ofta är väldigt vackert. Nu säger jag inte att nya fönster nödvändigtvis är dåliga, i vårt hus har vi nygjorda fönster som en lokal snickare har gjort. Men han är ju hantverkare och det syns, fönstrerna ser ut som de alltid suttit på huset.

Trots nya fönster har vi den gångna månaden haft en hel massa gamla fönster här hemma. De har vackra detaljer. Vet inte ens vad de heter, delarna alltså, men bilderna får tala för sig. Det vackraste är handtaget med blommönster, tänk att man har gjort något som trivialt till något så vackert! Ett bra exempel på hur något vardagligt kan vara jättevackert!!

Varför vi har så mycket gamla fönster skulle ni vilja veta? Ja, det är en hel del projekt på gång, jag visar bilder vartefter de blir lite mera färdiga..

Lisää sinistä - mera blått

Käytiinpä taas muutama päivä sitten Taalintehtaalla, siellä tulee näköjään aina kuvattua kännykkäkameralla. Päätettiin tyttären kanssa, että tullaan pian fotosafarille, siellä kun on niin paljon kiinnostavaa kuvattavaa. Tullaan ajan kanssa ja otetaan eväätkin mukaan.

Oltiin kurvaamassa kirjaston pihasta maantielle, kun silmään osui jotain ihanaa..

Ihania skilloja!! Kokonainen matto!! Tahtoo samanlaisen!!!

Illalla tytär keräsi kimpun meidän omasta kukkapenkistä - ja löytyyhän sieltäkin jo vaikka mitä sinistä..

Pienen tytön tarkat silmät löysivät vieri vieressä kasvavat kolme eri sinistä kukkaa. Hassua, itse olin huomannut niistä vain kaksi..

Mutta kyllä minä niitä skillojakin joskus vielä hankin koko matollisen..

(ps. kannattaa klikata tuota skilla-kuvaa niin matto tulee suuremmaksi..)

Så var vi till Dalsbruk igen, där fotograferar jag tydligen med mobilkameran..bestämde med dottern att vi skall åka dit en dag på fotosafari, det finns så mycket roligt och intressant att fotografera. Matsäck skall vi ta med också..

Vi skulle just köra ut från bibliotekets parkering när vi fick syn på något underbart..en hel matta med scillor, som ett blått hav! Ljuvligt, underbart, VILL HA!!!

På kvällen plockade dottern en bukett från vår egen  trädgård, och se, det fanns en hel del blått där också. Hela tre olika sorter hittade hon, de växer så inpå varandra att jag hade bara sett två av dem. 

Men en sådan där scillamatta, det skall jag ha, någon gång...

(ps. klicka gärna på scilla-bilden så blir mattan ännu större..)

Kevätpuketti - vårbukett

Yksi suurimmista syistä siihen, että puutarhassani on kukkia, on se, että voin kerätä niitä sisälle maljakkoon. Se on vain niin ihanaa, poimia pieni puketti siitä mitä milloinkin on saatavilla; narsisseja, tulppaaneja, pioneja, ruusuja, astereita, auringonkukkia, kehäkukkia........Siksipä olinkin niin ihastuksissani, kun totesin kukkaiskauden jälleen alkaneeksi.

Nuo siniset kukkaset ovat kevään ensimmäisiä kukkijoita, jos jollakin on nimi tiedossa, kertokaa ihmeessä! Mininarsissit ovat eräs jonain alkutalvena sisällä kukkinut sipulinippu, jonka sain pysymään sen verran hengissä, että istutin sen keväällä maahan. Ja tänä keväänä maasta putkahtivat nämä iloiset keltaiset, vartta niillä tosin on vain kymmenisen senttiä, ilmeisesti kasvupaikka ei ole maailman paras..Harmittaa kun en yleensä saa noita sipuleita pidettyä hyvänä ulosistuttamiseen asti, ovat yleensä ihan kuivia tai mädäntyneitä sitten kun voisi maahan laittaa. Ja meillä kun ei ole kellaria eikä muuta hyvää viileää paikkaa missä olisi joutilasta tilaa. Muuten olen ihan innoissani, kun onnistun kierrättämään kukkasipulit niin että kukkivat ulkonakin! Se on kunnon ekoilua mielestäni!

Ateljeen nurkasta löysin paikan, johon olen kasannut amppeleita joissa itävät tuoksuherneet, sellaiset joita en ole ennen nähnyt. Kasvavat amppelissa sellaiseksi pörröiseksi palloksi joka on täynnä kukkia. Onneksi tuli säästettyä viime vuonna yksivuotisien amppelikukkien muoviamppelit, sai valmiiksi laitettua siemenet niihin. Tuoksuherne on muuten yksi ehdottomista suosikeistani, se tuoksuu niin ihanasti. Toinen on kreikanleukoija, tunnen melkein tuoksun jo nenässäni, lämpimässä kesäillassa..

Vaan hups, takaisin todellisuuteen - eilen oli ulkona +5 astetta...suunta on kuitenkin oikea, ja koivuissa on jo suuret hiirenkorvat. Ja linssiluteitakin on jo liikkeellä..

En viktig anledning till att jag har blommor i min trädgård är att jag vill kunna ta in små buketter och sätta i vas. Det är bara så härligt, att ta in några narcisser, tulpaner, pioner, rosor, solrosor, astrar, ringblommor, gladioler, ja vilka som nu finns tillgängliga.

Jag är jättedålig på blomnamn på svenska, i vissa fall också på finska..:) De blå i den silvriga gräddskålen är de allra första som blommar i min trädgård, om någon vet vad de heter så berätta! De små gula var en sådan där kruka som jag köpte någon vår för att ha inomhus, sedan lyckades jag hålla lökarna i så gott skick att jag kunde plantera ut dem senare på våren. Och nu blommar de första gången! Korta är de, med en längd på ca 10 cm, men jag är så glad för dem! Det är så härlig recycling när man får krukblommor att fortsätta blomma ute i trädgården! 

Annars brukar jag inte lyckas med det, att flytta ut blomlökarna. De brukar torka eller multna ihjäl innan det är dags att gräva ner dem ute..vi har inte heller riktigt någon bra plats att förvara dom på, sådär lagom svalt, som en källare eller något.

Hittade dock en liten hörna i ateljén dit jag släpade en uppsättning plastamplar med planterade luktärtsfrön i. Det är en sort som jag inte har sett förut, växer just i ampel och bildar liksom en boll med blommor. Oj vad det skall dofta gott på terrassen med luktärtsamplarna hängade här och var..mmm..Till min stora förvåning grodde fröna ganska snabbt, det fanns många gröna "kutryggar" som blivit synliga..hurraa!!!

Luktärten är en utav mina absoluta favoriter i trädgården, just för den goda doftens skull. En annan är lövkojan, jag kan riktigt känna doften i den ljumma sommarkvällen..

Men nu tillbaka till verkligheten - igår hade vi +5 grader. Ändå går det i rätt riktning, björkarna har redan stora musöron..Och även linslusen är på framfart..