perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lyhyt tervehdys

Hei kaikki - jos siellä vielä on joku, täällä kun on ollut niin hiljaista viime aikoina...Sellaista se sitten on, kun yrittää tasapainoilla kaikkien mahdollisten kommunikointivälineiden välillä - ja elääkin pitäisi siinä samassa ;)

Aloitetaanpa tämä postaus vähän ikävämmällä asialla, joka pari päivää sitten tuli tietoisuuteeni. Kuten lähes jokainen bloggaja tietää, kävijälaskuri on ihan kiva olla olemassa. Sellainen oli ennen minullakin. Yllättäen tietooni kuitenkin tuli, että oman blogini laskuri olikin muuttunut linkiksi sivustoon, jossa oli hmm sanotaanko nyt vaikka vähäpukeisia ihmisiä. Ymmärrettävästi tämä on järkyttänyt niitä henkilöitä jotka jostain syystä ovat klikanneet kävijälaskuria.

Haluan nyt korostaa tässä ihan kirjallisesti että Minä EN ollut tietoinen mitä tuon täysin viattomaksi tarkoitetun linkin taakse piiloutui. Kävijälaskuri on hankittu täysin asiallisen sivuston kautta, mutta laskurin asennuksen yhteydessä on mukana hiipinyt tuo ei-toivottu linkki. En mitenkään voinut tästä tietää, enkä ole syyllinen siihen, että moinen roskasivusto tuli laskurin mukana. Laskuri on nyt kokonaan poistettu ja ongelma sen mukana. Pahoittelen kuitenkin tapahtunutta ja sen mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa. Samalla pyytäisin, että jos joku teistä lukijoista joskus huomaa jotain outoa tai poikkeavaa tässä blogissa, ottaisitte minuun yhteyttä suoraan vaikka sähköpostitse laura.sychold(at)gmail.com. Miten suoremmin ja nopeammin asiat hoidetaan, sen parempi, eikös niin :) 

Jos sinulla, joka tätä luet, on myös kävijälaskuri blogissasi, suosittelen tarkistamaan mitä sen takana on. Olen tätä asiaa nyt vähän selvitellyt ja kävi ilmi, että myös muille on tapahtunut vastaavaa. Inhottava tietotekninen lieveilmiö - kannattaa siis olla tarkkana!

Mutta nyt ihan muihin asioihin. Kevään ajan olen bloggaillut lähinnä tuolla seikkailu5:2-blogissa, elämänmuutos kohti terveellisempää kun on ollut ymmärrettävästi aika tärkeällä sijalla. Kaikkialle ei myöskään ehdi tai jaksa kirjoittaa, joten tämä blogiparka on jäänyt hieman paitsioon. Tällä hetkellä kiire on lisääntynyt entisestään, kesällä maamme herää eloon ja näin ollen myös kierrätystaiteilijan töitä laitetaan esille ja myyntiin aktiivisemmin kuin talven hiljaisuudessa.

Jos suunnittelet kesäretken tekemistä jonnekin päin Suomea, tässä kaksi osoitetta joissa pääset shoppailemaan myös Lauras Vintagen tuotteita:

- Propeller Gallery Taalintehdas: monen käsityöläisen ja taiteilijan upea uusi myyntitila, avasi toimintansa kesäkuun alussa. Myynnissä Lauras Vintagen Aforismityynyjä (ks kuva).

- Teijon Masuuni. Siellä yritykselläni on oma pieni soppi, jossa onkin lähes kaikki myytävät tuotteet nyt esillä. Masuunista löydät myös tunnelmallisen kahvilan, upean taidegallerian, John Sycholdin näyttelyn sekä helmipuodin koruineen. Myynnissä on myös muutakin kivaa kuin vain Lauras Vintagen tuotteita.

Jos olet facebookissa, kannattaa klikkailla siellä Lauras Vintagen sivulle - profiilikuvassa on pieni vihreä pöllö ja taustakuvassa tekstin alla tilkkutäkki. Sieltä näet parhaiten mitä on tekeillä. Jos haluat minut facebook-kaveriksi, laitan pyyntö Laura Sychold:ille. "Fesessä" tuleekin päiviteltyä kuulumisia paljon useammin kuin täällä blogissa.

Tällaista asiaa tällä kertaa. Ollaan kuulolla -ainakin välillä ;) Mukavia kesäpäiviä!



maanantai 27. tammikuuta 2014

Piristyskuuribloggausta

Jaaha, täällä sitä on vaan hiljaiseloa edelleen...yksi syy lienee se, että kirjoitan tätä nykyä myös toista blogia.

Aloitimme koko perhe piristyskuurin tammikuun alussa ja pitkän harkinnan jälkeen päätin perustaa aiheelle ihan oman blogin. Löysin minulle sopivan, 5:2-dieetin ja siitä kirjoitan. Jos haluat olla mukana seuraamassa matkaani kohti terveempää ja kevyempää elämää, klikkaa sisälle tästä linkistä: http://seikkailu52.blogspot.fi

Tervetuloa mukaan!

(Tämän blogin kirjoittaminen jatkuu myös, mutta tällä hetkellä pääpaino on tuolla toisessa osoitteessa :) )


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Toivon - Jag önskar

Tuuli vinkuu nurkissa, sähkölaitoksen vahti lähettelee varoitusviestejä. Ehkä sähköt kohta taas katkeavat, ehkä ei. Nettiyhteys on ollut viikon sekaisin, tänään pääsin hoitamaan asioita ystävän mokkulan avustamana. Miten riippuvaisia olemmekaan sähkön ja puhelinlinjojen toiminnasta...

Suurimmalla osalla suomalaisista lienee edessä hieman lomaa. Näin myös meillä. Niinpä - toivon teille kaikille ihanille jotka tulitte tänäänkin sanasen lukemaan - ihania rauhaisia vapaapäiviä, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja läheisistänne. Levätkää, nauttikaa, laiskotelkaa - kohta on jo kevät!!

Vinden viner i knutarna, elbolaget sms:ar om eventuella strömavbrott. Kanske vi snart sitter här igen utan vare sig el eller telefonförbindelser. Ja, vi har ingen vanlig telefon men internet fungerar via telefonledningarna. Hela veckan har det krånglat, idag fick jag låna en mobil nätförbindelse av en vän så jag kan komma ut i vida världen en stund. 

De flesta finländare - och även andra - lär få ett par lediga dagar i nästa vecka. Så även vi. Alltså, önskar jag er alla riktigt härliga lovdagar, ta hand om er själva och era nära och kära, njut och lata er och samla krafter - snart är det vår igen!


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Keskitalvenahdistus - Midvinterangst

En kärsi kaamoksesta, en pelkää pimeää. Tunnen olevani sukua vanhan laulun Menninkäiselle, joka viihtyi paremmin hämärässä. Siksi en yleensä kärsi meneillään olevasta vuoden pimeimmästä ajasta, joka monille on mielen koetus.

Silti kaksi päivää sitten tapahtui jotain. Olin luvannut tyttärelle, että yrittäisin pitää myös lomaa, kun hänen joululomansa alkoi. Kotikoulun puitteissa aloitimme loman jo tämän viikon alussa. En ole pitänyt lomaa muutamaan vuoteen ollenkaan, se lienee aika tyypillistä yksityisyrittäjälle. Niinpä, kun yritin olla tekemättä mitään, iski ahdistus. Jostain syvältä ahdistuksen keskeltä nousi tarve päästä meren rannalle kuvaamaan. Toteutimme siis pienen retkemme avoimien vesien äärelle tänään.

Heti tuntuu paremmalta. Sitä paitsi, ei tällä Menninkäiselläkään ole mitään talvisen auringon hyväilyjä vastaan...

Jag är inte mörkrädd, inte heller lider jag av midvinterns korta ljusperioder. Jag är lite av en vätte, som enligt den finska sången trivs hellre i mörker. Så när andra blir deprimerade av att man knappt ser någon sol, brukar jag klara mig rätt så bra.

Ändå hände det något för två dagar sedan. Jag hade lovat dottern, att när hon börjar sitt jullov, skall jag också ta semester. Jag har inte varit helt och hållet ledig på flera år, ganska typiskt för småföretagare. Så, när jag försökte låta bli att göra något alls, drabbades jag av någon slags ångest. Någonstans under alla känslorna hördes en liten röst som sade att jag vill åka till stranden och fotografera, att det är just det som nu behövs. Så idag tog vi en tur till havet, hela familjen.

Det känns redan mycket bättre. Och förresten så har den här Vätten inget emot att bli smekt av vintersolen...

















perjantai 29. marraskuuta 2013

Nähdään mummilassa! Vi ses hos mormor!

Olin menossa hakemaan juomavettä (niin, se on totta, meillä haetaan juomavesi ämpärillä lähteeltä, jonne on kotiovelta matkaa reilut 100 metriä) tytär vanavedessä. Kun kurvasin ämpäreineni alas lähteelle, tytär jatkoi määrätietoisesti koiran kanssa matkaa ja huikkasi: "Nähdään mummilassa!"

Tuo tokaisu tuntui niin hyvältä. Ajattelin että kuinka moni lapsi voi sanoa noin ja jatkaa turvassa kävellen mummin luokse, joka asuu 200 metrin päässä meidän kotoamme.

Isovanhemmat ovat suuri lahja. He jakavat lapsenlapsilleen sellaista elämänkokemusta jota ei voi mistään muualta saada. He liittävät vanhat ja nuoret pitkään suvun ketjuun joka on jatkunut jo vuosisatoja. He ovat turva ja tasapainottava vaikutus silloin kun ruuhkavuosia elävä äiti juoksee vähän ylikierroksilla. He ovat - niin hyvässä kuin pahassa - se paikka, josta melkein aina saa jotain hyvää, välillä silloinkin kun äiti kieltää. He rakastavat, täysin ja sydämestään, elämän tuomalla viisaudella ja lämmöllä, tietäen myös ettei elämä aina kohtele lempeästi.

Kiitos äiti - ja mummi - että olet olemassa!


Jag var tillsammans med dottern på väg att hämta dricksvatten från vår källa (ja, det är sant, vi hämtar faktiskt dricksvatten med en spann från en källa ca 100 m från vårt hem). När vi kom fram, fortsatte hon bestämt framåt och hojtade: "Vi ses hos mormor!"

Det lät så härligt. Jag tänkte att hur många barn är det som kan göra likadant. Gå trygga och alldeles ensam till mormor som bor bara 200 meter bort. 

Mor- och farföräldrar är en stor rikedom, tillgång och gåva. De har tålamod som man bara får genom att ha levt länge. De älskar med hela sin erfarenhet och de vet också att livet inte alltid behandlar en väl. De ger barnbarnen något gott att äta - även då när mamma inte gör det...De gör så att såväl unga som gamla blir till en del av den långa kedjan av människor som levt i samma släkt med sina sorger och glädjeämnen. 

Tack mamma - och mormor för att du finns!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pieni ripaus luksusta - En liten gnutta lyx

Istuessamme viikko sitten pikavuorossa matkalla Salosta Helsinkiin tyttären kanssa havahduin matkan puolivälissä katsomaan etupenkillä istuvaa vanhempaa rouvaa. Ei hänessä sinänsä mitään kummallista ollut, siisti pikkuinen rouva. Se mikä sai jotain värähtämään sisälläni oli hänen sylissään lepäävä hattu. Se oli syvän yönsininen, vähän herrainmallinen - ja liepeeseen oli kiinnitetty usvansininen pieni höyhenpuuhka, tai miksi sitä nyt nimittäisi, sellainen joka liehuu pienessäkin ilmavirrassa. Rouva silitteli puuhkaa aina välillä, kuin varmistaakseen että se pysyi ojennuksessa ja siistinä.

En tiedä mikä tässä näyssä oli niin vaikuttavaa. Ehkä se oli tunne siitä, että keskellä tuota painostavan harmaata perjantaita, oli pieni ripaus luksusta, jotain hiukkasen huikentelevaa, pientä pilkettä silmäkulmassa. Asia oli minusta niin merkittävä että tein vihkoni kulmaan asiasta merkinnän, jotta en unohtaisi tästä kertoa teillekin.

Rouvasta ja hatusta en ikävä kyllä saanut kuvaa, mutta ehkä muutama kuva Kansallismuseosta sopii tähän, siellä me nimittäin muun muassa kävimme tyttären kanssa- Tässä siis  luksusta vuosien takaa:




På expressbussen mellan Salo och Helsinki (som vi satt på med dottern förra fredagen) fann jag mig plötsligt iaktta en liten gammal tant som satt på andra sidan mittgången. Det var i och för sig inget konstigt med henne, en söt liten fru. Nej, det var hatten som hon hade i knäet som jag tittade på. Den var midnattsblå, i lite maskulin modell, med en dimblå plym fäst vid sidan. Eller jag vet inte vad det kallas, en lätt fjäderlik sak, som rörde sig vid minsta luftdrag. Den lilla damen strök över fjädern då och då, som för att kontrollera att den höll sig i ordning och stilla.

Jag vet inte vad det var med denna syn som gjorde så starkt intryck på mig. Kanske var det intrycket av en liten gnutta lyx mitt i den gråa fredagen, något lite lättsinnigt på ett positivt sätt, med en glimt i ögat. Detta var i alla fall en så speciell upplevelse, att jag skrev upp det i kanten på min anteckningsbok medan vi satt på bussen, så att jag inte skulle glömma att berätta detta för er. 

Någon bild på damen och hatten fick jag tyvärr inte. Men kanske det går bra med lite lyx från Nationalmuséet istället, det var nämligen ett av ställena vi besökte med dottern :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Outoja kuvia - konstiga bilder

Tyttären ollessa soittotunnilla ajattelin piipahtaa pikaisesti kirpputorille. Se olikin pettymyksekseni kiinni mutta ei hätää - puolituntinen kului rattoisasti Sagalundissa, paikallisella kotiseutumuseo-alueella. Jostain syystä päädyn tänne kävelylle kummallisiin vuodenaikoihin. Tunnelma on viehättävä, sain olla aivan yksikseni vanhojen historiaa kuiskivien rakennusten keskellä.

Koska en ollut valokuvausreissua suunnitellut, ei mukana ollut  kunnon kameraa, vain kännykän vaatimaton versio. Niinpä päätinkin revitellä vähän, vaikka en yleensä äärimmäisestä kuvankäsittelystä niin pidäkään. Eli, tässä teille yksityiskohtia Sagalundista - tällaisena ette ole koskaan ennen sitä nähneet:

Medan dottern var på sin pianolektion, tänkte jag ta en snabb visit till det lokala loppiset. Till min stora besvikelse var det stängt så jag bestämde mig istället för att ta en promenad i Sagalund, det lokala hembygdsmuséet med sina gamla hus. Av någon anledning hamnar jag alltid här vid konstiga årstider och tider annars också, så jag fick vara alldeles ensam bland historiens viskningar.

Eftersom jag inte hade planerat någon fotosession, hade jag ingen ordentlig kamera med, bara mobilens enkla variant. Därför bestämde jag mig för att titta på området med lite andra ögon och så lekte jag lite med bildbehandling, även om jag i vanliga fall inte är så hemskt förtjust i att ta det till hjälp. Så, med lite humor i blicken, här detaljer från Sagalund - så som ni aldrig har sett det förut: