lauantai 24. maaliskuuta 2012

Nyt se on täällä! Nu är den här!

Jo parin vuoden ajan olemme koko perhe pakertaneet erilaisten kirjallisten projektien parissa. Hauskaa tässä on, että 8-vuotias tyttäremme ennätti ensin saada oman projektinsa valmiiksi. Äidin avulla tietysti..

Siksipä, ylpeinä esittelemmekin nyt...TADAA!!


Tässä näette Eleonora Sycholdin ensimmäisen ja ikioman runokirjan nimeltä "Nuppineuloja ynnä muuta - elämää 8-vuotiaan näkökulmasta". Runoja kirjassa on kaikkiaan 30, jokaiseen kuuluu äiti-Lauran ottama kuva. Runoja on syntynyt muun muassa traktorin takapyörästä, nuppineuloista, hyttysestä, lomasta, hotellista, kukkakärpäsestä - ja vaikka mistä, loppusoinnuin varustettuna! Sivuja kirjassa on reilut 60.

Kirja on hauska ja sopii sekä aikuisille että lapsille. Voimme suositella tätä lämpimästi! Jos haluat hankkia kirjan itsellesi, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla sychold(at)dnainternet.net. Kirjan hinta on 22 euroa ja se sisältää postimaksun kotimaahan. Toimitusaika n. 2 viikkoa.


Klikkaa kuva isommaksi, niin pääset lukemaan yhden runoista!

De gångna två åren har hela familjen varit fördjupade i olika skriftliga projekt. Det roliga är, att det nu är vår dotter Eleonora som är först ut med någonting färdigt. Därför vill vi nu presentera: Eleonora Sycholds första egna bok, poesiboken "Nuppineuloja ynnä muuta - elämää 8-vuotiaan näkökulmasta" (Knappnålar med mera - livet sett från en 8-årings synvinkel". I boken finns dikter från alla möjliga teman, bl a traktorns bakhjul, myggan, hotellet, semestern, knappnålar - och många andra! Dikterna är 30 till antal, till varje dikt hör en bild som jag har tagit. Boken omfattar drygt 60 sidor, den kan varmt rekommenderas till både unga och gamla. Tyvärr är texten bara på finska, men om du skulle vilja beställa en, hör av dig till vår e-post på sychold(at)dnainternet.net. Priset är 22 euro och det inkluderar postavgiften inom Finland.  Leveranstiden är ca två veckor.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tuolin uusi ilme - stolens nya "look"

Vaikka sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, saan sentään aina välillä tehtyä jotain kivaa kotiinkin. Lähestyvä kevät on varmaankin saanut vauhtia luomishaluihin. Olen pitkään ajatellut laittaa työtuoliin jonkun kivan näköisen päällisen, tuoli oli jo ostettaessa vanha ja se on roikkunut mukana varmaan jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Olen hurahtanut ihan täysin tekemään tilkkutöitä joka paikkaan, niinpä sai tuoli nuorekkaan farkkupäällisen. Yhdistelmä toimii todella hyvin, farkut ja antiikkinen tuoli :) Rakastan tuota sinisten sävyjen välkehdintää, se tuo mieleen avoimet ulapat kesäisessä auringonpaisteessa..


Fast det sägs att skomakarens barn inte har några skor, får jag ibland för mig att göra något roligt hem också. Kanske det är vårkänslor när man känner suget efter att skapa saker..Har länge tänkt att fräscha upp min arbetsstol, den var gammal redan när vi köpte den och jag har haft den långt över 20 år..Jag är helt galen i att göra lapptäcksrutor av allt möjligt, alltså fick sitsen ett tufft jeansöverdrag. Det fungerar jättebra ihop - en antik stol och gamla jeans :) Jag bara älskar de olika blå nyanserna, de påminner om ett glittrande sommarhav..

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kaapeista ja hyllyistä - Om skåp och hyllor

Aluksi pieni varoitus: päivän postaus sisältää kuvan, joka voi järkyttää herkempiä lukijoita. Eikä kyse ole mistään kauheasta uutiskuvasta, vaan "meikkaamaton" kuva olohuoneen nurkasta..(heh)
Ostimme jokin aika sitten olohuoneeseen kaksi Ikean laatikostoa piilottaaksemme niihin kaikki askartelutarvikkeet, tietokoneromppeet, cd-levyt, pelit, vihot jne. Tarkoitus oli, että tavara pysyisi siististi laatikoissa ja olisi helposti sieltä saatavissa. Tältä laatikostot näyttivät:


Moni varmasti tunnistaa tämän ihan Ikean perusmalliksi ja aluksi ne toimivatkin aika hyvin. Ajan kanssa kävi kuitenkin ilmi, että ne oli ilmeisesti suunniteltu pitämään siistissä rivissä sukat ja pikkupöksyt, tai muuta kevyttä pientä. Kun me lastasimme laatikot täyteen, alkoivat  pian pohjat riippua, eivätkä laatikot lopulta auenneet enää ollenkaan. Mies liimaili pohjia kiinni mutta..Tyttären kolme laatikkoa olivat "lukossa" parisen kuukautta (eivät ne tavarat sitten kai niin tärkeitä olleetkaan..) kunnes sain tarpeekseni. Aloin miettiä, mistä saisin uudet kaapit edullisesti. Pitäisin tukevista, vanhoista puuhuonekaluista, mutta niihin ei oikein ole nyt varaa. Mikä siis neuvoksi?
Köyhyys tekee kekseliääksi, on kai joku joskus sanonut (tai sitten minä sanoin sen nyt). Ratkaisua ei onneksi tarvinnut etsiä kaukaa. Laatikostoista irrotettiin laatikot ja jätettiin kannattimet paikoilleen. Sitten hain sahalta sopivat tukevat vanerilevyt jotka ujutettiin kannattimien päälle. Samalla tuli laatikot käytyä läpi ja kirpputorille lähti kaikenlaista, muun muassa parisenkymmentä lähes käyttämätöntä puuhakirjaa!
No, eiväthän nämä avohyllyt olleet nyt mitenkään kauniit, sitäpaitsi tavarat tuppaavat menemään helposti sekaisin vaikka kuinka järjestäisi. Siispä, verhot eteen!


Paikallinen kangasliike yllätti, kun sen varastosta löytyi superedullista verhovaijeria. Lakanakangas löytyi omista kangaslaatikoista, samaten pitsiliinat, jotka pääsivät antamaan iloista ilmettä näille "piilottimille"..;)


Vähän nuo liinat tuppaavat menemään kippuraan, vaikka olen ne kiinni ommellut, mutta ei se haittaa.
Olemme "uusiin" kaappeihimme todella tyytyväisiä, eikä muutos tullut edes kalliiksi. Nyt pääsemme tavaroihin käsiksi helposti, tytärkin on löytänyt tavaransa uudelleen ja iloitsee kaikesta kivasta, mitä laatikoissa ennen oli pääsemättömissä. Nyt tavoittelen tilaa, jossa myös noiden kaappien päällinen pysyisi kohtuullisen tyhjänä, vain jotain nättiä saa olla esillä. Saa nähdä miten käy..

Först en liten varning: dagens postning innehåller en bild som kan vara omskakande för de känsliga. Nu menar jag tack och lov inte någon hemsk nyhetsbild, utan en ostylad bild från ett hörn i vårt vardagsrum..:)) 
För ett tag sedan köpte vi två billiga byråer på Ikea för att i dem gömma undan hobbymaterial, cd-skivor, pennor, datorsladdar och -skräp samt allt möjligt annat som strulade runt i vardagsrummet. I början fungerade dessa byråer bra, men så småningom visade det sig, att de var mer gjorda för att bära srumpor, trosor och annat lätt och smått. När vi prackade dem fulla med vårt, började bottnarna hänga. Mannen försökte limma fast dem, men det hjälpte inte. Till slut gick inte lådorna att öppna alls, dottern hade sina saker instängda i nästa två månader!  Då fick jag nog och började fundera på en bättre lösning. Helst skulle jag vilja ha rejäla gamla träskåp och byråer, men det har vi inte råd med. Vad skulle jag göra? Som tur var, fanns lösningen nära, och inte blev det särskilt dyrt heller. 
Lådorna skruvades bort, kvar lämnades "hållarna". Jag köpte stadiga plywoood-skivor på den lokala sågen och de sattes på lådhållarna. Samtidigt fick vi alla lådor genomgångna, bl a fick nästan tjugo så gott som oanvända pysselböcker åka till loppis!
Nu hade vi alltså öppna hyllor, men det är ingen bra idé. Det ser alltid lite stökigt ut hur man än försöker hålla ordning. Alltså, drog vi för gardinerna!
Den lokala syaffären hade jättebillig gardinvajer, lakanstyg och gamla spetsdukar hade jag i mina tyglådor.  Jag tycker att det blev jättefint! Man kommer lätt åt alla grejer som finns i hyllorna. Dottern glädjer sig över alla "nya" saker som gömde sig i lådorna..
Nu strävar jag efter att hålla även ovansidan av våra nya byråer relativt tomma och fina. Bara några vackra saker får hållas framme. Få se nu hur det går med det..

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Vihreän kaipuu - längtan efter grönt

Katselen ikkunasta aukeavaa maisemaa. Ihmettelen, miksi puut näyttävät jotenkin oudoilta, kunnes tajuan sen johtuvan siitä, että niiden päällä ei ole enää lunta. Se on sulanut pois!! Mäntyjen vihreä näyttää nyt jotenkin vähän pölyiseltä, kuin puuparat olisivat reissussa rähjääntyneet.
Onhan se rankkaa, talvesta selviytyminen. Mutta ainakin täällä meidän saaressa alkaa vähitellen näyttää siltä, että pahin on takanapäin. Päivällä aurinko jo suorastaan kuumottaa ja sulattaa paljaita läikkiä metsätiehen. Lintujen laulu on voimakkaan heleää, niillä on jo perheenperustaminen mielessä. Osalla ehkä jo munatkin pesässä.
Mies ja tytär kaivoivat mäkeen, lämpimään paikkaan, n. 5 m pyöreän syvennyksen. Eilen istuimme sen laidoilla yhdessä ystäväperheen kanssa ja grillasimme makkaraa. Eikä tullut edes kylmä, aurinko lämmitti niin ihanasti! Tunne oli ihana, aina vain vahvemmin voi luottaa siihen, että mennään kevättä kohti. Ei sen puoleen että olisin asiaa mitenkään epäröinyt, mutta kuitenkin..
Auringon, valon ja lämmön myötä ajatukset kääntyvät jälleen puutarhaan. Kaupan siemenhyllyihin on piilotettu voimakkaat magneetit, jotka vetävät meidän viherkaipaustamme puoleensa. Taskussa polttelevat jo hajuherneet, kehäkukat ja muutamat muutkin siemenpussit. Jos meillä olisi enemmän tilaa, perustaisin oikein taimikasvattamon lamppujen alle. Vaan eipä ole, hyvä kun itse mahdutaan. Jotain pientä vihreää kuitenkin on meilläkin keittiöön putkahtanut. Tosin näitä ei istuteta mihinkään,vaan näitä syödään. Kuka tunnistaa nämä pikkuiset?


Uskokaa tai älkää, nämä  ovat broccolin eli parsakaalin versoja. Löysin paikallisesta Agrimarketista euron pusseja (varmaan viime vuotisia) joissa oli valmiina multa ja pussillinen siemeniä, tarkoitus oli kasvattaa syötäviä versoja. Ostin myös retiisi- ja krassipussit. Nämä kaunokaiset syötiin leivän päällä. Maku oli yllättävän voimakas ja aivan selvästi saattoi tunnistaa, että kyse oli juuri parsakaalista. Alla olevan kuvan kaunokaisia meillä on aika useinkin:


Nämähän ovat tietenkin auringonkukanversoja. Ihanan makuisia salaatissa ja leivän päällä, nam! Itävät yleensä aika helposti, eikä tilaa tarvitse varata paljon. Vähän multaa vaikka kertakäyttölautaselle ja siemenet siihen ja peitto päälle joksikin aikaa. Ja sitten vettä ja valoa.
Ja jos on oikein optimisti, voi ajatella, ettei mene kauan kun näitä voisi jo istuttaa puutarhaankin :))

Jag tittar på träden utanför vårt hus och undrar varför de ser så konstiga ut. Sedan kommer jag på det: de har ju ingen snö på sig längre, den har smält bort! Träden ser lite dammigt gröna ut, som om de skulle ha varit på en lång och jobbig resa. 
Det är ju faktiskt ganska jobbigt, att överleva vintern. Nu verkar det dock, i alla fall här på vår ö, att det värsta är över. Solen nästan gassar på dagarna, bara fläckar av jord har kommit fram på vår skogsväg. Igår grillade vi med våra vänner i en "kaffegrotta" gjord av snö. Mannen och dottern grävde liksom en fördjupning i snön, ca fem meter i diameter, och så satt vi på kanterna och hade öppen eld i mitten. Det var jättemysigt och riktigt varmt, solen värmde så underbart. Fåglarna kvittrade så innerligt, de lever ett aktivt skede i sina små liv just nu.
Med solljus och värme vänds tankarna åter till trädgården. Affärernas fröhyllor har fått starka magneter under sig och vi med vår starka längtan efter grönt dras till dem. I fickorna väntar nu både luktärter, ringblommor och frön av alla de slag på att få komma ner i jorden. Om vi skulle ha gott om plats, skulle jag har satt igång med förkultivering av allt möjligt. Nu har vi inte det, vi ryms knappt själva här i vår lilla stuga. Därför måste jag hålla mig mycket till frön som kan sättas direkt i jorden. 
Annars är det en del grönt som har dykt upp i köket. Kan ni gissa vad det är för något på den första bilden? Det är faktiskt broccoli! Hittade i den lokala järnaffären små påsar med mylla och frön färdigt. Meningen är att man skall odla dessa för att äta de små skotten. Köpte också rädisa och krasse i liknande påse. Broccoliskotten åt vi på smörgåsen, de var ganska lustigt att de smakade så mycket just broccoli och inte bara grönt. 
På den andra bilden är det solrosskott. De har vi ganska ofta. De är relativt enkla att få upp, man sätter lite mylla fast på en engångstallrik, trycker ner fröna, vattnar och täcker för med något tills de kommer upp lite. Sedan är det ljust ställe som gäller. Jättegott!!
Och om man är riktigt optimistisk, kan man tänka att det tar ju inte SÅÅ lång tid innan man skulle kunna plantera dessa i trädgården också..:))