keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Avaran maiseman addiktio - att vara öppet landskap-addikt

Tänään tapahtui jotain niin merkittävää, että oli pakko vielä kiemurrella pöytien alla ja selvittää nettijohdot paikoilleen jotta pääsisi tänne kirjoittamaan ja laittamaan pari kuvaa. Kaksi pientä talonpuoliskoa liittyivät nimittäin tänään yhdeksi, ainakin meidän mielestämme, jättimäiseksi taloksi. Seinä siis kaatui ja pääsemme nyt kulkemaan uuteen osaan vanhan osan kautta!!! Tämän myötä ikkunat pääsivät uudelle omalle paikalleen ja se tässä oli kaikkein merkittävintä. Olen huomannut olevani riippuvainen mahdollisuudesta katsella esteettä kauas. Joitakin vanhoja talonrötisköjä on jäänyt ostamatta, koska en ole nähnyt pihalta minnekään, tai vaan kahdenkymmenen metrin päähän kuusiaitaan. Eieiei käy - kauas on nähtävä.

Nyt olemme olleet kuukauden verran muovin sisällä - uudessa osassa muovit ikkunoissa ja vanhasta osasta on näkynyt vain uuteen osaan. Mutta tänään, tänään näin taas naapurikylään ja vaikka mihin. Voin taas hengittää vapaasti! Hetki oli niin ihana, että melkein piti onnenkyyneleitä nieleskellä. Remonttimieskin luuli varmaan että kyttäsin hänen työntekoaan kun seisoin vaan ja tuijotin, piti oikein selittää, että olin vaan niin kauniin maiseman lumoissa.  Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta hälläkös väliä! Meillä on taas ikkuna!!!


Ei, ikkuna ei ole pullistunut, sisäikkunat ovat vain auki, siitä tuo omituinen näköharha...Niin, ja sitten se maisema tai ainakin osa siitä;  ehkä vähän kaamoksenharmaa (vaikka etelässä ollaankin) mutta ihanan avara kuitenkin ja lupaa niin paljon!


Idag hände något så speciellt att jag bara måste krypa under borden och reda ut en hel hög med sladdar för att få internet att fungera så jag kunde komma hit och berätta för er också; idag föll muren - nej jag menar väggen mellan de två huskropparna! Nu har alltså två små hus blivit, i alla fall i våra ögon, ett jättestort hus! Nu behöver man inte längre springa runt alltihop för att komma in utan man bara traskar rakt genom den nya öppningen! Det var ett stort ögonblick! Men det som var ännu viktigare var, att jag nu har fri sikt ut igen! Fönstret är nämligen satt på sin nya plats i vardagsrummet och jag kan se ut!!! Vi har varit inplastade en månad nu, utan att alls se ut. Jag har med åren utvecklat ett starkt behov av att se långt hemifrån. Ett par gamla husskruttar har blivit oköpta för att jag har kunnat se typ till närmaste granhäck. Nejnejnej, man skall kunna se lååångt!!! 
Och nu kan jag det igen, det var nära att jag brast i tårar, så lycklig var - och är jag! Vår byggare trodde säkert att jag kollade om han jobbade ordentligt när jag bara stod och glodde, var tvungen att förklara att jag bara beundrar den underbara sikten utåt. Vet ej om han riktigt förstod. Galna konstnärer, tänkte han säkert. Strunt samma, för vi har ett fönster igen!!!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Terveisiä rakennustyömaalta! Hälsningar från bygget!

Heh, taisin tuossa edellisessä postauksessa sanoa, että tästä tuleekin nyt sitten rakennusblogi, olin ajatellut kirjoittaa tilannekatsauksia usein. No, varmasti jokainen joka on jotain rakentanut tietää, että tekemistä riittää ilman blogikirjoitteluakin. Aika ei totisesti ole käynyt pitkäksi. Voisin melkein väittää että ikinä ei ole alkutalvi mennyt näin nopeasti, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Tällä menolla kohta saa jo kaivaa puutarhalapiot esille ja aloittaa istutushommat! Mutta ei nyt ihan vielä ehkä, nyt esille kyllä kaivetaan lumilapioita ja ihan kyllästymiseen asti. Mutta takaisin näihin rakennusasioihin. Tässä teille nyt kuvakavalkaadi muutamista vaiheista, hypitään vähän yksityiskohtien yli jottei kukaan turhautuisi. Oikeastaanhan tällaiset rakennuskuvat ovat oikein kivoja vain niille, joiden kotia ollaan tekemässä. Muille ne ovat lähinnä, no, keskeneräisiä huoneita ja rakennuksia.

Eh, jag sade visst i förra postningen att nu skulle detta bli en blogg där det skrivs om att bygga hus. Tanken var att jag skulle skriva ofta om vårt bygge, men det blev visst inte så. Har liksom haft lite annat att göra, om ni förstår vad jag menar...Tiden har inte blivit lång, skulle nästan kunna säga att aldrig har de mörka månaderna gått så fort som nu. Men det är ju bara bra, med den här farten får vi snart gräva fram blomfrön och sättspadar. Just nu är det dock snöspaden som gäller, lite väl ofta och mycket i min smak. Här kommer nu en bildkavalkad, hoppas ni inte tröttnar. Byggbilder är ju faktiskt roligast för dem vars hem det gäller. 


Tästä lähdettiin siis syyskuussa liikkeelle. Perustuspilarit on muurattu paikoilleen, ja vanhaa laudoitusta on alettu poistaa talon etuseinästä. Kattoremontti on aloitettu itäpuolella. Jatkuvat sateet aiheuttivat muutaman vähän turhankin dramaattisen hetken, kun vettä alkoi tulla läpi katosta olohuoneeseen/keittiöön /ikkunanrakoihin/ makuuhuoneeseen/johonkin muuallekin.

Här började det hela i september. Grundpelarna är murade på plats, takrenoveringen har påbörjats på östsidan. Höstens ständiga regnväder orsakade ett par lite i min smak för dramatiska ögonblick då vatten började droppa in i huset i vardagsrummet/köket/sovrummet/någon annanstans. 


Marraskuussa oltiin päästy jo näin pitkälle. Vanhan osan katto oli vaihdettu, uusi osa oli saanut seinät jo näin pitkälle sekä katon, jonka etuosan koriste sai rakennusmiehen ja oman miehen melkein hulluuden partaalle. Vaiva kuitenkin kannatti, etusivu näyttää mukavalla tavalla ryhdikkäältä, eikä liian litteältä.

I november hade vi redan kommit så här långt. Gamla taket var helt utbytt, nya delen hade fått väggarna så här långt och ett tak, vars dekorativa mitteldel höll på att driva byggarna till vansinne. Tur att de orkade hålla ut, för det ser faktiskt väldigt fint ut, inte så platt. 



Tämän hetkinen ulkotilanne näyttää suurin piirtein tältä. Työt on sään vuoksi siirretty sisälle, osa ulkotöistä jää todennäköisesti ensi kesään, jolloin ilmat sallivat ulkona työskentelyn paremmin. Talon etuseinässä olleita lautoja on käytetty uudelleen ja osa on uusia ja maalattu, marraskuun suhmuraisessa säässä.

Ungefär så här ser huset ut utvändigt just nu. Arbetet har förflyttats inomhus, vilket är förståeligt, att jobba ute i snöyra är ju inte så trevligt. En del utearbete kommer säkert att lämnas till nästa sommar, då vädret är mera passligt. 


Sisällä näyttää nyt tältä. Mies on saanut kovalla työllä ihanan takkamme jo noin pitkälle! Lämmittää jo ajatuskin siitä, että jonain päivänä voimme katsella tulen loimua myös tässä osassa taloa. Mikä tärkeintä, tällä takalla lämmitetään koko uusi osa. Tämä mukaan lukien on talossamme viisi takkaa tai muuta vastaavaa, joissa voi polttaa tulta. Saa siinä lämmitysvastaava juosta ympäriinsä! Perimmäisenä näkyy tyttären huone, takka on olohuoneessa.

Inomhus ser det nu ut så här. Mannen har med stor möda fått den öppna spisen till det här skedet. Det värmer mig att bara tänka på att snart kommer denna spis att värma hela den nya delen. Nu har vi i hela huset fem olika ugnar som man kan elda i. Det gäller att springa runt med veden! Längst bort syns dotterns blivande rum, den öppna spisen är i vardagsrummet. 


Tässä uusi osa toisesta suunnasta, Eleonora lakaisee minun tulevan työhuoneeni lattiaa. Oven tilalle tulee ikkuna. Päätyyn saan uuden ikkunan, suunnittelen laittavani sen eteen pienen sohvan, jossa istun ja katselen Keijupurolle päin ja kehittelen uusia ideoita.

Nya delen sett från andra ändan, Eleonora sopar i mitt blivande arbetsrum. Där dörren är blir det ett fönster. I husgaveln får jag ett nytt fönster. Jag planerar att sätta en liten soffa vid den, där skall jag sitta och smida nya idéer samtidigt som jag beundrar vyn mot Trollbäcken. 


Kukkuu, onkos ruoka jo valmis? Työhuoneestani tulee jatkossakin olemaan näkymä keittiöön. Jos jotain jään vanhasta kaipaamaan, on se kaunis näkymä keittiönpöydän äärestä. Nyt sieltä tulee olemaan kaunis näkymä minun työhuoneeseeni, josta on vuorostaan se kaunis näkymä ulos.  No, kaikkea ei voi saada. Ehkä siirrymme ruokailemaan uuteen olohuoneeseen? Tai työhuoneeseen??

Tittut, är maten färdig snart? Även i fortsättningen kommer man att kunna titta från mitt arbetsrum in i köket. Om det är något jag kommer att saknar från förr, så är det den vackra vyn från köksfönstret. Nu kommer det att vara vacker vy från arbetsrummet istället. Nå, man kan inte få allt. Kanske äter vi i fortsättningen i det nya vardagsrummet istället? Eller arbetsrummet??


Valssia kanssasi tanssia tahtoisin...vielä on tilaa pyörähdellä tulevassa olohuoneessa. Takana olevien kaksoisikkunoiden kohdalta kaatuu kohta seinää, kun osat yhdistetään toisiinsa. Se mahtaa olla suuri ja hmm -  hirveän pölyinen hetki...Tulee olemaan helpotus kun hommiin pääsee ilman että täytyy kiivetä jäisiä tikkaita ja mennä ikkunanreiästä sisälle...

Får jag lov att bjuda till en vals...ännu finns det gott om plats att ta en svängdom. Snart skall det bli ett stort hål där dubbelfönstret nu syns. Det kommer att vara ett stort och säkert ganska dammigt ögonblick när det båda husdelarna skall sättas ihop. Skönt att inte längre behöva klättra upp på en stege och in genom fönsterhålet när man skall jobba här...


Tässä kuvassa näkyy kaksi merkittävää asiaa. Tai siis, näkyy siinä tietenkin ihana tyttäremme Eleonora, mutta  sen lisäksi siinä näkyy upea, upea puulattiamme, joka on yhtä lautaa vaille valmis. Nyt kun osaisi päättää miten sen käsittelisi? Ensin meinasin maalata lattiat valkoisiksi, mutta ajatus sai rakennusmiehen melkein hyppimään (lastulevy)seinille. "Jos aikoo maalata lattian, voi sen yhtä hyvin tehdä lastulevystä. Miksi tällainen kallis, kaunis lattia muka maalataan piiloon". Hyvä että sanoi mies mielipiteensä, tajusin itsekin että ei tätä kannata nyt ihan ensimmäiseksi maalata. Ehkä sen voisi öljytä? Kertokaa te kokemuksianne ja mielipiteitänne, miten saadaan kaunis ja helppohoitoinen puulattia? Ai niin, ja se toinen kuvassa näkyvä merkittävä asia on koiramme Tipi, joka tänään kävi ensimmäistä kertaa uudisrakennuksessa sisällä. Ensin se nostettiin rakennustelineelle (kun koiran on vaikea kiivetä niitä jäisiä tikkaita) ja sitten kammettiin  kolmen ihmisen voimin sisälle, kun se pelkäsi niin kovasti sisälle menoa ja harasi parhaansa mukaan vastaan. Sisällä se kulki koko ajan minun perässäni, niin että meinasin astua päälle useampaan kertaan. No, kaipa se tottuu. Helpompi sitten kun sisään tullaan vanhan olohuoneen puolelta.

Tällaisia kuulumisia siis meidän rakennustyömaalta. Saapa nähdä millaisia kuvia seuraavaksi on tarjolla?

På den här bilden kan man se två mycket speciella saker. Ja eller, givetvis ser man här vår kära söta dotter Eleonora, men förutom henne kan man se vårt helt underbart vackra trägolv! Om man bara nu kunde veta hur man skall behandla den? Vad har ni för erfarenheter, berätta gärna? Hur får man ett lättskött trägolv? Tänkte först måla golvet vitt, men den tanken har jag nu gett upp. Olja kanske?  Den andra speciella saken i bilden är vår hund Tipi som idag besökte bygget för första gången. Det var ett helt företag att få in henne, hon kunde ju inte klättra på den isiga stegen precis. Det krävdes tre människor för att få in henne, för hon var så rädd och stod emot. Inne följde hon hela tiden efter mig så jag trampade på henne flera gånger av misstag. Hon blir väl van så småningom. Det blir säkert lättare för henne också när man går in genom det gamla vardagsrummet. 

Sådana hälsningar var det den här gången. Få se hur det ser ut nästa gång jag skriver?

perjantai 2. marraskuuta 2012

Nettipuotiasiaa välillä - Lite om min nätbutik här emellan

Näinhän siinä kävi, ettei tuosta rakennusprojektista ole sen enempää ehtinyt kirjoitella..mutta lupaan että palaan siihen vielä, kun oikea hetki koittaa!

Tässä välillä piti tulla kuitenkin kertomaan, että sain juuri lisättyä kaikkea kiva tuonne nettipuotiin. Tervetuloa katselemaan ja shoppailemaan, sisään pääsee linkistä TÄSTÄ!

Ja, så gick det ju så i alla fall, att jag har inte hunnit skriva mera om vår renovering/bygge - men jag lovar att återkomma till det när det är rätt tid. 

Nu ville jag titta in så här snabbt och berätta att jag har just satt in en massa nya saker till nätbutiken. Välkommen att titta och shoppa, in kommer ni via länken HÄR!



lauantai 22. syyskuuta 2012

Vasara ja nauloja...Hammare och spikar...

En malta enää olla kertomatta teille meidän uudesta jännittävästä projektista - meillä nimittäin remontoidaan ja rakennetaan! Tai vielä tällä hetkellä vain remontoidaan, koska rakennuslupaa pitää vielä odottaa.

 Meille ominaiseen tyyliin päätimme sitten aloittaa hommat näin syksyn "korvalla", sehän lisää jännitystä mukavasti. Kun puolet katosta on riisuttu alastomaksi, on oikein mukavaa seurata lähestyviä tummia pilviä ja arvuutella, sataako kohta kovin vai kaatamalla. Se on myös oikein mukavaa, kun kesken elokuvan katsomisen alkaa katon läpi virrata vettä melkein suoraan teekuppiin. Se pistää kummasti vauhtia koko perheeseen, yhden paetessa keittiöön melkein paniikissa, toisen rynnätessä etsimään tyhjää ämpäriä ja kolmannen kiivetessä tikkaita pimeälle ullakolle. Sillä valoa, sitähän ei katon läpi iltasella tule, vaikka vettä tuleekin.

Nämä "vuoto-ongelmat" oikeastaan käynnistivät koko tämän projektin. Kattomme on tehty ihanista, vanhoista kattotiilistä, jotka tässä reilun kymmenen vuoden aikana ovat kauniisti sammaloituneet. Ne ovat olleet oikein sopivat meidän kierrätyshenkisen perheemme katolle.


Kaunis ulkonäkökään ei ole kuitenkaan auttanut pitämään meitä täysin kuivina. Vuosi vuodelta ovat ongelmat pahentuneet ja tulleet näkyviin varsinkin kaatosateella. On siis tullut aika sanoa hyvästit ihanalle vanhalle katolle ja vaihtaa se ei niin ihaniin pelteihin. Vähän lohduttaa, että nekin ovat kierrätettyjä, hyväkuntoisia kuitenkin.


Tässä on elämäni raunioina - eikun anteeksi, nämähän olivatkin siis vanhoja kattotiiliämme. Rakennusmies on saanut purkaa tuntojaan heittelemällä yhden kerrallaan alas. Melkein harmittaa etten saanut itse tehdä tuota hommaa. Sen sijaan pääsen jossain vaiheessa kärräämään näitä sirpaleita pitkin pihaa, joka on kaivinkoneiden ja kuorma-autojen jäljiltä hieman vetelä...


Puolet katosta on tällä hetkellä valmiina uusia peltejä varten, ne varmasti pääsevät paikoilleen ensi viikolla. Sekavan näköistä, mutta hyvin toimivaa ja turvallista. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse kiipeillä tuolla, siitä ei toden totta tulisi mitään. Takertuisin johonkin lankkuun ja minut saisi kammeta väkisin alas kangistuttuani kauhusta. En nimittäin ole kiipeilijätyyppiä. Onneksi rakennusmies on, hänellä ei paljon päätä huimaa, huh..


Kaunis vaalimani pihanurmikko on kadonnut jonnekin, kaivinkoneen riehuttua täällä. Hassua muuten, että alun perin ei nurmikkoa istutettu ollenkaan, se vain kasvoi itsestään. Kun jaksoin vain leikata alun karheaa kasvustoa, nurmikko kasvoi ja kaunistui itsestään. Nyt se joutuu tekemään saman tempun uudestaan, tai ehkä sitten ensi vuonna. Harmaa teltta on tilapäinen suoja kaikensorttisille laudoille ja lankuille, jotka toivottavasti kohta pääsevät vaaka-asennosta pysty-asentoon. Arvaamattomat syyssäät pakottivat tekemään tuollaisen hökötyksen keskelle nurmikkoa. No, nurmea onneksi on näkyvillä vähän ehjempänä tuolla alempana...


...nimittäin kasvimaalla! Hmm, muistin juuri että perunat ovat vielä nostamatta...Äh, tekemättömiä töitä tuntuu olevan joka puolella.

Remontin ja rakentamisen keskellä eläminen vaatii norsun hermoja, eikä se ole helppoa kun on tällainen huolehtijatyyppi kuin minä. Projekti on kuitenkin tuonut esiin nyt jo monia positiivisia puolia, muun muassa se on paljastanut, että mieheni onkin tosi taitava rakennushommissa! Yhtäkkiä minulla on myös ihan uusi perspektiivi sisustuslehtiin ja niiden lukemiseen. Vielä muutamia viikkoja sitten luin niitä ammattisyistä, pysyäkseni ajan hermolla sisustustrendien suhteen. Nyt luen niitä kerätäkseni ideoita talon laajennusosaa silmällä pitäen. Odotan myös kovasti saavani vihdoinkin oman työhuoneen, jonne voin piilottaa kaikki sata kangaslaatikkoa, tietokoneen sekä muut työhön ja harrastukseen (jotka ovatkin sama asia) liittyvät härpäkkeet.

Ehkäpä tästä siis tuleekin jatkossa rakennus- ja remonttiblogi? Kuka tietää. Onhan elämässä toki muutakin. Kai. Sitä paitsi kaiken pakollisen sotkun keskellä on muistettava kiinnittää huomiota niihin pieniin kauniisiin juttuihin. Kuten vaikka tällaisiin:


Mukavaa viikonloppua täältä työmaalta siis! Toivottavasti ensi viikolla minulla on jo uutisia luvasta!

Oj hjälp, nu blir det mycket text, ni får försöka para ihop bilderna ovan med texten här nedan :) 
Här är det stora planer på gång - vi håller på och renoverar och skall bygga till! Än så länge är det bara renovering som gäller, bygglovet skall upp för behandling i nästa vecka, hoppas jag. Men det finns mycket att göra redan nu.

Taket i vårt hus byggdes för ca 13 år sedan av underbara gamla taktegel, som tyvärr med tiden har börjat släppa in vatten. Därför, med stor sorg, har vi nu beslutat att byta till ett plåttak. Inte alls lika personligt, men lyckligtvis är det också återanvänt, men i gott skick. Det tröstar lite. Huvudsaken är att det inte regnar in längre, det är liksom inte alls charmigt...

Nu ligger det fullt med krossade tegelbitar på bakgården, vår byggare har fått utlopp för alla sina aggressioner, om han nu skulle ha råkat ha sådana.. Jag nästan avundas honom lite, skulle gärna ha slängt ner tegel själv också. Men är man så dålig på att klättra som jag, är det nog bäst att hållas på marken. Annars hade man fått kalla på brandkåren för att få ner mig, efter att jag skulle ha klängt mig fast vid närmaste planka. Jag kommer att få min beskärda del av tegel dock. Hela gårdsvägen är mjuk och lerig efter grävmaskinen och lastbilen som varit här, vi skall försöka rädda situationen med tegelkross. Just nu är det nästan omöjligt att komma till oss utan att sjunka ner i lervälling. 

Min vackra gräsmatta, som faktiskt vuxit upp utan ett enda planterat gräsfrö, har nu fått ge vika för brädor och plankor inplastade i ett grått tält. Nåja, det kommer en nu vår, då jag hoppas att alla "högar" skall vara borta, dvs stå upprätt innanför väggar och så. Man kan ju titta mot grönsakslandet istället, där är gräset grönt och vackert. Aj, jag kom just på att jag har inte tagit upp potatisen ännu. Vart man än ser, är det något ogjort (suck). 

Denna projekt har redan fört med sig mycket positivt. Till exempel har det visat sig att min man är duktig på byggarbete. Jag har också fått ett helt nytt perspektiv på att läsa inredningstidningar. Innan var det enbart för jobbets skull, för att hänga med i inredningstrender. Nu samlar jag idéer och inspiration till de nya kvadratmetrarna, som förhoppningsvis snart finns att tillgå. Jag skall äntligen få ett eget arbetsrum, där jag kan gömma alla hundra lådor  med tyger, min dator och andra tillhörande mackapärer. Toppenhärligt!

Att bygga och renovera kräver nerver. Ibland måste man se över allt stök och titta på det lilla och vackra. Som en blomma till exempel. 

Nästa vecka har jag förhoppningsvis nyheter om bygglovet. Nu önskar jag er ett trevligt veckoslut!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Juttu Maalla-lehdessä! Artikel i tidningen Maalla!

Heips! Ajattelin tulla pikaisesti raapustamaan (tai ehkä pitäisi sanoa näpyttelemään) tänne pari riviä. Hengissä ollaan edelleen, tämä blogiin kirjoittaminen vaan jostain syystä tökkii. Elämä on niin täynnä tapahtumia juuri nyt, ettei blogi-paralle jää oikein aikaa. Täällä kotona on edessä isoja mullistuksia, mutta niistä sitten joku toinen kerta. Kivoja juttuja kuitenkin tiedossa, ainakin minusta :)

Tänään halusin kuitenkin tulla kertomaan, että uusimmassa Maalla-lehdessä on kirjottamani ja kuvaamani juttu ystäväni Hilkan kotoa. Ehkä jo olette jutun lukeneetkin, jos kyseisen lehden lukijakuntaan kuulutte. Mukavaa alkavaa syksyistä viikkoa!


Hej på er! Tänkte komma kort och knappa in några rader...här lever vi och mår bra, livet är bara så fullt med allt möjligt just nu att stackars bloggen blir lidande. Men jag ville komma och berätta för er att i den nyaste Maalla finns en artikel som jag skrivit och fotat, det är från min vän Hilkkas hem. Kanske ni har redan läst artikeln? 

Det är mycket på gång här hemma just nu, riktigt spännande saker - men mer om det en annan gång! Nu vill jag bara önska er en härlig höstvecka men förhoppningsvis mycket sol!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Lisää Helsinkiä - Mera Helsingfors

Lupasin teille vähän lisää kuvia tuolta meidän pääkaupunkireissulta. Kun työt oli hoidettu, oli huvien vuoro. Ja kirppishiiriä kun ollaan, pitihän sieltä citystäkin löytää joku paikka...

Svensk text längst ner den här gången!


"Jäykkiä nämä kaupunkilaiset", tuumasi Elli maalta. Jaaha, tämä taisikin olla UFF:in mallinukke...Mahtava iso vaatepuoti oli, mutta hassua huomata, että hinnat ovat kovemmat kuin maalla. Mieleen jäi kaivelemaan kaksi ihanaa täkkiä, joita en hetkellisessä säästeliäisyydenpuuskassa sitten ostanut. Mahtaisivatko he lähettää ne minulle postissa?? Tyttärelle löydettiin muutama kiva vaate. Ajatella, että hänelle voi jo etsiä naistenosaston s-kokoa. Mihin katosi minun vauvani??

Seuraavaksi vuorossa oli kohde, jota varsinkin tytär odotti innolla, itselläni oli hieman sekalaiset tuntemukset. Mies evästi hyvällä neuvolla: lähde lapsen avoimin mielin liikkeelle, ilman ennakkoajatuksia.


Ja paikkahan oli Nykytaiteen museo Kiasma. Kokemus oli kieltämättä hyvin mielenkiintoinen. Positiivista elämystä lisäsi nähdä lapsen innostus kaikkeen, mitä oli nähtävänä. Hän tuumi, että tavallinen museo olisi hänestä tylsä paikka, kun kaikki on niin vanhaa. Täällä sen sijaan oli kaikki uutta ja nuorekasta. Osa oli todella kiinnostavaa ja kaunistakin, mutta joukkoon mahtui myös paljon sellaista, mikä ei meikäläisen ymmärrykseen oikein mahtunut. No, ei tarvinnutkaan mahtua. Tässä muutamia kuvia niistä jutuista, joita sentään ymmärrettiin:




Kolme vuotta vaatinut  - virkattu - poliisiauto...




Sienestäjän toiveuni - tai ei ehkä sittenkään..??



Jos et ole vielä Kiasmassa käynyt, niin voin kyllä suositella, vaikka en varsinaisesti nykytaiteen ystävä olekaan. Jo rakennus itse on mielenkiintoinen. Museokauppa oli myös houkutteleva paikka, meillekin tarttui mukaan kauan haaveilemani jääkaappirunous-magneetit, hauska pyöreitä kuvia leikkaava leikkuri, sekä kauniita tarroja.

Kulttuuriannoksen jälkeen suuntasimme väsynein jaloin kohti Kamppia, jossa ehdimme ajaa rullaportailla edestakaisin ennenkuin hyvillä mielin suuntasimme kellariin, josta kaukoliikenteen bussi vei meidät kotisaarelle takaisin. Kummallekin jäi hyvä mieli matkasta - mutta kyllä oli kiva tulla takaisin kotiinkin!

Här kommer den lovade  bildkavalkaden från vår Helsingfors-resa. Efter att arbetsdelen var avklarad, var det dags för det roliga. Först måste vi ju förstås hitta något loppis, ett stort och mångsidigt UFF fanns på promenadavstånd. Provdockorna såg väldigt levande ut, tyckte Eleonora. Vi hittade några fina kläder till henne bland damernas s-storlekar. Hjälp, vart har min lilla baby försvunnit?? Det retar mig såhär i efterhand att jag pga plöstligt spariver lämnade två härliga täcken där. Höh, borde ha köpt dem i alla fall...

Sedan var det dags för lite kultur, vi styrde stegen på Moderna konstens museum Kiasma. Jag hade lite blandade känslor inför detta besök, är egentligen ingen vän av modern konst. Det var dock intressant och det var härligt att se dotterns iver och intresse. Hon menade att ett vanligt museum skulle ha varit tråkigt, eftersom allt där är så gammalt (?!?). Här var allt nytt och annorlunda. En del förstod vi oss inte alls på, men det gör ju inget. Bilderna ovan visar något som vi förstod. Jag kan rekommendera ett besök på Kiasma, själva byggnaden är också intressant att se på. Nu kan vi också säga att vi har sett hur den virkade polisbilen ser ut i verkligheten. Man måste nog vara lite knäpp för att ge se in i ett sådant projekt. Tre år tog det för konstnären att göra något som ser ut precis som de riktiga bilarna! 

Dagen i huvudstaden var rolig och intressant, men det kändes ganska skönt att få sätta sig på bussen hemåt. Fötterna ropade på hjälp och huvudet var fullt av intryck. Men roligt, det hade vi verkligen!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Työtä ja huvia Helsingissä/Nytta och nöje i Helsingfors

Keskiviikkona käytiin tyttären kanssa Helsingissä yhdistetyllä työ-opinto-humputtelumatkalla. Oli oikein kiva tyttöjen reissu. Matkan ensimmäinen kohde oli uusi yhteistyökumppani Eerikinkatu 7:ssä, nimittäin upean persoonallinen Paloni-myymälä. Siellä iloinen Minna Särelä pitää putiikkia, josta löytyy 80 suunnittelijan töitä. Olen ylpeä saadessani nyt kertoa, että Laura´s Vintagen kanavatyötyynyt kuuluvat nyt näiden joukkoon!! Jos siis liikutte Helsingissä tai jopa asutte siellä, suosittelen käyntiä Palonissa, sieltä löytyy vaikka mitä kiinnostavaa!! Tässä muutamia kuvia:





Mitä muuta Helsingissä teimme - siitä sitten seuraavassa postauksessa :)

I onsdags var jag och dottern på en kombinerad nytta-med-nöje-resa till Helsingfors. Det var en mycket lyckad "flickornas dag". Först gick vi till Paloni på Eriksgatan 7, min nya samarbetspartner! Paloni ägs av Minna Särelä och i hennes butik finns 80 olika designers produkter. Jag är jättestolt över att jag och mina Vintage-kuddar gjorda av gamla stramaljarbeten får vara bland dem! Om ni besöker Helsingfors eller rentav bor där, rekommenderar jag ett besök i den här butiken. Man kan hitta massor med spännande saker där!

Vad gjorde vi annars i huvudstaden? Det skall jag berätta nästa gång!! 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kilpailu! Tävling!

Jotta ette luule minun kadonneen kartalta kokonaan, päätin päivän piristykseksi pistää pystyyn pienen kilpailun. Sattui nimittäin niin mahdottoman hyvä arvoitus kohdalle, jota saatte yrittää ratkaista. Tarkoitus olisi keksiä, mitä kuvassa olevat "jutut" ovat. Voi olla, ettei kukaan arvaa täysin oikein, joten voittajaksi selviää se, jonka selitys on joko a) lähinnä oikeaa vastausta tai b) kaikkein hulvattomin. Kaikki siis nyt arvaamaan!  Jotta ette tulisi harhaanjohdetuksi; pyykkipojalla EI ole mitään tekemistä asian kanssa :))

Ja voittaja saa...40 euron arvoisen lahjakortin Laura´s Vintage-blogshopiin!!! Kortti on voimassa vuoden, joten jos juuri nyt ei löydy mitään kivaa shopista, voi odotella ostosten teon kanssa. Syksyn aikana tuotteita tulee kyllä lisää, joten varmasti jotain kivaa löytyy.

Kilpailuaikaa on tästä hetkestä ensi viikon sunnuntaihin klo 18 asti. Mukana kilpailussa on myös, jos laittaa kommentin facebook-sivulle, joko minun tai Laura´s Vintagen. Tervetuloa osallistumaan! Ja tässä siis kuvamysteeri:


För att ni inte skall tro att jag har fallit av världskartan helt och hållet, tänkte jag ställa till med en liten tävling. Det råkade sig nämligen så, att jag har lyckats fånga en så utomordentlig bildgåta till er!  Frågan lyder alltså: Vad föreställer bilden? Det kan hända att inte en enda lyckas gissa exakt rätt, därför är reglerna följande: vinner gör den som a) kommer närmast rätt svar eller b) ger den absolut roligaste förklaringen till vad dessa är för något.  Och för att ni inte skall bli vilseledda så har klädnypan absolut INGENTING med saken att göra :))

Vad vinner man då? Jo, vinnaren får en gåvosedel på 40 euro till Laura´s Vintage-blogshopen!!! Sedeln är i kraft ett helt år, så om man inte hittar något man gillar just nu, så har man tid att se vad som kommer in. Nya grejer är på gång under hösten.

Tävlingen håller på från och med nu till söndag nästa vecka kl 18.00. Kommentarer lämnade till antingen min eller Laura´s Vintage facebook-sida är också med i tävlingen. Välkommen att delta!!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Heipskeikkaa! Hejsan svejsan!

No oho. Kylläpä se aika vaan rientää. Menossa on kuulemma kesän paras aika, vaikka sitä ehkä säiden puolesta on vaikea uskoa. Elän vakaasti siinä toivossa, että elo- ja syyskuu ovat superhelteiset, tai no saisivat ainakin olla sellaiset kesäisen lämpimät. Sitten ei enää haittaisi, kun tulee taas kylmää, pimeää ja liukasta.

Sää on muuten ihan varmasti ollut yksi päällimäisistä puheenaiheista tänä kesänä. Parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka ovat tyytyväisiä siihen, mitä annetaan. Kun ei oikein muutakaan voi, ellei sitten paksun lompsakon kanssa suuntaa eteläisille leveysasteille. Vaan en minä oikein sinnekään haluaisi, kyllä tämä kotimaan kesä on oikeastaan ihan kiva. Ehkä vähän lyhyt vaan.

Omaa kesää on aika reippaasti kyllä lyhentänyt se, että allekirjoittanut on istunut niin paljon ompelukoneen edessä. Olen tosi iloinen kahdesta uudesta yhteistyökumppanista, tässä aiemmin jo kirjoittelinkin Aatos ja Kaskas-puodista Teijon Masuunissa. Toinen kumppani löytyi Mathildedalista, Kahvila  Kyläkonttori on se nimeltään. Molemmat ovat aktiivisimmillaan näin kesällä, olenkin tässä vähän metsästänyt uusia kumppaneita talven varalle. Saapa nähdä miten siinä käy. Netissä työskentely on kivaa ja kätevää, varsinkin näin, kun asuu "korvessa". Tosiasia kuitenkin on, että ihmiset tykkäävät eniten, kun pääsevät myytäviä tuotteita katsomaan ja koskemaan "livenä". Jos me emme asuisi niin kaukana pääteistä - mikä muuten on aivan ihanaa - laittaisin pystyyn putiikin kotiin. Se on aina ollut haaveenani, mutta näin asuen ei siinä olisi mitään järkeä. Siispä, blogshop toimii ja ihanat yhteistyökumppanit hoitavat oman osansa.

Huomasin, etten ole tänne älynnyt laitaa linkkiä facebook-sivulleni, sinne tulee useammin laitettua kuulumisia lyhykäisesti. Eli jos tuota "naamakirjaa" käytätte, tulkaa ihmeessä kavereiksi sinnekin! Kokeilen jos saan tähän linkin...http://www.facebook.com/laura.sychold - onnistui! Sinnepä siis! Yritykselläni on myös facebookissa sivu, sielläkin kannattaa vierailla, nimellä Laura´s Vintage löytyypi tuo.

Kuvassa tällä kertaa tämän päiväinen työhuoneeni. Ei hullumpi, vai mitä :) Mukavaa kesäistä viikkoa teille kaikille!


Oj då. Tiden har visst sprungit iväg igen...Dom påstår att vi är inne i den bästa sommartiden. Jag undrar sa flundran om de nu är så..egentligen skall man väl inte prata väder här, för det pratar ju alla om just nu, men...jag ser fram emot en indiansommar i hela augusti och september, så det så! Lite värme och sol måste vi också få, annars klarar vi ju inte av den lååånga vintern igen med kyla, snö och halka...:( 

Allra lyckligast har i sommar varit de, som försöker se positivt på alla slags väder och som tar emot vad som ges. Man kan ju liksom inte göra annat, eller hur? Eller jo, om man har gott om pengar så tar man och flyger till södern. Jag tror att jag håller mig hemma i alla fall. Den finska sommaren är ju trots allt ganska fin!

I år har det varit en ganska arbetsfylld sommar för min del. Jag har ju fått två samarbetspartners, Aatos och Kaskas i Teijon Masuuni skrev jag ju om här tidigare. Nu säljs mina grejer också i Kahvila Kyläkonttori i Mathildedal. Jag är jätteglad för dessa! Jag jobbar ju annars nästan bara via internet och man har i sommar åter märkt, att alla ni som är kunder, vill gärna se och röra sakerna i verkligheten, innan ni köper. Mina båda "partners" är mest aktiva såhär sommartid, till hösten och vintern får jag hitta på något annat. Är just på jakt efter nya ställen, få se hur det går. 

Om vi skulle bo närmare "stora vägen" skulle jag se till att ha en egen butik hemma. Men vi bor så mitt i skogen så det går inte. Alltså, blogshopen är öppen dygnet runt och mina partners jobbar för fullt!

Jag kom på, att jag har ju inte förstått sätta en länk till facebook, där jag är oftare nuförtiden och sätter korta kommentarer. Ni är hjärtligt välkomna att komma dit som mina kompisar, skall se om jag lyckas sätta länken här...http://www.facebook.com/laura.sychold  - jaa, det gick! Även mitt företag, Laura´s Vintage har en sida där, ni är mycket välkomna dit också!!  

Dagens bild föreställer mitt arbetsrum för dagen. Inte illa, eller hur, hihi! Ha en skön sommarvecka allihop!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tänne sitten vaan! Hitåt hitåt!

Kiirettä on taas pitänyt, nytkin piipahdan täällä vaan kertomassa teille uudesta tapahtumasta, jossa voitte tulla tekemään ihania ostoksia Laura´s Vintage tuotteista. Olen nimittäin menossa tänne:

Det är bråttom nästan jämt, nu tittade jag bara in för att berätta, att jag och Laura´s Vintage kommer att vara med här:


Tapahtuma on siis Mathildedalissa, ei niin kovin kaukana Salosta. Kylä on aivan ihastuttavan idyllinen, kuin suoraan jostain Astrid Lindgrenin kirjasta! Ehdottomasti näkemisen arvoinen, kannattaa ottaa koko päivä aikaa ja tehdä retki tänne. Lähellä on myös Teijon ja Teijon Masuuni, jossa on vielä lisää nähtävää ja shoppailtavaa. Mutta ensin siis Ruukkipäiville, otan mukaan paljon kivoja juttuja, joita ostaa kotiin ja itselle. Tänään juuri sain painosta jotain ihanaa, joka tulee myös mukaan...:) Ai niin, ja meidän kirjoja on muuten myös mahdollisuus ostaa paikan päältä, molempia on saatavana! Lämpimästi tervetuloa siis!

Styr bilden mot Mathildedal, inte långt från Salo. Den lilla byn är alldeles bedårande, som direkt ur en Astrid Lindgren-film! Det kommer att finnas mycket att se och shoppa. Jag lovar att ta med härliga saker till hemmet. Var just idag till tryckeriet i Åbo efter något jättefint som jag skall ta med också..:) Våra böcker kan man också köpa hos Laura´s Vintage, jag kommer att ta med några exemplar. Varmt välkommen!

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kirja tuli postissa...Boken kom med posten...

Näyttää siltä, että meillä on kirjarintamalla nyt jatkuvaa liikehdintää - tänään nimittäin lähettiauto toi kotiin hartaasti odotetun, uunituoreen, ikioman ja ihkaensimmäisen LASTENKIRJANI!!! Rotterssonin Hipsun ja Tipi-koiran ihmeelliset seikkailut kertoo pienestä hiiritytöstä, joka asuu perheineen vanhassa saappaassa Keijupuron rantamilla. Hipsu ystävystyy naapurissa asuvan Tipi-koiran ja Elli-tytön kanssa, yhdessä ne sitten keksivät kaikkea hassua. Hipsu pääsee kirjastoon, kirpputorille, oppii uimaan, pääsee purjehtimaan - ja paljon muuta!

Kaipasin lempeähenkistä lastenkirjaa, joka ei olisi ahdistava, mutta jossa on kuitenkin pikkuisen jännitystä. Tällainen Hipsu-kirja on. Eräs kirjailijaystäväni sanoi, että "kirjassa paistaa aurinko", se kuvaa tunnelmaa mielestäni hyvin. Lukuja on yhteensä 20, sivuja 144. Teksti on vähän suurempaa, joten sitä on helppo myös nuorenkin lukijan lukea vaikka itse. Kirjaa on myös ihanaa lukea lapselle vaikka iltasatuina. Kuvitus on mieheni, taidemaalari John Sycholdin käsialaa.

Kirjan voit saada omaksesi lähettämällä tilauksen sähköpostiin sychold@dnainternet.net, hinta on 32 € ja se sisältää postimaksun Suomeen. Jos haluat tilata kirjan johonkin muuhun maahan, sovitaan postimaksusta erikseen. Hauskoja lukuhetkiä siis tiedossa, tervetuloa tilaamaan!

Tässä hieman kuvia. Klikkaa kuvaa, niin näet selvemmin!





Idag kom den med budbilen - min allra första, alldeles egna BARNBOK! Nu är den ju tyvärr bara på finska, men många av er, som gärna läser bloggtexten på svenska, kan ju också finska så...På svenska skulle boken heta Hipsu Rotterssons och hunden Tipis otroliga äventyr. Hipsu är en liten musflicka, som tillsammans med sina föräldrar bor i en gammal stövel i närheten av Älvornas bäck. Hon blir bekant med hunden Tipi och flickan Elli, som bor granne med Hipsu. Tillsammans hittar de på allt möjligt galet och roligt. Boken har 20 kapitlar och 144 sidor, bilderna är målade av min man, konstnären John Sychold. Genom att klicka på bilderna här ovan kan ni se smakprov och innehållsförteckningen.

Skulle du vilja beställa boken? Skicka då e-post till sychold@dnainternet.net, boken kostar 32 € och detta inkluderar postkostnader inom Finland. Om du vill beställa till något annat land, kommer vi överens om postkostnaderna skilt.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Runoilua - dikterier

Hei kaikki - täällä ollaan taas! Bloggailu on viime aikoina kokenut aikamoisen inflaation, olen siitä pahoillani! Tosin ehkä nyt on sellainen aika, että ongelma on sama kaikilla. Ulkona aurinko houkuttelee lähempää tuttavuutta tekemään, pihatyöt samoin.
Itselläni on hiljaisuus johtunut lähinnä siitä, että olen ollut niin kiinni muissa projekteissa. Oma työn alla oleva lastenkirjani "syntyy" ihan lähiaikoina, sen viimeistely on vienyt voimia ja keskittymistä. Kun istuu koneella monta tuntia peräkkäin, eikä lopulta ole ihan varma kirjoitetaanko "sitä paitsi" yhteen vai ei, ei jaksa enää paineutua bloggaamiseen. Olen myös kaivannut kommenttejanne. Kun niitä ei tule, helposti kokee, ettei kukaan käy lukemassa. Joten jos vain siltä tuntuu, olisi kiva taas kuulla "äänenne", vaikka virtuaalisesti!
Raumalla oltiin näyttelyreissulla mukana, tällä kertaa vähän tavallista kauemmin. Kotiintulo tuntui sekä hassulta, että ihanalta, vuorotellen. Ei minusta silti kaupungin asukkia tulisi, toivottavasti ei koskaan enää. Käydä voin ja olla viikon, mutta pysyvästi, ei kiitos. Elämä maalla on vain niin aitoa, ei sille mitään mahda.
Nyt istun siis taas tutulla työtuolillani ja nautin toimivasta nettiyhteydestä. Vaikka elämme niin korkeasti kehittyneessä tietoliikenneyhteiskunnassa, voin kertoa, ettei kaupungista saa tilapäistä nettiyhteyttä kovinkaan helposti. Onneksi majapaikassamme oli seinässä netti"töpseli" ja minulla tarvittavat laitteet mukana. Mutta kun yritin saada tikkua viikoksi (jotta olisin päivällä voinut työskennellä näyttelytiloissa, joissa ei yhteyttä ollut), ei se onnistunut sitten mitenkään. Kaiken lisäksi olivat kaikki alan liikkeet paenneet isojen markettien kainaloon, enkä sitten lähtenyt lampsimaan kaupungin ulkopuolelle tämän ongelman takia. Täällä kotona, Peräkylän Metsäkorvessa, yhteydet toimivat täydellisesti. Huvittavaa.
Nettiä käyttävät nykyään lapsetkin. Oman tyttären mietteitä asiasta löydätte alla olevasta kuvasta, kannattaa klikata sitä, jotta saatte tekstistä selvää. Runo on yksi 30:sta, joita on hänen uudessa runokirjassaan, "Nuppineuloja ynnä muuta". Kirjoja on nyt saatavana meiltä kotoa parin päivän toimitusajalla, hintahan oli 22 euroa sisältäen postikulut. Tervetuloa tilaamaan! Tilaaminen onnistuu laittamalla sähköpostia meille, osoitehan oli sychold(at)dnainternet.net.


Hej på er, här är jag igen! Bloggandet har blivit lidande på sistone, beklagar detta! Jag har helt enkelt varit så fast i så mycket annat så det har inte blivit energi över för detta. Min egen barnbok skall just "födas", de senaste dagarna har gått till att korrekturläsa och sedan korrekturläsa på nytt..Efter flera timmar framför skärmen är man ganska less på det hela kan jag säga, fast det är ju roligt också på samma gång. 
Förra veckan var vi till Raumo, där min man hade konstutställning. Att komma hem kändes både skönt och konstigt. Dock är jag mycket tacksam över att inte behöva bo i stan, jag hoppas att jag aldrig mer behöver göra det. Att "gå på stan" en dag eller att vara där en vecka är helt ok, men att bo permanent - nej tack. Det är på landet som det riktiga livet finns, så är det bara.
Så nu sitter jag på min egen arbetsstol och njuter av en ordentlig internetförbindelse. Det var faktiskt ganska komiskt, att inte kunna få en fungerande förbindelse under vistelsen i Raumo. På kvällen jo, där vi sov över fanns it-uttag, men jag skulle behövt en "sticka" för att kunna jobba på dagarna. Men nix, det gick inte. Här hemma, mitt i skogen, är det dock inga problem. Också en fördel med att bo på landet (hihi). 
Internet används av alla, även barn. Ovan ser ni en dikt, som ingår i 8-åriga dotterns diktbok, tyvärr bara på finska. Boken med sammanlagt 30 dikter finns nu hos oss och kan beställas, beställningstid endast några dagar. Priset är 22 euro inkl porto. Beställa kan man genom att skicka e-post till oss på sychold(at)dnainternet.net. Välkommen att göra en beställning 

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Taidenäyttely! - Konstutställning!

On jälleen aika pitää näyttely Raumalla, tässä teille kaikille yhteinen kutsu, lämpimästi tervetuloa!
Det är åter tid att hålla konstutställning i Raumo, här kommer en gemensam inbjudan till er alla, varmt välkomna!

 

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Nyt se on täällä! Nu är den här!

Jo parin vuoden ajan olemme koko perhe pakertaneet erilaisten kirjallisten projektien parissa. Hauskaa tässä on, että 8-vuotias tyttäremme ennätti ensin saada oman projektinsa valmiiksi. Äidin avulla tietysti..

Siksipä, ylpeinä esittelemmekin nyt...TADAA!!


Tässä näette Eleonora Sycholdin ensimmäisen ja ikioman runokirjan nimeltä "Nuppineuloja ynnä muuta - elämää 8-vuotiaan näkökulmasta". Runoja kirjassa on kaikkiaan 30, jokaiseen kuuluu äiti-Lauran ottama kuva. Runoja on syntynyt muun muassa traktorin takapyörästä, nuppineuloista, hyttysestä, lomasta, hotellista, kukkakärpäsestä - ja vaikka mistä, loppusoinnuin varustettuna! Sivuja kirjassa on reilut 60.

Kirja on hauska ja sopii sekä aikuisille että lapsille. Voimme suositella tätä lämpimästi! Jos haluat hankkia kirjan itsellesi, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla sychold(at)dnainternet.net. Kirjan hinta on 22 euroa ja se sisältää postimaksun kotimaahan. Toimitusaika n. 2 viikkoa.


Klikkaa kuva isommaksi, niin pääset lukemaan yhden runoista!

De gångna två åren har hela familjen varit fördjupade i olika skriftliga projekt. Det roliga är, att det nu är vår dotter Eleonora som är först ut med någonting färdigt. Därför vill vi nu presentera: Eleonora Sycholds första egna bok, poesiboken "Nuppineuloja ynnä muuta - elämää 8-vuotiaan näkökulmasta" (Knappnålar med mera - livet sett från en 8-årings synvinkel". I boken finns dikter från alla möjliga teman, bl a traktorns bakhjul, myggan, hotellet, semestern, knappnålar - och många andra! Dikterna är 30 till antal, till varje dikt hör en bild som jag har tagit. Boken omfattar drygt 60 sidor, den kan varmt rekommenderas till både unga och gamla. Tyvärr är texten bara på finska, men om du skulle vilja beställa en, hör av dig till vår e-post på sychold(at)dnainternet.net. Priset är 22 euro och det inkluderar postavgiften inom Finland.  Leveranstiden är ca två veckor.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tuolin uusi ilme - stolens nya "look"

Vaikka sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, saan sentään aina välillä tehtyä jotain kivaa kotiinkin. Lähestyvä kevät on varmaankin saanut vauhtia luomishaluihin. Olen pitkään ajatellut laittaa työtuoliin jonkun kivan näköisen päällisen, tuoli oli jo ostettaessa vanha ja se on roikkunut mukana varmaan jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Olen hurahtanut ihan täysin tekemään tilkkutöitä joka paikkaan, niinpä sai tuoli nuorekkaan farkkupäällisen. Yhdistelmä toimii todella hyvin, farkut ja antiikkinen tuoli :) Rakastan tuota sinisten sävyjen välkehdintää, se tuo mieleen avoimet ulapat kesäisessä auringonpaisteessa..


Fast det sägs att skomakarens barn inte har några skor, får jag ibland för mig att göra något roligt hem också. Kanske det är vårkänslor när man känner suget efter att skapa saker..Har länge tänkt att fräscha upp min arbetsstol, den var gammal redan när vi köpte den och jag har haft den långt över 20 år..Jag är helt galen i att göra lapptäcksrutor av allt möjligt, alltså fick sitsen ett tufft jeansöverdrag. Det fungerar jättebra ihop - en antik stol och gamla jeans :) Jag bara älskar de olika blå nyanserna, de påminner om ett glittrande sommarhav..

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kaapeista ja hyllyistä - Om skåp och hyllor

Aluksi pieni varoitus: päivän postaus sisältää kuvan, joka voi järkyttää herkempiä lukijoita. Eikä kyse ole mistään kauheasta uutiskuvasta, vaan "meikkaamaton" kuva olohuoneen nurkasta..(heh)
Ostimme jokin aika sitten olohuoneeseen kaksi Ikean laatikostoa piilottaaksemme niihin kaikki askartelutarvikkeet, tietokoneromppeet, cd-levyt, pelit, vihot jne. Tarkoitus oli, että tavara pysyisi siististi laatikoissa ja olisi helposti sieltä saatavissa. Tältä laatikostot näyttivät:


Moni varmasti tunnistaa tämän ihan Ikean perusmalliksi ja aluksi ne toimivatkin aika hyvin. Ajan kanssa kävi kuitenkin ilmi, että ne oli ilmeisesti suunniteltu pitämään siistissä rivissä sukat ja pikkupöksyt, tai muuta kevyttä pientä. Kun me lastasimme laatikot täyteen, alkoivat  pian pohjat riippua, eivätkä laatikot lopulta auenneet enää ollenkaan. Mies liimaili pohjia kiinni mutta..Tyttären kolme laatikkoa olivat "lukossa" parisen kuukautta (eivät ne tavarat sitten kai niin tärkeitä olleetkaan..) kunnes sain tarpeekseni. Aloin miettiä, mistä saisin uudet kaapit edullisesti. Pitäisin tukevista, vanhoista puuhuonekaluista, mutta niihin ei oikein ole nyt varaa. Mikä siis neuvoksi?
Köyhyys tekee kekseliääksi, on kai joku joskus sanonut (tai sitten minä sanoin sen nyt). Ratkaisua ei onneksi tarvinnut etsiä kaukaa. Laatikostoista irrotettiin laatikot ja jätettiin kannattimet paikoilleen. Sitten hain sahalta sopivat tukevat vanerilevyt jotka ujutettiin kannattimien päälle. Samalla tuli laatikot käytyä läpi ja kirpputorille lähti kaikenlaista, muun muassa parisenkymmentä lähes käyttämätöntä puuhakirjaa!
No, eiväthän nämä avohyllyt olleet nyt mitenkään kauniit, sitäpaitsi tavarat tuppaavat menemään helposti sekaisin vaikka kuinka järjestäisi. Siispä, verhot eteen!


Paikallinen kangasliike yllätti, kun sen varastosta löytyi superedullista verhovaijeria. Lakanakangas löytyi omista kangaslaatikoista, samaten pitsiliinat, jotka pääsivät antamaan iloista ilmettä näille "piilottimille"..;)


Vähän nuo liinat tuppaavat menemään kippuraan, vaikka olen ne kiinni ommellut, mutta ei se haittaa.
Olemme "uusiin" kaappeihimme todella tyytyväisiä, eikä muutos tullut edes kalliiksi. Nyt pääsemme tavaroihin käsiksi helposti, tytärkin on löytänyt tavaransa uudelleen ja iloitsee kaikesta kivasta, mitä laatikoissa ennen oli pääsemättömissä. Nyt tavoittelen tilaa, jossa myös noiden kaappien päällinen pysyisi kohtuullisen tyhjänä, vain jotain nättiä saa olla esillä. Saa nähdä miten käy..

Först en liten varning: dagens postning innehåller en bild som kan vara omskakande för de känsliga. Nu menar jag tack och lov inte någon hemsk nyhetsbild, utan en ostylad bild från ett hörn i vårt vardagsrum..:)) 
För ett tag sedan köpte vi två billiga byråer på Ikea för att i dem gömma undan hobbymaterial, cd-skivor, pennor, datorsladdar och -skräp samt allt möjligt annat som strulade runt i vardagsrummet. I början fungerade dessa byråer bra, men så småningom visade det sig, att de var mer gjorda för att bära srumpor, trosor och annat lätt och smått. När vi prackade dem fulla med vårt, började bottnarna hänga. Mannen försökte limma fast dem, men det hjälpte inte. Till slut gick inte lådorna att öppna alls, dottern hade sina saker instängda i nästa två månader!  Då fick jag nog och började fundera på en bättre lösning. Helst skulle jag vilja ha rejäla gamla träskåp och byråer, men det har vi inte råd med. Vad skulle jag göra? Som tur var, fanns lösningen nära, och inte blev det särskilt dyrt heller. 
Lådorna skruvades bort, kvar lämnades "hållarna". Jag köpte stadiga plywoood-skivor på den lokala sågen och de sattes på lådhållarna. Samtidigt fick vi alla lådor genomgångna, bl a fick nästan tjugo så gott som oanvända pysselböcker åka till loppis!
Nu hade vi alltså öppna hyllor, men det är ingen bra idé. Det ser alltid lite stökigt ut hur man än försöker hålla ordning. Alltså, drog vi för gardinerna!
Den lokala syaffären hade jättebillig gardinvajer, lakanstyg och gamla spetsdukar hade jag i mina tyglådor.  Jag tycker att det blev jättefint! Man kommer lätt åt alla grejer som finns i hyllorna. Dottern glädjer sig över alla "nya" saker som gömde sig i lådorna..
Nu strävar jag efter att hålla även ovansidan av våra nya byråer relativt tomma och fina. Bara några vackra saker får hållas framme. Få se nu hur det går med det..

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Vihreän kaipuu - längtan efter grönt

Katselen ikkunasta aukeavaa maisemaa. Ihmettelen, miksi puut näyttävät jotenkin oudoilta, kunnes tajuan sen johtuvan siitä, että niiden päällä ei ole enää lunta. Se on sulanut pois!! Mäntyjen vihreä näyttää nyt jotenkin vähän pölyiseltä, kuin puuparat olisivat reissussa rähjääntyneet.
Onhan se rankkaa, talvesta selviytyminen. Mutta ainakin täällä meidän saaressa alkaa vähitellen näyttää siltä, että pahin on takanapäin. Päivällä aurinko jo suorastaan kuumottaa ja sulattaa paljaita läikkiä metsätiehen. Lintujen laulu on voimakkaan heleää, niillä on jo perheenperustaminen mielessä. Osalla ehkä jo munatkin pesässä.
Mies ja tytär kaivoivat mäkeen, lämpimään paikkaan, n. 5 m pyöreän syvennyksen. Eilen istuimme sen laidoilla yhdessä ystäväperheen kanssa ja grillasimme makkaraa. Eikä tullut edes kylmä, aurinko lämmitti niin ihanasti! Tunne oli ihana, aina vain vahvemmin voi luottaa siihen, että mennään kevättä kohti. Ei sen puoleen että olisin asiaa mitenkään epäröinyt, mutta kuitenkin..
Auringon, valon ja lämmön myötä ajatukset kääntyvät jälleen puutarhaan. Kaupan siemenhyllyihin on piilotettu voimakkaat magneetit, jotka vetävät meidän viherkaipaustamme puoleensa. Taskussa polttelevat jo hajuherneet, kehäkukat ja muutamat muutkin siemenpussit. Jos meillä olisi enemmän tilaa, perustaisin oikein taimikasvattamon lamppujen alle. Vaan eipä ole, hyvä kun itse mahdutaan. Jotain pientä vihreää kuitenkin on meilläkin keittiöön putkahtanut. Tosin näitä ei istuteta mihinkään,vaan näitä syödään. Kuka tunnistaa nämä pikkuiset?


Uskokaa tai älkää, nämä  ovat broccolin eli parsakaalin versoja. Löysin paikallisesta Agrimarketista euron pusseja (varmaan viime vuotisia) joissa oli valmiina multa ja pussillinen siemeniä, tarkoitus oli kasvattaa syötäviä versoja. Ostin myös retiisi- ja krassipussit. Nämä kaunokaiset syötiin leivän päällä. Maku oli yllättävän voimakas ja aivan selvästi saattoi tunnistaa, että kyse oli juuri parsakaalista. Alla olevan kuvan kaunokaisia meillä on aika useinkin:


Nämähän ovat tietenkin auringonkukanversoja. Ihanan makuisia salaatissa ja leivän päällä, nam! Itävät yleensä aika helposti, eikä tilaa tarvitse varata paljon. Vähän multaa vaikka kertakäyttölautaselle ja siemenet siihen ja peitto päälle joksikin aikaa. Ja sitten vettä ja valoa.
Ja jos on oikein optimisti, voi ajatella, ettei mene kauan kun näitä voisi jo istuttaa puutarhaankin :))

Jag tittar på träden utanför vårt hus och undrar varför de ser så konstiga ut. Sedan kommer jag på det: de har ju ingen snö på sig längre, den har smält bort! Träden ser lite dammigt gröna ut, som om de skulle ha varit på en lång och jobbig resa. 
Det är ju faktiskt ganska jobbigt, att överleva vintern. Nu verkar det dock, i alla fall här på vår ö, att det värsta är över. Solen nästan gassar på dagarna, bara fläckar av jord har kommit fram på vår skogsväg. Igår grillade vi med våra vänner i en "kaffegrotta" gjord av snö. Mannen och dottern grävde liksom en fördjupning i snön, ca fem meter i diameter, och så satt vi på kanterna och hade öppen eld i mitten. Det var jättemysigt och riktigt varmt, solen värmde så underbart. Fåglarna kvittrade så innerligt, de lever ett aktivt skede i sina små liv just nu.
Med solljus och värme vänds tankarna åter till trädgården. Affärernas fröhyllor har fått starka magneter under sig och vi med vår starka längtan efter grönt dras till dem. I fickorna väntar nu både luktärter, ringblommor och frön av alla de slag på att få komma ner i jorden. Om vi skulle ha gott om plats, skulle jag har satt igång med förkultivering av allt möjligt. Nu har vi inte det, vi ryms knappt själva här i vår lilla stuga. Därför måste jag hålla mig mycket till frön som kan sättas direkt i jorden. 
Annars är det en del grönt som har dykt upp i köket. Kan ni gissa vad det är för något på den första bilden? Det är faktiskt broccoli! Hittade i den lokala järnaffären små påsar med mylla och frön färdigt. Meningen är att man skall odla dessa för att äta de små skotten. Köpte också rädisa och krasse i liknande påse. Broccoliskotten åt vi på smörgåsen, de var ganska lustigt att de smakade så mycket just broccoli och inte bara grönt. 
På den andra bilden är det solrosskott. De har vi ganska ofta. De är relativt enkla att få upp, man sätter lite mylla fast på en engångstallrik, trycker ner fröna, vattnar och täcker för med något tills de kommer upp lite. Sedan är det ljust ställe som gäller. Jättegott!!
Och om man är riktigt optimistisk, kan man tänka att det tar ju inte SÅÅ lång tid innan man skulle kunna plantera dessa i trädgården också..:))