Vasara ja nauloja...Hammare och spikar...

En malta enää olla kertomatta teille meidän uudesta jännittävästä projektista - meillä nimittäin remontoidaan ja rakennetaan! Tai vielä tällä hetkellä vain remontoidaan, koska rakennuslupaa pitää vielä odottaa.

 Meille ominaiseen tyyliin päätimme sitten aloittaa hommat näin syksyn "korvalla", sehän lisää jännitystä mukavasti. Kun puolet katosta on riisuttu alastomaksi, on oikein mukavaa seurata lähestyviä tummia pilviä ja arvuutella, sataako kohta kovin vai kaatamalla. Se on myös oikein mukavaa, kun kesken elokuvan katsomisen alkaa katon läpi virrata vettä melkein suoraan teekuppiin. Se pistää kummasti vauhtia koko perheeseen, yhden paetessa keittiöön melkein paniikissa, toisen rynnätessä etsimään tyhjää ämpäriä ja kolmannen kiivetessä tikkaita pimeälle ullakolle. Sillä valoa, sitähän ei katon läpi iltasella tule, vaikka vettä tuleekin.

Nämä "vuoto-ongelmat" oikeastaan käynnistivät koko tämän projektin. Kattomme on tehty ihanista, vanhoista kattotiilistä, jotka tässä reilun kymmenen vuoden aikana ovat kauniisti sammaloituneet. Ne ovat olleet oikein sopivat meidän kierrätyshenkisen perheemme katolle.

Kaunis ulkonäkökään ei ole kuitenkaan auttanut pitämään meitä täysin kuivina. Vuosi vuodelta ovat ongelmat pahentuneet ja tulleet näkyviin varsinkin kaatosateella. On siis tullut aika sanoa hyvästit ihanalle vanhalle katolle ja vaihtaa se ei niin ihaniin pelteihin. Vähän lohduttaa, että nekin ovat kierrätettyjä, hyväkuntoisia kuitenkin.

Tässä on elämäni raunioina - eikun anteeksi, nämähän olivatkin siis vanhoja kattotiiliämme. Rakennusmies on saanut purkaa tuntojaan heittelemällä yhden kerrallaan alas. Melkein harmittaa etten saanut itse tehdä tuota hommaa. Sen sijaan pääsen jossain vaiheessa kärräämään näitä sirpaleita pitkin pihaa, joka on kaivinkoneiden ja kuorma-autojen jäljiltä hieman vetelä...

Puolet katosta on tällä hetkellä valmiina uusia peltejä varten, ne varmasti pääsevät paikoilleen ensi viikolla. Sekavan näköistä, mutta hyvin toimivaa ja turvallista. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse kiipeillä tuolla, siitä ei toden totta tulisi mitään. Takertuisin johonkin lankkuun ja minut saisi kammeta väkisin alas kangistuttuani kauhusta. En nimittäin ole kiipeilijätyyppiä. Onneksi rakennusmies on, hänellä ei paljon päätä huimaa, huh..

Kaunis vaalimani pihanurmikko on kadonnut jonnekin, kaivinkoneen riehuttua täällä. Hassua muuten, että alun perin ei nurmikkoa istutettu ollenkaan, se vain kasvoi itsestään. Kun jaksoin vain leikata alun karheaa kasvustoa, nurmikko kasvoi ja kaunistui itsestään. Nyt se joutuu tekemään saman tempun uudestaan, tai ehkä sitten ensi vuonna. Harmaa teltta on tilapäinen suoja kaikensorttisille laudoille ja lankuille, jotka toivottavasti kohta pääsevät vaaka-asennosta pysty-asentoon. Arvaamattomat syyssäät pakottivat tekemään tuollaisen hökötyksen keskelle nurmikkoa. No, nurmea onneksi on näkyvillä vähän ehjempänä tuolla alempana...

...nimittäin kasvimaalla! Hmm, muistin juuri että perunat ovat vielä nostamatta...Äh, tekemättömiä töitä tuntuu olevan joka puolella.

Remontin ja rakentamisen keskellä eläminen vaatii norsun hermoja, eikä se ole helppoa kun on tällainen huolehtijatyyppi kuin minä. Projekti on kuitenkin tuonut esiin nyt jo monia positiivisia puolia, muun muassa se on paljastanut, että mieheni onkin tosi taitava rakennushommissa! Yhtäkkiä minulla on myös ihan uusi perspektiivi sisustuslehtiin ja niiden lukemiseen. Vielä muutamia viikkoja sitten luin niitä ammattisyistä, pysyäkseni ajan hermolla sisustustrendien suhteen. Nyt luen niitä kerätäkseni ideoita talon laajennusosaa silmällä pitäen. Odotan myös kovasti saavani vihdoinkin oman työhuoneen, jonne voin piilottaa kaikki sata kangaslaatikkoa, tietokoneen sekä muut työhön ja harrastukseen (jotka ovatkin sama asia) liittyvät härpäkkeet.

Ehkäpä tästä siis tuleekin jatkossa rakennus- ja remonttiblogi? Kuka tietää. Onhan elämässä toki muutakin. Kai. Sitä paitsi kaiken pakollisen sotkun keskellä on muistettava kiinnittää huomiota niihin pieniin kauniisiin juttuihin. Kuten vaikka tällaisiin:

Mukavaa viikonloppua täältä työmaalta siis! Toivottavasti ensi viikolla minulla on jo uutisia luvasta!

Oj hjälp, nu blir det mycket text, ni får försöka para ihop bilderna ovan med texten här nedan :) 
Här är det stora planer på gång - vi håller på och renoverar och skall bygga till! Än så länge är det bara renovering som gäller, bygglovet skall upp för behandling i nästa vecka, hoppas jag. Men det finns mycket att göra redan nu.

Taket i vårt hus byggdes för ca 13 år sedan av underbara gamla taktegel, som tyvärr med tiden har börjat släppa in vatten. Därför, med stor sorg, har vi nu beslutat att byta till ett plåttak. Inte alls lika personligt, men lyckligtvis är det också återanvänt, men i gott skick. Det tröstar lite. Huvudsaken är att det inte regnar in längre, det är liksom inte alls charmigt...

Nu ligger det fullt med krossade tegelbitar på bakgården, vår byggare har fått utlopp för alla sina aggressioner, om han nu skulle ha råkat ha sådana.. Jag nästan avundas honom lite, skulle gärna ha slängt ner tegel själv också. Men är man så dålig på att klättra som jag, är det nog bäst att hållas på marken. Annars hade man fått kalla på brandkåren för att få ner mig, efter att jag skulle ha klängt mig fast vid närmaste planka. Jag kommer att få min beskärda del av tegel dock. Hela gårdsvägen är mjuk och lerig efter grävmaskinen och lastbilen som varit här, vi skall försöka rädda situationen med tegelkross. Just nu är det nästan omöjligt att komma till oss utan att sjunka ner i lervälling. 

Min vackra gräsmatta, som faktiskt vuxit upp utan ett enda planterat gräsfrö, har nu fått ge vika för brädor och plankor inplastade i ett grått tält. Nåja, det kommer en nu vår, då jag hoppas att alla "högar" skall vara borta, dvs stå upprätt innanför väggar och så. Man kan ju titta mot grönsakslandet istället, där är gräset grönt och vackert. Aj, jag kom just på att jag har inte tagit upp potatisen ännu. Vart man än ser, är det något ogjort (suck). 

Denna projekt har redan fört med sig mycket positivt. Till exempel har det visat sig att min man är duktig på byggarbete. Jag har också fått ett helt nytt perspektiv på att läsa inredningstidningar. Innan var det enbart för jobbets skull, för att hänga med i inredningstrender. Nu samlar jag idéer och inspiration till de nya kvadratmetrarna, som förhoppningsvis snart finns att tillgå. Jag skall äntligen få ett eget arbetsrum, där jag kan gömma alla hundra lådor  med tyger, min dator och andra tillhörande mackapärer. Toppenhärligt!

Att bygga och renovera kräver nerver. Ibland måste man se över allt stök och titta på det lilla och vackra. Som en blomma till exempel. 

Nästa vecka har jag förhoppningsvis nyheter om bygglovet. Nu önskar jag er ett trevligt veckoslut!