keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Avaran maiseman addiktio - att vara öppet landskap-addikt

Tänään tapahtui jotain niin merkittävää, että oli pakko vielä kiemurrella pöytien alla ja selvittää nettijohdot paikoilleen jotta pääsisi tänne kirjoittamaan ja laittamaan pari kuvaa. Kaksi pientä talonpuoliskoa liittyivät nimittäin tänään yhdeksi, ainakin meidän mielestämme, jättimäiseksi taloksi. Seinä siis kaatui ja pääsemme nyt kulkemaan uuteen osaan vanhan osan kautta!!! Tämän myötä ikkunat pääsivät uudelle omalle paikalleen ja se tässä oli kaikkein merkittävintä. Olen huomannut olevani riippuvainen mahdollisuudesta katsella esteettä kauas. Joitakin vanhoja talonrötisköjä on jäänyt ostamatta, koska en ole nähnyt pihalta minnekään, tai vaan kahdenkymmenen metrin päähän kuusiaitaan. Eieiei käy - kauas on nähtävä.

Nyt olemme olleet kuukauden verran muovin sisällä - uudessa osassa muovit ikkunoissa ja vanhasta osasta on näkynyt vain uuteen osaan. Mutta tänään, tänään näin taas naapurikylään ja vaikka mihin. Voin taas hengittää vapaasti! Hetki oli niin ihana, että melkein piti onnenkyyneleitä nieleskellä. Remonttimieskin luuli varmaan että kyttäsin hänen työntekoaan kun seisoin vaan ja tuijotin, piti oikein selittää, että olin vaan niin kauniin maiseman lumoissa.  Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta hälläkös väliä! Meillä on taas ikkuna!!!


Ei, ikkuna ei ole pullistunut, sisäikkunat ovat vain auki, siitä tuo omituinen näköharha...Niin, ja sitten se maisema tai ainakin osa siitä;  ehkä vähän kaamoksenharmaa (vaikka etelässä ollaankin) mutta ihanan avara kuitenkin ja lupaa niin paljon!


Idag hände något så speciellt att jag bara måste krypa under borden och reda ut en hel hög med sladdar för att få internet att fungera så jag kunde komma hit och berätta för er också; idag föll muren - nej jag menar väggen mellan de två huskropparna! Nu har alltså två små hus blivit, i alla fall i våra ögon, ett jättestort hus! Nu behöver man inte längre springa runt alltihop för att komma in utan man bara traskar rakt genom den nya öppningen! Det var ett stort ögonblick! Men det som var ännu viktigare var, att jag nu har fri sikt ut igen! Fönstret är nämligen satt på sin nya plats i vardagsrummet och jag kan se ut!!! Vi har varit inplastade en månad nu, utan att alls se ut. Jag har med åren utvecklat ett starkt behov av att se långt hemifrån. Ett par gamla husskruttar har blivit oköpta för att jag har kunnat se typ till närmaste granhäck. Nejnejnej, man skall kunna se lååångt!!! 
Och nu kan jag det igen, det var nära att jag brast i tårar, så lycklig var - och är jag! Vår byggare trodde säkert att jag kollade om han jobbade ordentligt när jag bara stod och glodde, var tvungen att förklara att jag bara beundrar den underbara sikten utåt. Vet ej om han riktigt förstod. Galna konstnärer, tänkte han säkert. Strunt samma, för vi har ett fönster igen!!!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Terveisiä rakennustyömaalta! Hälsningar från bygget!

Heh, taisin tuossa edellisessä postauksessa sanoa, että tästä tuleekin nyt sitten rakennusblogi, olin ajatellut kirjoittaa tilannekatsauksia usein. No, varmasti jokainen joka on jotain rakentanut tietää, että tekemistä riittää ilman blogikirjoitteluakin. Aika ei totisesti ole käynyt pitkäksi. Voisin melkein väittää että ikinä ei ole alkutalvi mennyt näin nopeasti, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia. Tällä menolla kohta saa jo kaivaa puutarhalapiot esille ja aloittaa istutushommat! Mutta ei nyt ihan vielä ehkä, nyt esille kyllä kaivetaan lumilapioita ja ihan kyllästymiseen asti. Mutta takaisin näihin rakennusasioihin. Tässä teille nyt kuvakavalkaadi muutamista vaiheista, hypitään vähän yksityiskohtien yli jottei kukaan turhautuisi. Oikeastaanhan tällaiset rakennuskuvat ovat oikein kivoja vain niille, joiden kotia ollaan tekemässä. Muille ne ovat lähinnä, no, keskeneräisiä huoneita ja rakennuksia.

Eh, jag sade visst i förra postningen att nu skulle detta bli en blogg där det skrivs om att bygga hus. Tanken var att jag skulle skriva ofta om vårt bygge, men det blev visst inte så. Har liksom haft lite annat att göra, om ni förstår vad jag menar...Tiden har inte blivit lång, skulle nästan kunna säga att aldrig har de mörka månaderna gått så fort som nu. Men det är ju bara bra, med den här farten får vi snart gräva fram blomfrön och sättspadar. Just nu är det dock snöspaden som gäller, lite väl ofta och mycket i min smak. Här kommer nu en bildkavalkad, hoppas ni inte tröttnar. Byggbilder är ju faktiskt roligast för dem vars hem det gäller. 


Tästä lähdettiin siis syyskuussa liikkeelle. Perustuspilarit on muurattu paikoilleen, ja vanhaa laudoitusta on alettu poistaa talon etuseinästä. Kattoremontti on aloitettu itäpuolella. Jatkuvat sateet aiheuttivat muutaman vähän turhankin dramaattisen hetken, kun vettä alkoi tulla läpi katosta olohuoneeseen/keittiöön /ikkunanrakoihin/ makuuhuoneeseen/johonkin muuallekin.

Här började det hela i september. Grundpelarna är murade på plats, takrenoveringen har påbörjats på östsidan. Höstens ständiga regnväder orsakade ett par lite i min smak för dramatiska ögonblick då vatten började droppa in i huset i vardagsrummet/köket/sovrummet/någon annanstans. 


Marraskuussa oltiin päästy jo näin pitkälle. Vanhan osan katto oli vaihdettu, uusi osa oli saanut seinät jo näin pitkälle sekä katon, jonka etuosan koriste sai rakennusmiehen ja oman miehen melkein hulluuden partaalle. Vaiva kuitenkin kannatti, etusivu näyttää mukavalla tavalla ryhdikkäältä, eikä liian litteältä.

I november hade vi redan kommit så här långt. Gamla taket var helt utbytt, nya delen hade fått väggarna så här långt och ett tak, vars dekorativa mitteldel höll på att driva byggarna till vansinne. Tur att de orkade hålla ut, för det ser faktiskt väldigt fint ut, inte så platt. 



Tämän hetkinen ulkotilanne näyttää suurin piirtein tältä. Työt on sään vuoksi siirretty sisälle, osa ulkotöistä jää todennäköisesti ensi kesään, jolloin ilmat sallivat ulkona työskentelyn paremmin. Talon etuseinässä olleita lautoja on käytetty uudelleen ja osa on uusia ja maalattu, marraskuun suhmuraisessa säässä.

Ungefär så här ser huset ut utvändigt just nu. Arbetet har förflyttats inomhus, vilket är förståeligt, att jobba ute i snöyra är ju inte så trevligt. En del utearbete kommer säkert att lämnas till nästa sommar, då vädret är mera passligt. 


Sisällä näyttää nyt tältä. Mies on saanut kovalla työllä ihanan takkamme jo noin pitkälle! Lämmittää jo ajatuskin siitä, että jonain päivänä voimme katsella tulen loimua myös tässä osassa taloa. Mikä tärkeintä, tällä takalla lämmitetään koko uusi osa. Tämä mukaan lukien on talossamme viisi takkaa tai muuta vastaavaa, joissa voi polttaa tulta. Saa siinä lämmitysvastaava juosta ympäriinsä! Perimmäisenä näkyy tyttären huone, takka on olohuoneessa.

Inomhus ser det nu ut så här. Mannen har med stor möda fått den öppna spisen till det här skedet. Det värmer mig att bara tänka på att snart kommer denna spis att värma hela den nya delen. Nu har vi i hela huset fem olika ugnar som man kan elda i. Det gäller att springa runt med veden! Längst bort syns dotterns blivande rum, den öppna spisen är i vardagsrummet. 


Tässä uusi osa toisesta suunnasta, Eleonora lakaisee minun tulevan työhuoneeni lattiaa. Oven tilalle tulee ikkuna. Päätyyn saan uuden ikkunan, suunnittelen laittavani sen eteen pienen sohvan, jossa istun ja katselen Keijupurolle päin ja kehittelen uusia ideoita.

Nya delen sett från andra ändan, Eleonora sopar i mitt blivande arbetsrum. Där dörren är blir det ett fönster. I husgaveln får jag ett nytt fönster. Jag planerar att sätta en liten soffa vid den, där skall jag sitta och smida nya idéer samtidigt som jag beundrar vyn mot Trollbäcken. 


Kukkuu, onkos ruoka jo valmis? Työhuoneestani tulee jatkossakin olemaan näkymä keittiöön. Jos jotain jään vanhasta kaipaamaan, on se kaunis näkymä keittiönpöydän äärestä. Nyt sieltä tulee olemaan kaunis näkymä minun työhuoneeseeni, josta on vuorostaan se kaunis näkymä ulos.  No, kaikkea ei voi saada. Ehkä siirrymme ruokailemaan uuteen olohuoneeseen? Tai työhuoneeseen??

Tittut, är maten färdig snart? Även i fortsättningen kommer man att kunna titta från mitt arbetsrum in i köket. Om det är något jag kommer att saknar från förr, så är det den vackra vyn från köksfönstret. Nu kommer det att vara vacker vy från arbetsrummet istället. Nå, man kan inte få allt. Kanske äter vi i fortsättningen i det nya vardagsrummet istället? Eller arbetsrummet??


Valssia kanssasi tanssia tahtoisin...vielä on tilaa pyörähdellä tulevassa olohuoneessa. Takana olevien kaksoisikkunoiden kohdalta kaatuu kohta seinää, kun osat yhdistetään toisiinsa. Se mahtaa olla suuri ja hmm -  hirveän pölyinen hetki...Tulee olemaan helpotus kun hommiin pääsee ilman että täytyy kiivetä jäisiä tikkaita ja mennä ikkunanreiästä sisälle...

Får jag lov att bjuda till en vals...ännu finns det gott om plats att ta en svängdom. Snart skall det bli ett stort hål där dubbelfönstret nu syns. Det kommer att vara ett stort och säkert ganska dammigt ögonblick när det båda husdelarna skall sättas ihop. Skönt att inte längre behöva klättra upp på en stege och in genom fönsterhålet när man skall jobba här...


Tässä kuvassa näkyy kaksi merkittävää asiaa. Tai siis, näkyy siinä tietenkin ihana tyttäremme Eleonora, mutta  sen lisäksi siinä näkyy upea, upea puulattiamme, joka on yhtä lautaa vaille valmis. Nyt kun osaisi päättää miten sen käsittelisi? Ensin meinasin maalata lattiat valkoisiksi, mutta ajatus sai rakennusmiehen melkein hyppimään (lastulevy)seinille. "Jos aikoo maalata lattian, voi sen yhtä hyvin tehdä lastulevystä. Miksi tällainen kallis, kaunis lattia muka maalataan piiloon". Hyvä että sanoi mies mielipiteensä, tajusin itsekin että ei tätä kannata nyt ihan ensimmäiseksi maalata. Ehkä sen voisi öljytä? Kertokaa te kokemuksianne ja mielipiteitänne, miten saadaan kaunis ja helppohoitoinen puulattia? Ai niin, ja se toinen kuvassa näkyvä merkittävä asia on koiramme Tipi, joka tänään kävi ensimmäistä kertaa uudisrakennuksessa sisällä. Ensin se nostettiin rakennustelineelle (kun koiran on vaikea kiivetä niitä jäisiä tikkaita) ja sitten kammettiin  kolmen ihmisen voimin sisälle, kun se pelkäsi niin kovasti sisälle menoa ja harasi parhaansa mukaan vastaan. Sisällä se kulki koko ajan minun perässäni, niin että meinasin astua päälle useampaan kertaan. No, kaipa se tottuu. Helpompi sitten kun sisään tullaan vanhan olohuoneen puolelta.

Tällaisia kuulumisia siis meidän rakennustyömaalta. Saapa nähdä millaisia kuvia seuraavaksi on tarjolla?

På den här bilden kan man se två mycket speciella saker. Ja eller, givetvis ser man här vår kära söta dotter Eleonora, men förutom henne kan man se vårt helt underbart vackra trägolv! Om man bara nu kunde veta hur man skall behandla den? Vad har ni för erfarenheter, berätta gärna? Hur får man ett lättskött trägolv? Tänkte först måla golvet vitt, men den tanken har jag nu gett upp. Olja kanske?  Den andra speciella saken i bilden är vår hund Tipi som idag besökte bygget för första gången. Det var ett helt företag att få in henne, hon kunde ju inte klättra på den isiga stegen precis. Det krävdes tre människor för att få in henne, för hon var så rädd och stod emot. Inne följde hon hela tiden efter mig så jag trampade på henne flera gånger av misstag. Hon blir väl van så småningom. Det blir säkert lättare för henne också när man går in genom det gamla vardagsrummet. 

Sådana hälsningar var det den här gången. Få se hur det ser ut nästa gång jag skriver?