sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Vieraita puutarhassa..

Taas on pakko vähän kirjoittaa vaikka ympärillä on tuhat asiaa odottamassa..meille ilmestyi nimittäin puutarhaan erikoisia vieraita eilen..























Tämän daamin muotoili perheen nuorin taiteilija, sen luominen vaati jos ei ihan verta ja hikeä niin ainakin kyyneliä. Koska itse olen flunssassa, en mennyt ulos mutta näin ikkunasta kuinka lumenveistäjä oli työssään - ja näin myös miten hän lyyhistyi veistoksen viereen ja suu vääntyi itkuun..Ajattelin että ilmeisesti kyseessä on taiteellinen kriisi joten päätin harpata paikalle. Kun kysyin mitä on hullusti, tyttö parkui "se näyttää ihan pöllöltääähäää". Kamalinta tilanteessa oli se että minua olisi niin kauheasti naurattanut, veistos nimittäin oli todella pöllön näköinen, vieläpä hyvä sellainen. Mutta eihän se lohduttanut pientä taiteilijaa ollenkaan, hän kun oli luomassa kaunista naista. No, korjasimme vähän asiaa yhdessä, ja nyt se jo näyttää siltä miltä pitääkin.

Perheen vanhempi taiteilija katseli myös ikkunasta aikansa tyttären puuhia ja sai itsekin inspiraation, joten hetken päästä daamin seuraksi oli liittynyt..
























Tällainen eläin. Se lienee delfiini, tai hylje - tai jotain sinnepäin. Suloisilta ne kuitenkin näyttivät, keväisessä ilta-auringossa. Innostuin paitahihasillani kuvaamaan vähän muutakin, vaikka lumi laittaa kameran ihan sekaisin, ja kuvaajankin koska en tahdo saada valotusta onnistumaan ilman että lumi polttaa melkein reiän kuvaan.. Edellisessä postauksessa oli puhetta puutarhuroinnista. Tässä ihana kukkatarhani tällä hetkellä..

















Kuva on aika suhmurainen mutta jotain näette silti..Hurraa, rappuset ovat tulleet näkyviin, niitä ei ole paljon tänä talvena näkynytkään..Ai niin, tuli muuten lumiveistoksista ja rappusista mieleen; kun me vielä seurustelimme eikä tässä mökissä asunut kukaan, mieheni teki suuritöisen jääveistoksen - rappusia ei ollut vielä mutta hän teki ne jäästä! Hakkasi kirveellä askelmat, siinä oli ihan mieletön työ! Ikävä kyllä niistä on kuva vain paperilla, ei koneella joten en voi niitä näyttää. Mutta askelmia oli varmasti pitkälti toistakymmentä ja niiden tekeminen vei monta monta tuntia. Onneksi pakkasta oli monta päivää sen jälkeen joten eivät ihan heti sulaneet pois. Romanttista..

Mutta tuosta puutarhasta - voiko tästä vielä tulla...tällainen..




































































































Toivotaan ettei talven ankaruus ole nujertanut kukkasia, ja noita ihania yksivuotisia pitää laittaa taas joka paikkaan..nuuh, ihan tunnen miten hajuherneet tuoksuvat kesäillan lempeässä tuulessa..

Sitä odotellessa...

2 kommenttia:

  1. On neiti kyllä tehnyt hienon lumidaamin, ei mitään vikaa ole =)
    Meilläkin lapset teki pari vuotta sitten lumiukon pihalle ja kun kyselin ketä se esittää, tuumasi neiti siihen, että:" se on äiti silloin kuin äitillä ei vielä ollut niin pajon rasvaa." Ihania nuo lapset =)
    Ja täytyy sanoa, että sinulla on romanttinen mies....ja upea tuo tekemäsi hylje, tykkään...

    VastaaPoista
  2. Hihii, juu suorasukaisia nuo pikkuiset, moukarilla vaan päähän..tarkennetaan vielä että se hylje on siis miehen tekemä, itse en varmaan saisi aikaan kuin jotain ihme muhkuroita lumesta, ne on nuo veistelytaidot kaikki tuolla toisella osapuolella..

    VastaaPoista