Exotiikkaa..

Ihanaa olla taas kotona! Tai siis johan tässä on oltu melkein viikko, ei vaan ole ollut aikaa kirjoitella..Kun maanantaina palasimme, oli luonto työskennellyt ahkerasti vuodenajan vaihtamiseksi. Yhtäkkiä ennen niin tavalliset ja ehkä vähän ikävätkin asiat olivat ihania ja iloisten huudahdusten ansaitsevia, ennenkaikkea perheen kuusivuotiaan mielestä. Itse katselin huvittuneena miten pihan taideteokset olivat muuttaneet muotoaan. Elegantti lumidaami oli muuttunut.. 

..hampaattomaksi lumimuumioksi ja komea hylje taas...

oli hukannut päänsä. Laitoimme lähtiessä leivänmurusia pään päälle, ehkä pikkulinnut söivät innostuksissaan päänkin? Menimme kävellen tapaamaan vanhempiani pellon toiselle puolelle. Matkan varrella ihastuneita huudahduksia aiheuttivat..

PALJASTA MAATA!!

KIVIÄ, LIEJUA, KURAVETTÄ!

OJA NÄKYVISSÄ, SULAA VETTÄ OJASSA!!

Ja kun palasimme mummolasta taas omalle pihalle, totesimme että..

TALOSSAMME ON KATTO!

KADONNUT KYLPYANKKA LÖYTYI! RÄYSTÄÄSTÄ TIPPUU VETTÄ (ankka näköjään on myös huomannut saman)!

Sellaista se pitkä, raskas, jäinen, luminen, kylmä ja pakkaskylläinen talvi teettää meille suomalaisille. Toivoa vuodenajan vaihtumisesta siis on. Olemme asiasta täysin vakuuttuneita ja siksi pihaamme onkin  ilmestynyt..

Tällainen uusi työväline. Nyt vain odotellaan että sitä tarvitaan..