Me työstämme maata, kaivelemme kiukuissamme juolavehnän kilometrijuuria pois, tasoitamme, lannoitamme, kylvämme ja kastelemme. Jonkin ajan kuluttua me kaivelemme lisää juolavehnänjuuria pois, tai etsimme taimipoloisia vesiheinämatosta. Tuskailemme liiallista kuivuutta tai kaiken hapattavaa jatkuvaa vesisadetta. Lopuksi, jos hyvin käy, saamme nauttia kovan työmme tuloksista. Jos ei käy hyvin, on työ ollut turhaa.
Mutta se Suurempi Puutarhuri, Hän on keksinyt viljelyn salat. Näkyyhän se tuloksista. Ja itse ne ponnistavat joka vuosi esiin, niitä ei tarvitse kastella, ei kitkeä, ei istuttaa. Korkeintaan vähän jarrutella. Melkein käy vähän kateeksi, mutta onneksi ne ovat kaikki meidän iloksemme ja maljakoiden kaunistukseksi. Nyt on aika nauttia ihanan eksoottisista - luonnonkukista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti