perjantai 11. kesäkuuta 2010

Ulkosisustusta

Haa, tänään sataa, ei tarvinnut kastella letkulla pikku hiljaa harmaaksi muuttuvaa puutarhaa. Ihmettelin miksei kasvimaalla oikein kunnolla mikään ole lähtenyt käyntiin kunnes muistin - nehän juovat myös, taimet siis. Nyt saavat olla suut ammollaan ja juoda kyllikseen!

Kuten huomaatte, olen leikkinyt (taas) blogin ulkoasulla, nyt se alkaa vihdoinkin näyttää siltä kuin haluaisin. Näyttää minulta. Toivottavasti tekin viihdytte!























Joskus sitä ihminen kokee valaistumisen hetkiä. Niinkuin nyt tänään. Mietin itsekseni miksi ulkona on niin paljon hauskempaa laittaa asetelmia, ruukkuja hauskoihin paikkoihin ja muuta,  kun täällä sisälläkin voisi semmoista tehdä. Tulin siihen johtopäätökseen että se johtuu siitä että ulkona on niin paljon enemmän tilaa, voi tehdä kaikkea SUURELLA säteellä eikä mitään piiperrystä. Sisällä ei mahdu, tilaa on vähän ja tavaraa paljon. Onneksi te ette näe minun työpöytääni tällä hetkellä, joka puolella on vinoja kasoja...Huomenna sitten, kun kerran silloinkin sataa..

Mies parka on maannut sohvalla särkynappeja popsien - selkä päätti että muurin rakentamisesta pidetään nyt vähän paussia. Olemme molemmat nostelleet kiviä hyvin epäergonomisissa asennoissa, ja maksun aikahan siitä koitti. Minä sentään lyllerrän vielä kuta kuinkin kivutta, vaikka aamuisin vähän jäykkä olenkin. Mutta niin on kivirakentaminen mennyt veriin että kun aamulla ei ollutkaan lähtö työmaalle, emme miehen kanssa meinanneet osata ollenkaan elämistä aloittaa. Hän kiemurteli sohvalla kun selkää lukuunottamatta kaikki muut paikat kaipasivat betonimyllyn ääreen, minä taas pyörin ympäri huushollia saamatta mitään aikaiseksi. Onneksi naapurin ruohonleikkuri veti minutkin sitten taas hommiin ja järjestys palautui.






















Tomaatintaimet on jo mies hankkinut, ne nojailevat kuin baarivieraat uunin kylkeen ja odottavat että viikonlopun myrskytuulet puhaltavat ohitse. Elämme toivossa että meilläkin olisi sopivan ajan kuluttua tällaisia..






















Nämä kaunokaiset kasvavat Westersin luomutilalla täällä Kemiönsaarella. Jos haluatte tietää lisää heidän tapahtumarikkaasta kesästään, klikatkaa nimeä.

Mukavaa viikonloppua, nauttikaa sateen ropinasta ja ihanan mehevistä tuoksuista jotka tuovat mieleen lapsuuden kesät - ainakin minulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti