Syksy Sagalundissa - Höst i Sagalund

Tyttären ollessa taidekoulussa päätin mennä kotiseutumuseoomme käyskentelemään ja kuvaamaan. Siellä on ihana tunnelma kaikkina vuodenaikoina, hiljaista ja silti jotenkin niin elävää..kiertelin ja ihastelin tunnelmaa. Yhtäkkiä erään punaisen talon kulman takaa ilmestyi paikalle mies, melkein hyppäsin nahoistani kun niin säikähdin! Hän oli liikkeellä samoin ajatuksin kuin minä, tosin ilman kameraa. Kertoi kulkevansa iltalenkillä usein museoalueen kautta, siellä kun kaikki stressi tuntuu katoavan. Mies oli lapsena käynyt alueella olevaa kouluakin, ja kertoili kaikkea kiinnostavaa muistoistaan. Kohtaaminen oli hauska, vaikka tosiaan ensin pelästyinkin, olinhan alueella ihan yksin, muut ihmiset jossain kaukana..Lähdimme juttutuokion jälkeen eri suuntiin, kumpikin takaisin tähän päivään, historian havina korvissamme..

Medan dottern var på konstskola, gav jag mig på en tur till Sagalunds hembygdsmuseum. Där är så härlig stämning alla årstider, så tyst men ändå så levande på något vis..jag gick runt med min kamera och njöt. Plötsligt dök det upp en man bakom ett av de röda husen, fy jag jag blev rädd, hoppade nästan ur skinnet! Han berättade att han brukade ofta ta en promenad genom området, då det kändes att  all stress rann av en där. Han hade gått i skola på området (skolan är nu i eftisbruk) och berättade allt möjligt roligt som han mindes. Det var ett speciellt möte, kanske just för att det kändes så underligt att han dök upp sådär från ingenstans..Efter pratstunden gav vi oss av åt var sitt håll, tillbaka till nutiden, med historiens vingslag viskande i öronen..