Terveisiä pohjoisnavalta

Täällä sitä istutaan, vilttiin kääriytyneenä ja puhallellaan sormiin lämpöä ja tuntoa. Enkä minä suinkaan ole jollain extreme-eloonjäämisretkellä Grönlannissa vaan ihan vaan tässä kotona, tietokoneen ääressä. Talvi se tuli sitten pohjolaan oikein tosissaan menneen viikon aikana. Ainakin täällä meillä on ollut öisin -15 ja päivisinkin -10. Taitaa kuitenkin olla sieltä kesyimmästä päästä, muualla päin Suomea on vielä kylmempää. Sitä paitsi eihän tämä nyt ole mitenkään epänormaalin kylmää, mutta kuinka se nyt vaan tuntuu niin..Toivottavasti teillä on villasukat kunnolla jalassa koska nyt tulee talvitunnelmia anno 19.12.2009

 

 

 

 

 

Hrr..eipä nuo kyllä auttaneet tähän palelemiseen yhtään..Näettekö tekin viimeisessä kuvassa palmuja hiekkarannalla? Se on kylmyyden syytä, silloin sitä kuvittelee näkevänsä kaikenlaista.

Pitää ehkä varmuuden vuoksi selventää että en minä talvea inhoa, itse asiassa pidän siitä. Esimerkiksi hiihtäminen on kivaa. Kävin juuri tänään hankkimassa kirppikseltä tyttärelle isommat monot jotta päästään koko perhe hiihtämään. Ehkä vähän lunta saisi tulla lisää jotta pääsisi pellolle hiihtämään, tiellä on niin vaikeaa pysyä pystyssä kun se on liian liukas. Pellolla minäkin pysyn parhaiten jaloillani - kunhan ei ole mäkiä.. Pulkkamäkikin on ihan kiva, tosin jostain syystä olen huomannut maan vetovoiman viime aikoina kasvaneen, varsinkin kun minun pitäisi äheltää itseni ylös pulkasta päättyneen laskun jälkeen. Kokeilin jo sellaisella isolla pyöreällä "teevadilla", tosin sitä on ihan mahdoton ohjata. Siinä sitä sitten istuttiin tyhmän näköisenä kun kapistus pyöri alas mäkeä, vierellä räyhäsi sankarikoira Tipi joka luuli kai että minut piti pelastaa kauheasta vaarasta. Tai ehkä se yritti antaa vauhtia, ainakin se veti minua hihasta. Päädyin kanervikkoon kaikki "neljä jalkaa"  ilmaan sojottaen ja sain kimppuuni pelastajakoiran jolla tosin oli mielestäni kyseenalaiset menetelmät uhrien auttamiseksi. Tai tarkoitus oli ehkä  antaa tekohengitystä, tosin huonolla menestyksellä koska potilas oli lähinnä kuolla nauruun.. Housun vyötäröstä sisään livahtanut lumi ei kyllä myöskään tehnyt kokemuksesta kaikkein miellyttävintä mutta ainakin tein jotain yhdessä tyttären kanssa.

Jotta te nyt ette jäisi syväjäädytettyyn tilaan koko loppuviikonlopuksi, lienee paikallaan yksi kesäisempi kuva. Se tarvitsee kuitenkin ensin seuraavanlaisen johdannon: Minä olen tullut ottaneeksi aika voimakkaasti kantaa kuvankäsittelyyn viime aikoina, varsinkin niissä lehtijutuissa joita minusta on valokuvanäyttelyn johdosta kirjoitettu, on saanut sellaisen käsityksen että minä a) en käsittele omia kuviani ollenkaan ja b) vastustan jyrkästi moista toimintaa. Tuo ei kyllä ole koko totuus.

Ensinnäkin, kyllä minäkin jonkin verran käsittelen kuviani, tosin tavoite on useimmiten olla muuttamatta todellisuutta liian paljon. Joskus kuitenkin voi olla jopa paikallaan käyttää käsittelyohjelman antamia mahdollisuuksia joidenkin seikkojen korostamiseen. Käytän hyvin yksinkertaista ohjelmaa, ikävä kyllä tekniset taitoni eivät kaikkein monimutkaisimpiin ohjelmiin taivu. Joku voisi tästä nostaa kovan haloon, "väittää olevansa valokuvaaja ja sitten ei kuitenkaan tuollaista hallitse". Minulle tärkeimmällä sijalla on kuitenkin valokuvauksen taiteellinen puoli, se että saa luoda kauneutta kameralla. En ole suostunut alistumaan siihen, että jos en opi kaikkea tekniikkaa, en voi olla kuvaaja. Haluan kyllä oppia koko ajan lisää, mutta vastustan ehdottomasti sitä, että kuvaamisesta on tullut välineurheilua, jossa pärjäävät vain ne joilla on paljon rahaa tai tekniikka täysin hallinnassa. Tarkoitus ei ole tässä loukata ketään, nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Toivon että voin kuvatessa kulkea omaa tietäni, että kuvat olisivat minun näköisiäni (hih, siis ei kirjaimellisesti minun näköisiäni, no te ymmärrätte).

Minulla oli joskus vuosia sitten etu oppia pimiötyöskentelyä, se vasta on ihmeellistä. Olen oikeastaan vieläkin sitä mieltä että ne jotka edelleen kehittävät kuvansa itse pimiössä, ovat niitä todellisia taiteilijoita. Kyllähän sielläkin voidaan tehdä kaikenlaisia säätöjä, mutta se on silti käsityötä eri tavalla kuin kuvien käsittely tietokoneella. Siispä, hatunnosto kaikille teille käsityöläisille, eikä vain valokuva-alalla vaan kaikilla muillakin!

Kuvankäsittelyllä leikkimisellä on ehdottomasti oma paikkansa ja mitä mahtavimpia asioita voi sen avulla saada aikaan. Näin minäkin tänään, joten tässä terveisiä "vanhalta hyvältä ajalta":

Mukavaa viikonlopun jatkoa!