sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Isoäidin leikekirjasta

Lyhytkertomus, kirjoittanut Laura Sychold. Perustuu tositapahtumiin.

Oli vuosi 2050, Kaisa Kristiina oli perinyt vanhemmiltaan ihanan vanhan maalaistalon, joka oli ollut suvun omistuksessa jo vuosia. Kaisan isovanhemmat olivat vuosikymmeniä sitten ostaneet sen huonossa kunnossa ja herättäneet sen henkiin korjaillen hellävaraisesti. He olivat asuneet talossa vanhuuteen asti, samoin kuin Kaisan äiti Eleonora ja isä Aamos, jotka nyt olivat muuttaneet pieneen mökkiin maalaistalon maitten reunamille. Iso talo oli nyt Kaisan koti, hän oli juuri muuttanut sinne ja teki tuttavuutta uusien huoneiden ja vanhojen muistojen kanssa. Talon vintti oli erikoisen kiinnostava paikka, koska sinne oli jätetty vanhoja vaatteita, matkalaukkuja täynnä tavaraa sekä kaikkea sellaista jota ei oltu haluttu pitää esillä suuren talon kodikkaissa huoneissa. Kaisa oli onnellinen näistä kaikista, koska ne kertoivat tarinaa menneistä ajoista.

Tavaroiden seassa Kaisa näki kauniin ison, nahkakantisen kirjan. Avatessa se osoittautui leikekirjaksi. Ajatella että isoäiti oli pitänyt leikekirjaa, vaikka siihen aikaan kaikki tapahtui tietokoneella. Kaisaa hymyilytti. Isoäiti olikin aika erikoinen persoona, boheemi, vähän hajamielinen, taiteellinen oman tiensä kulkija. Kaisa oli aina ihaillut isoäitiä ja toivoi että hänkin voisi olla aina yhtä omalaatuinen, hyvässä mielessä. Kaisa oli iloinen saadessaan ison talon kodikseen, nyt hänellä olisi vihdoinkin tilaa tehdä suuria huovutustöitä ja muita taideprojekteja, piharakennuksessa oli äidin pitämä myymälä johon Kaisa saisi omat työnsä myös myyntiin. Olisi mahtava jatkaa mummin ja äidin aloittamaa työtä, myymälän ohessa oli myös viihtyisä kahvila jossa ihmiset erikoisesti kesäisin pysähtyivät nauttimaan kotitekoisista leivonnaisista ja taiteesta.

Kaisa selasi leikekirjaa ja löysi nipun lehtileikkeitä. Niitä lukiessaan Kaisa muisti kuinka äiti oli kertonut, että äidin ollessa pieni oli mummi perustanut oman yrityksen saadakseen työskennellä kotona ja voidakseen tehdä sellaista mikä oli todella mieluista hänelle. Alkutaival oli ollut kovin vaikea, oli eletty vaatimattomasti vähällä rahalla, mutta mummi ja vaari olivat olleet onnellisia, saivathan he työskennellä taiteen ja kauniiden asioiden parissa, omassa kodissaan. Kaisa pyyhki pölyt vanhalta ihanalta tuolilta, istui sille ja alkoi tutkailla lehtileikkeitä:











Lehtileikkeet luettuaan Kaisa huokaisi. Kuinka hienoa olikaan että mummi ja vaari olivat pitäneet kiinni siitä mikä oli heille mieluista, ehkä Kaisakaan ei olisi muuten juuri tässä, aloittamassa uutta elämän vaihetta ihanassa vanhassa talossa. Mummia ja vaaria lämmöllä ajatellen Kaisa kiipesi jyrkät vintinrappuset alas ja lähti keittämään kahvia suurella puuliedellä, talonsa kodikkaassa keittiössä.

LOPPU

(Lehtikirjoitukset saa näkyviin kokonaan klikkaamalla niitä)

2 kommenttia:

  1. Hei Laura! Ensi(äitini)ja Jukka on kertonut sinusta paljon hyvää.. Haluan toivottaa sinulle paljon myönteisiä ajatuksia ja lämpöä tähän pimeyteen!Käy katsomassa blogini www.millami.vuodatus.net varsinkin kesäiset kuvat terveisin Sanna-sisaresi

    VastaaPoista
  2. Hei Sanna! Kiva kuulla sinusta, menenkin tästä heti kurkkaamaan blogiasi..t: Laura

    VastaaPoista