Kirppujen metsästystä - loppjakt

Paikallislehdessämme ollut kirjoitus herätti minut pohtimaan kysymystä miksi käymme kirpputoreilla. Kirjoituksessa syitä esitettiin monia, esimerkiksi että nuoret ja opiskelijat voivat löytää niiltä edullisesti tarpeellista välineistöä ensimmäiseen omaan kotiin. Totta, varsinkin kierrätyskeskukset ovat tässä oiva osoite, sohvan ja nojatuolin saa jo parilla kympillä ja kunto on useimmiten aivan loistava.

Kirpputoreilusta on muutamassa vuodessa tullut sisäsiistiä. Vielä jokin aika sitten lause "ostin tämän kirpputorilta" olisi saanut vierustoverin ponkaisemaan kadun toiselle puolelle, sitä että joku kulki kirppisvaatteissa pidettiin lähinnä köyhien puuhana. Kaikki eivät tänä päivänäkään ole päässeet inhostaan eroon, tosin on sanottava että jos on sattunut sille kaikkein nuhruisimmalle torille niin ei se kai ole ihme jos ei innostu aiheesta.

Itse en osaisi enää elää ilman kirpputoreja, monestakin syystä. Vaikka kierrätys on kova sana työssäni ja olen siihen ihan "hurahtanut", en voi silti rumpuja paukutellen sanoa olevani superekoihminen. Kyllä meillä kulutetaan, ajetaan autolla eikä aina lajitella kaikkia jätteitä (kompostoidaan kyllä). Mutta ekologisuus näkyy ehkä siinä että en oikein pysty menemään kauppaan ostamaan jotain vaatetta uutena ellen ensin ole tarkastanut josko kirppikseltä löytäisi jotain. Uuden ostaminen tuntuu jotenkin väärältä. Kaikki lapsen vaatteet ja tavarat on myös ostettu kirppareilta, en edes tajua mistä meillä olisi riittänyt rahat uusien ostoon. Sitä paitsi kaikki ovat olleet täysin uuden veroisia.

Materiaalit työhöni ostan kaikki kirppareilta, joskus on jotain ostettava kangaskaupasta tai muualta koska vastaavan löytäminen kirpputoreilta kestäisi liian kauan. On valtava aarrearkku kiertää kirpputoreilla ja nähdä toisille hyödytön tavara itselle mahtavana aarteena, sellaisena josta saa jotain ihan uutta ja jännittävää.

Paikallislehden kirjoituksessa väitettiin että perimmäinen syy siihen miksi kirpputorit ovat niin suosittuja, on se saalistamisen tunne jota siellä kiertelevä kokee - sama tunne joka iskee sienimetsässä (ja ehkä hirvimetsälläkin, en tiedä kun en metsästä): pulssi nousee, jokaisen mättään takana voi olla piilossa juuri se mitä etsii, löytäminen antaa ison riemun.

Käymmekö me siis pohjimmiltamme kirpputoreilla koska olemme saaliinhimoisia metsästäjiä?? Ehkä, ehkä ei. Miksi SINÄ käyt kirpputoreilla, kommentoi ja kerro!

 

En artikel i lokaltidningen fick mig att börja fundera på varför vi egentligen går på loppis. I artikeln gavs flera anledningar, en var att tex unga och studerande kan där finna möbler och husgeråd förmånligt. Sant, speciellt återvinningscentralen är ett jättebra ställe, soffor och fåtöljer kan man komma över för några tior.

Varför går jag på loppis? Jag kan inte påstå att jag är en superekologisk människa, vi kör bil, konsumerar allt möjligt och inte sorterar vi alla sopor heller (komposterar gör vi dock). Men på något sätt känns det fel att gå till en klädesbutik för att köpa något nytt innan jag först har kollat på loppisarna om jag där skulle kunna hitta det jag behöver. Alla dotterns kläder och leksaker är köpta på loppis, jag fattar inte ens hur vi skulle ha kunnat ha råd till att köpa allt nytt. Förresten har allt varit i lika bra skick som nya saker. 

Dessutom är loppisar ett måste i mitt jobb, allt material försöker jag köpa där. förutom några undantag. Det är som ett skattkista att vandra omkring bland hyllorna, något som någon inte alls behövt kan vara en skatt för mig, något som jag kan göra om till nytt och fint. Det är lite som en livsfilosofi, något som bara har blivit min grej med åren. 

I artikeln påstog man att den viktigaste anledningen till att vi går på loppis är jagarinstinkten. Samma känsla som infinner sig i svampskogen (eller älgjakten säger dom), pulsen stiger och bakom vilken buske som helst kan man finna det man söker. 

Är det alltså så att vi alla loppisgalningar är jaktlystna jägare? Kanske, kanske inte. Varför går DU på loppis? Lämna gärna en kommentar!