Jäätä ja pellavaa

Kun aloitin tämän bloggaamisen, tarkoitus oli kirjoittaa paljon myös sisustamisesta ja muusta mikä liittyy työhöni. Jostain hassusta syystä ei noista aiheista kuitenkaan ole tullut niin paljon kirjoitettua, enemmän tästä on tullut valokuvablogi..Kertoneeko se sitten siitä mikä on lähempänä sydäntä? Kyllä minä sisustamisesta kovasti tykkään vaikka en oikeastaan sitä kotona niin paljon teekään, suutarin lapsilla jne..Tai en vaan ehdi, paitsi joskus kun saan sen muutoshepulin. Tässä pari päivää sitten tuli sellainen pienimuotoinen kohtaus joka tosin sitten tyssäsi alkuunsa. Sain nimittäin päähäni että haluan vaihtaa makuuhuoneen päiväpeiton ja sain oikein neronleimauksen; eteisessä pesua odotti ihanan värikkäät peitot jotka olivat sohvien suojina pari kuukautta sitten. Sain ne pestyä ja hypin tasajalkaa vieressä kun ne hitaasti suvaitsivat kuivua, olin jo nähnyt sisäisin silmin miten poimisin peitosta kivan vihreän värin ja laittaisin tyynyt sävy sävyyn...vaan kuinkas sitten kävikään - peitot olivat liian pieniä, eivät peittäneet koko sänkyä. Hassua kun minä muistin että olivat suurempia,jospa ne ovat monessa pesussa kutistuneet.No, ei tullut siitä makeoverista mitään, sai kaikki jäädä ennalleen. Toistaiseksi..

Tänään vihdoinkin sain taas ompelukoneen esille ja vähän vauhtia kaikkiin suunniteltuihin ompeluksiin. Laitoin tuonne nettikauppaan myyntiin kaksi Carl Larsson-aiheista kuutiopalapeliä, löysin ne tapani mukaan kirpputorilta. Tein niille ihanat pussukat upeasta pellavakankaasta jota oli kotona ja laitoin pellavapitsistä rusetin. Tuli aivan ihanat! Tässä kuva tuosta setistä:

Kangas oli aika paksua eikä ehkä niin helppoa ommella mutta niin ihanan aitoa, ja se tuoksu..Taas tuli lapsuusmuisto mieleen; minun ollessa jotain viisi äiti osti Turusta säkkitehtaalta vanhoja pellavasäkkejä, ne olivat vielä ihan jauhossa kun ne tuotiin kotiin (olivat kai olleet vehnäjauhosäkkejä tai jotain). Äiti pesi ne, ratkoi auki ja teki niistä pyyhkeitä, siisti reunat ja joihinkin tuli pitsikin. Alussa ne olivat ihan kauhean karheita, minä niitä en kai silloin käyttänytkään. Pesu pesulta ne kuitenkin pehmenivät. Niin vahvoja ovat olleet että taitaa äidillä olla vieläkin niitä käytössä, nyt ne ovat jo pehmenneet mukaviksi, 35 vuoden jälkeen. Siinäpä jotain tämän päivän tekstiilisuunnittelijoille purtavaksi!

Innostuin tuosta pellavasta niin että oli lähdettävä ex-tempore kirpputorireissulle Kemiön keskustaan katsomaan josko löytyisi lisää pyyhkeitä ym pellavakangasta, mielessä on kaikenlaisia suunnitelmia..Tällä kertaa ei kuitenkaan löytynyt, pääsimmekin yllättävän tyhjin käsin pois kirpparilta. Tytär oli mukana ja sai pienen pehmokissan joka maukuu. Arvelin kyllä että kun hän sitä kotona painaa mahasta, mies rynnistää toiseen suuntaan ja koira toiseen. No, vielä ollaan kaikki saman katon alla, mutta kissa on nyt väliaikaisesti maukumiskiellossa. Oli hauskaa nähdä koiran reaktio, ensin se ei tiennyt miten tuohon ääneen olisi pitänyt reagoida, se kävi hermostuneena minua katsomassa että "mikä tuo on, miten nyt pitää tehdä". Sitten se intoutui tekemään tuttavuutta vähän liiankin kiihkeästi joten kissa oli pelastettava vähän korkeammalle tasolle..Mietin miten koira mahtaisi suhtautua elävään kissanpoikaan - söisikö vai suukottaisi?

Koira on tehnyt tuttavuutta myös toisen "olion" kanssa eilen, nimittäin pölynimurin. Tähän mennessä olen yrittänyt imuroida kun koira on ulkona koska se ei oikein pidä kovasta äänestä, mutta eilen oli niin kylmä että oli pakko mahduttaa koira ja imuri samoihin sisätiloihin. Kovasti olisi tehnyt mieli kaveerata imurin kanssa, häntä heilui varovasti ja asento oli leikkisä. Imuri-kaveri oli vaan niin mielettömän äänekäs joten leikki sai jäädä ja koira otti jalat allensa. Kun sitten tytär alkoi avukseni  moppaamaan ja lattioita alkoi kiertää outo lankahökötys, ei pikku koiran hermot enää kestäneet vaan se halusi ulos pakkaseen haukkumaan naapurin isäntää mieluummin. Paljon on pienillä kestettävää..

Talvi pitää otteessaan tiukasti, on mielenkiintoista nähdä kuinka pitkään lumi pysyy maassa. Pari päivää on myrsky viuhunnut nurkissa ja lumi on kinostunut outoihin paikkoihin. Naapurin hakkuualue alkaa muistuttaa pikku hiljaa kuumaisemaa..

Lumi ja jää on tuonut mukanaan uusia vaaratilanteita myös liikenteessä. Koin jokin aika sitten muutaman kauhun sekunnin kun vastaan tullut rekka nostatti lumipilven eteeni niin etten nähnyt yhtään mitään. Se on tähänastisen elämäni kaikkein kauhein maantiekokemus, kaikki muuttui aivan vitivalkoiseksi ja kun loputtoman pitkän ajan kuluttua taas näin jotain, olin jo hyvää vauhtia menossa kohti vasemmanpuoleista penkkaa. Haluankin tässä erikoisesti varoittaa teitä kaikkia jotka luette: varokaa irtonaisena pöllyävää lunta! Tämä ei ole mikään turha varoitus, voin sen omakohtaisesti allekirjoittaa..

 

Tänään taas pelästyin vastaantulevaa maantiekaaharia (joka yllättävää kyllä oli nainen) joka ohitti kieltoalueella ja ehti juuri sujahtaa minun ja ohittamansa auton välistä. Kuinka pienestä ihmisen elämä onkaan kiinni, muutamasta sekunnista, jopa sekunnin murto-osasta. Miksi ihmiset kaahaavat niin kauheasti, aikasäästö on loppuviimeksi kuitenkin niin mitätön. Eikö ennemmin kannattaisi ajaa vähän hitaammin ja olla vaarantamatta niin monien ihmisten henkiä? Oliko tuonkaan kaaharin kiire niin todellinen että moinen hengenvaarallinen ohitus oli todella tarpeen? Ollaan kaikki varovaisia ja ajatellaan kanssa-autoilijoita myös, ei se vaadi kovin paljon mutta voi merkitä suunnattomasti..

 

Turvallista viikonloppua!

ps. viikonlopun elokuvavinkki jos haluatte nähdä kepeän, hauskan ja vähän romanttisenkin elokuvan: New in town, pääosissa Renée Zellweger ja Harry Connick Jr. Lähimmästä R-kioskista tai videovuokraamosta. "Lucy Hill on kunnianhimoinen johtaja Miamissa. Hän rakastaa kenkiä ja autoja - ja eritoten hän rakastaa uralla etenemistä. Lucylle tarjotaan tuotantolaitoksen saneeraustehtävää kaukana Minnesotassa ja hän ottaa työn vastaan tietäen, että ylennys on tiedossa. Helpolta kuulostavasta työtehtävästä tulee lopulta elämän muuttava kokemus, kun Lucy kohtaa kyläläiset ja yllättävän miehen talvisessa tuppukylässä". Suosittelen lämpimästi!