Viime lauantaina meillä oli lastenjuhlat. Meidän ystäväpiirissä ei ole niin kauhean montaa lasta joten vierasjoukon ikä oli hyvin laaja. Kivaa oli joka tapauksessa ihan kaikilla, sen uskallan varmasti sanoa. Meille on aurattu puukuorman perille pääsemiseksi kunnon väylä kallion yli ja siitä tuli iloa myös juhlaväelle, pääsimme nimittäin kunnon pulkkamäkeen. Aikaisemmin on pitänyt ensin saada jonkun näköinen väylä tehtyä jotta pulkka kulkisi, nyt oli ihan luksusta hurauttaa vaan suoraan alas. Vähän tältä se mäki näytti..
Eipä tuosta kuvasta juuri selvää saa, mutta se oli ihan riittävän jyrkkä jotta sai kivan vauhdin mikä ei ollut pienemmillekään liian kova. Sisällä oltiin jo syöty makkarasoppaa ja myöhemmin herkuteltiin mummin mansikkakakulla. Ohjelmaakin oli, mm nukketeatteri ja onkimista, paketteja väsättiin edellisenä iltana..
Sää oli mielenkiintoinen, kuten se on ollut koko viikon..
Tällaista talven ihmemaata en muista nähneeni koskaan aikaisemmin, nyt voi todella olla ylpeä siitä että saa asua maassa jossa voi nauttia sään ääripäistä - kesän vihreydestä ja lämmöstä ja kukkaloistosta ja sitten vastaavasti tällaisesta kuin nyt. Toivottavasti kaikki jotka vaan kynnelle kykenevät ovat olleet ulkona ja edelleen menevät, nauttikaa ihmiset tästä erikoisesta talvisäästä! Tai oikeastaan tämä on normaalia talvisäätä, sitä vaan ei ole pariin vuoteen näkynyt.
Tänään sain päähänpiston mennä katsomaan miltä Kemiön kotiseutumuseo näyttää talviasussa, Sagalund on alueen nimi ja siellä on vanhoja rakennuksia ym. Ei tosin tullut mieleen ettei aluetta juurikaan aurata joten olin varmasti mielenkiintoinen näky kun kahlasin kamera kangaskassin suojissa, polvia myöten lumessa - HAME päällä. Myönnetään että kuvausasu ei kenties ollut paras mahdollinen, mutta ei siitä toisaalta haittaakaan ollut. Paitsi hieman tuppasi naurattamaan kun huomasin että olin niin syventynyt kuvaamiseen etten huomannut sähköisen hameen kiivenneen pitkin kinttuja melkein reiden korkeudelle. Olin varmaan ihan kassialman näköinen, valkoinen alushame vilkkuen, tukka kiihtymyksestä pystyssä sojottaen. Hih, varmaan voitte kuvitella..Mitäpä sitä ei taiteen eteen tekisi..Hienoja kuvia tuli, tässä ihan vaan muutama teidän iloksenne:
Nyt kaikki alkoi näyttää niin vaalealle ja kylmälle että on pakko laittaa tähän pari kuvaa kesäisestä Sagalundista..
Aah, ihanaa väriterapiaa..
Sitten hieman tuosta tämän päivän otsikosta. Se liittyy käynnissä olevaan elämänmuutokseen. Minä olen nimittäin päättänyt vihdoinkin saada osan itsestäni katoamaan. Kyse ei ole taikuudesta eikä mistään kyseenalaisesta vaan yksinkertaisesti siitä että kun painoideksi on yli 30, on aika tehdä jotain. Painoa on tullut kymmenen vuoden aikana vähitellen lisää, ja kaiken lisäksi mennyt vuosi yrittäjänä on saanut minut liikkumaan vielä vähemmän, tietokoneen edessä kun ei juuri tule kuntoiltua. Olen kyllästynyt ähisemään kun sidon tyttären luistimia. Olen kyllästynyt omaan pulleaan ulkonäkööni. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään ulkonäöstä vaan ennen kaikkea terveydestä ja elämänlaadusta. Olen vaan niin peruslaiska herkuttelija että tämä vaatii paljon ponnistelua eikä vauhtiin pääseminen ole helppoa. Alkuun olen kuitenkin jo päässyt ja olen siitä tosi iloinen! Sitä paitsi nyt tästä tuli julkinen salaisuus joten paluuta ei ole - minä tulen onnistumaan!!!!!
Painonpudotuksen apuna on liikkuminen, joka on löydettävä uudestaan. Yksi liikkumismuoto jota olemme nyt koko perheen voimin kokeilleet on zumba. Emme ole vielä hankkineet itsellemme tuota ohjelmaa mutta löysin netistä pätkiä joiden avulla olemme päässeet ainakin kokeilemaan. Onko joku jolle kyseinen kuntoilumuoto ei ole tuttu vielä? No, liikunta hoituu zumbassa tanssimalla latinalaisrytmien tahdissa. Tehokkaalta tuo ainakin vaikuttaa, sen perusteella mitä olemme kokeilleet. Tosin se on hieman haasteellista kun tietokoneella näkyvä kuva on noin kirjekuoren kokoinen ja kolme ihmistä yrittää ottaa mallia ja huitoa ja hyppiä tahdissa mahdollisimman lähellä tuota kirjekuorta. Jos minut näkee kylillä silmä mustana ei pidä hätääntyä - kuntoilusta se vaan johtuu..Jos joku tuli uteliaaksi niin tuon 55 minuutin zumbaamisen voi katsoa täältä. Lycka till vaan kaikki jotka uskaltaudutte kokeilemaan, tämä on samalla hyvää harjoitusta itsensä voittamisessa. Huomasin nimittäin että minun oli tosi vaikeaa ensi alkaa liikkua musiikin tahdissa kun nolotti, vaikka läsnä oli vaan oma mies ja tytär. Ajattelin että näytän kömpelöltä enkä osaa tehdä liikkeitä niin sulavasti kuin videolla. No, en varmaan osaakaan mutta entäs sitten!!! Sitä paitsi nyt meillä kaikilla on ihan hauskaa ja välillä naurattaa kun tuntuu että on kolme vasenta jalkaa jotka kaiken lisäksi ovat solmussa..Joten kaikki te tuhatjalkaisetkin, nauttikaa uudesta reippaasta elämästä - hyppyloikkasten parissa!
Joko minä muuten kerroin että tytär sai lainaksi luistimet ja pääsi ensimmäistä kertaa elämässään luistelemaan reilu viikko sitten. Ja onnistui ihan eka kerralla jo todella hyvin! Ensimmäinen luistelu tapahtui keskuskoulun jääkentällä, sen jälkeen olemme luistelleet tässä meidän lähellä olevalla metsälammella jolle harjasimme radan. Jää ei ole yhtä tasainen kuin tuolla koululla mutta toimii oikein hyvin. Minulla ja miehellä ei tällä hetkellä ole luistimia mutta olemme raahanneet mukana potkukelkan ja kaahaamme sen kanssa ympyrää tyttären luistellessa. Koira huvittelee ajamalla meitä takaa ja näykkimällä nilkoista joka potkulla, ihme ettei siihen ole osunut vielä. Olen kyllä vakavasti alkanut harkita että verestäisin antiikkisia luistelutaitojani ja hommaisin itsellekin jostain luistimet. Mietin vaan että miten saan turvattua henkeni ja kaikki tärkeät osani (kuten aivot) kaatumisen varalta - pitäisikö kenties sitoa tyynyjä joka puolelle? Tyydyn kuitenkin toistaiseksi luistelemaan "rollaattorilla" eli potkukelkalla, viikonloppuna lähdemme taas Hämeenlinnaan ja haluaisin olla ihan kokonainen sillä reissulla..Mutta ehkä sen jälkeen..Mitä vaan, kunhan tulee pysyttyä liikkeessä, sitä paitsi ulkoilu tyttären kanssa on todella hauskaa!
Tuli pitkä tarina, kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti! Kuullaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti