sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Hämäränhyssyä

Te varmaan kohta kyllästytte kuulemaan näitä minun metsäjuttujani, mutta kun taas olisi asiaa siihen liittyen..Kun eilen ihastelimme keijumetsän tarunomaista tunnelmaa, sovimme tyttären kanssa ettei hän mene sinne yksin koska maasto on aika hetteistä ja vaarallista 6-vuotiaalle. Lupasin kuitenkin tulla hänen kanssaan sinne aina kun hän haluaisi sinne mennä. No, tänään hän halusi mennä sinne taas, ja myönnettävä on että paikka vetoaa minuunkin ja menen sinne mielelläni. Päivät ovat kuitenkin lyhyitä näin marraskuun lopussa, joten ilta alkoi jo hämärtää ennenkuin puuhiltamme sinne ehdimme. Otin mukaan kameran, jalustan, taskulampun ja kynttilälyhdyn. Lähdimme liikkeelle koko perhe, koiraa myöten, joka sitten sujahteli sinne sun tänne ja säikytteli meitä suhatessaan vauhdilla aivan jalkojemme juuresta. Kerran se arvioi hyppynsä väärin ja pudota molskahti suoraan keijupuroon, oli kyllä ylhäällä sieltä yhtä nopeasti. Uinti ei ilmeisesti nyt kiinnostanut..

Tunnelma oli erikoinen ja mielenkiintoinen, tosin liikkua piti varovasti, kuusien alaosissa oli kuivia "tikkuja" joita ei hämärässä nähnyt eivätkä ne tuntuneet kasvoissa kivalta. Oli niin pimeää että jouduin käyttämään taskulamppua nähdäkseni kameran säädöt ja muuttaakseni niitä, mutta juuri kaikessa hulluudessaan tuo meidän seikkailumme tuntuikin niin mukavalta. Mies ja tytär alkoivat uittaa keppiä purossa ja seurasivat sen menoa taskulampun valossa..



..ja minä pelkäsin että jompikumpi saisi myös kylmän kylvyn kurkotellessaan sammaleisella reunalla..Itse taiteilin kynttilälyhdyn kanssa..





Tähän kirpputorilta ostettuun lyhtyyn oli muuten TOSI vaikeaa saada kynttilä paikalleen, ainoastaan yläkansi aukeaa joten kynttilä on asetettava yläkautta pohjalle asti. Häpeäkseni on tunnustettava etten selvinnyt hommasta itse vaan oli vedottava miehen sankarillisuuteen, häneltä se sitten lopulta onnistuikin. Sammuttaminen oli hankalampaa, hän heilutteli lyhtyä kunnes kynttilä kupsahti kyljelleen ja sammui. Arvatkaa olivatko lyhdyn seinät sen jälkeen kivan näköiset? Kuin kynttilä olisi riehaantunut ahtaassa lyhdyssään ja heitellyt kuumaa steariinia seinille..No, ei se mitään, lyhty on nyt sen näköinen kuin se olisi vähän jotain nähnytkin..

Kotiin hipsimme taskulamppujen valossa, syömään kakkua (kaupasta ostettu, eikä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin itse tehty, jälleen kerran), juomaan teetä ja katsomaan Strömsö:tä. Saan siitä ohjelmasta aina valtaisan askarteluinnostuksen, joten kaivoinkin ompelukoneen esille ja aloin ommella vähän yhtä sun toista, tyttären osallistuessa omilla jutuillaan vieressä. Lopuksi istuimme keittössä koko perhe, mies piirsi ja suunnitteli veneen sisusta, minä ompelin ja tytär luki meille Pieni talo preerialla-sarjan kolmatta kirjaa. Se oli oikein kodikasta! Olemme lukeneet noita kirjoja muuten nyt iltaisin, välillä tytär lukee päivällä itsekin. Tarinat ovat niin jännittäviä että niitä lukee mielellään aikuinenkin, välillä on oikein vaikea lopettaa kun edessä on jokin jännä juonenkäänne..Suosittelen näitä kyllä kaikille, ne muistuttavat myös siitä kuinka vähän ihminen loppujen lopuksi tarvitsee ollakseen onnellinen ja tullakseen toimeen. Lukekaa yhdessä lastenne kanssa, ääneen, vaikka koko perhe! Se on katoavaa kansanperinnettä jota kannattaisi vaalia. Saatatte hämmästyä kuinka mukavaa moinen on!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Résume in english: We took a walk to our fairy-stream again, this time when it was almost dark..it was a very special atmosphere, little bit difficult to move around thow..back home to eat cake and drink tea and later I was sewing with my daughter, my husband was planning the inner parts of the future boat, and a little while our daughter was reading to us from "The little house on the prairie". It was a very cosy evening!

Have a nice beginning week!

5 kommenttia:

  1. Hei, löysin sivuillesi blogilistan kautta. Onpa mukavia kuvia ja mukavaa ajanviettoa teillä. Meilläkin nautitaan luonnosta, mutta yhdessä lukeminen on jäänyt lasten kasvettua teini-ikään. Alkoi tehdä mieli käydä hakemassa Pieni talo preerialla -kirjoja kirjastosta. Ne olivat aivan ihania!

    VastaaPoista
  2. Viikonloppu vierähti niin kiireisenä etten ehtinyt muissa blogeissa edes kummemmin käymään...ompa tänne ilmaantunu taas ihania kuvia..ja rauhallista tunnelmaa...

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun oli tullut jo useampi kommentti, te ette usko miten hauskaa minusta on niitä lukea! Vuorovaikutus tuntuu kivalta!
    Tuo ääneen lukeminen on varmasti monen mielestä jo ihan kivikautista hommaa, mutta sitä kannattaisi tosiaan useampien kokeilla uudestaan, se voi vaikka yhdistää perhettä vaikka ne murkut ensin voikin jotain mutista..näin minä ainakin uskoisin vaikka meillä niitä murkkuja on vain ulkona pesissä, toistaiseksi :) Tai sitten voisi antaa niiden murkkujen ehdottaa mitä haluaisivat kuulla. Kirjat ovat minusta vaan niin ihania, olen ehdottomasti niiden puolestapuhuja vaikka sitten työtä teenkin netissä..

    VastaaPoista
  4. Heissan sinne satumetsän keskelle!

    En oo ehtinyt tänne aikaisemmin , mut nyt kyl käyn joka viikko kurkistamassa, mitä teille kuuluu. Voin vain kuvitella, miten ihanaa elämää elätte siellä mökissänne pikku perheenne kesken. Kaupunkilaisena se on suuri unelma, mutta ehkä sitten joskus minäkin! Ja ah noita kuvia! Ne ovat ihan täydellisii!

    Oikein hauskaa viikonalkua!

    VastaaPoista
  5. Hei Anne,kiva kun tulit! Tänään on täällä ollut vähemmän idyllistä kun tyttärellä on vatsatauti tai flunssa tai molemmat ja yö meni valvoessa..onneksi sairastamme vain harvoin! Viikonalkuja vaan sinnekinpäin, ja oikein mukavia sellaisia!

    VastaaPoista