Omenoista ja kesän jäähyväisistä

Ja sitten samaan syssyyn vielä toinenkin postaus ja niistä omenoista:  sain ihanalta ystävältäni Orvokilta mahtavia omenoita, meillä ei itsellä ole puun puuta. Kaksi oli joskus monta vuotta sitten mutta peurat olivat sitä mieltä että ne maistuvat parhaimmalta ennenkuin ovat tuottaneet ainuttakaan omenaa..joten ei ole siis omenapuita. Mutta Orvokilla on ja hän antoi siis meillekin (terveisiä ja kiitos!) Kiertääkö tämä juttu nyt jotenkin kehää..?? Pitää potkaista itseni irti, öhh, ähh..no niin..Olen aika laiska kokki ja leipuri mutta tykkään syödä hyvää. Siispä yksi vakiojälkiruoistamme on murupiiras, tai en oikeastaan tiedä mitä se olisi suomeksi, ruotsiksi nimi on smulpaj. Ehkä se olisi murupaistos..Se on helppo ja ennen kaikkea nopea, ja ajattelin että ehkä siellä lukijapuolella on kaltaisiani joten tässä teillekin resepti:

omenoita  (lukumäärä riippuu astian koosta johon paistos tulee, minulla on Ø 23 cm ja 7 cm korkea ja jos sen täyttää siihen menee ehkä n. 6 keskikokoista omenaa)
2 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl sokeria (+ sokeria ja kanelia jossa lohkot pyöritellään)
75 gr voita
(1/2 dl pähkinärouhetta, kookoshiutaleita)

Voitele sopiva uunivuoka. Lohko omenat (keskikokoinen omena noin 8 osaan, ei siemenkotia mukaan) ja jos ovat ulkomaisia, kannattaa kuoria, kotimaiset voi laittaa kuorineen, antaa kivaa makua,  ja pyörittele ne uunivuoassa sokerissa ja kanelissa.  Omenoita kannattaa laittaa mieluummin paljon kuin vähän, ne tuntuvat häviävän uunissa kun kosteus haihtuu.. Tee muruseos: pehmennä voi niin ettei ole sulaa mutta vähän pehmeää, sekoita joukkoon vehnäjauhot, sokeri ja halutessasi pähkinärouhe ja kookoshiutaleet. Nypi murumaiseksi sormin tai esim puuhaarukalla. Levitä omenalohkojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 min niin että pinta on kauniin ruskea ja omenat ovat pehmeitä (voi pitää myös miedommassa lämmössä pidempään, ei pala sitten niin helposti). Tarjoile jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. NAMI!

ennen..

ja jälkeen. Keittokirjassa sanotaan että tämä paistos ei ehkä ole niin kaunis kuin perinteinen omenapiirakka, mutta todella hyvän makuinen. Joten ei kannata antaa ulkonäön hämätä.  Kokeilkaa ihmeessä vaikka jo tänään ja nauttikaa!

Sitten vielä muutama sana ja kuva kesän jäähyväisistä. Niin, se on nyt väistämätön tosiasia, että kesä on ohi. Meillä on ollut pari pakkasyötä ja kaikki ihanat kukat jotka olivat vielä täydessä loistossaan, paleltuivat. Astereistani en vielä tiedä mutta esim gladioluksen nuput varsineen nyykähtivät roikkumaan alaspäin ja englantilaiset pelargonit ja heliotroopit menivät..Huurteiset aamut ovat olleet silti kauniita, pakkanen on taiteilija, se kuorruttaa lehtireunukset hopealla ja hohkaa kuin talven kuningatar ruohonkorsissa. Loikin yöpaidassa ja lipsukkaissani (!) kameran kanssa pitkin peltoa ja pelkäsin tulevani ammutuksi, kuulin nimittäin hirvikoiran kiihtyneen haukun aivan läheltä. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella että jos metsästäjä ei ole kovin herkällä liipasinsormella varustettu, hän ehtii ehkä ajatella että hirvet harvemmin harrastavat valokuvausta, varsinkaan yöpaidassa, ennenkuin ampuu..No, hengissä ollaan edelleen, mitä nyt jalat meinasivat kyllä paleltua niissä lipsukkaissa. Mutta kun ei aivot ollenkaan sano että on todella PAKKAS-asteita ja silloin laitetaan VILLASUKAT jalkaan, minä elän yhä kesää..Jos oikein hyvin käy, en huomaa talven tuloa ollenkaan ennenkuin seuraava kesä tulee joten sitten on koko ajan kesä..?! Oikeastaan pidän kyllä talvestakin joten ei se mitään, annetaan kesän levätä ja toivotetaan talvi tervetulleeksi!

 

 

 

Näiden kuvien myötä toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikonlopun jatkoa ja pitäkäähän villasukat jalassa!