Ailahtelua ja uuden oppimista

Niin, kyllä te olette oikeassa paikassa, se on vaan taas eri näköinen..onkohan minussa jotain vikaa kun haluan vaihdella blogin ulkonäköä yhtä mittaa..tai ehkä se on minun tapani kompensoida sitä etten voi muuttaa kodin ulkonäköä niin kovin paljon enkä kovin usein, tämä on helppoa eikä maksa mitään! Tosin nyt tuntuu etten oikein löydä oman näköistä tyyliä tälle blogille sitten millään..Noita vaihtoehtoja ei ole kovin paljon taustoiksi, mistä te muut olette löytäneet hienoja taustoja? Ruusukuvan laitoin siksi että kaipasin lämmintä punaista, ja ruusut nyt vaan ovat niin ihania, ei sitä tarvitse varmasti edes perustella..Mennään tällä taas vähän aikaa, sitten taas näkee mitä seuraavaksi..Nauratti vaan oikein päivällä kun vaihtelin noita taustoja kokeeksi ihan tallennusta myöten, jos joku oli juuri silloin blogia lukemassa niin ajatteli varmaan että mitä täällä oikein tapahtuu kun koko ajan tausta ja värit ja kuvat vaihtuivat. Anteeksi jos joku tuli merisairaaksi moisesta vekslaamisesta..

Tiistaina minä ostin koneen. Ompelukoneen. Kirpputorilta. Se maksoi peräti 15 euroa. Olen itse asiassa pidemmän aikaa jo halunnut ihan oman koneen mutta ei ole ollut varaa, eikä ole vieläkään, uuteen. Mies kyllä sanoi että älä vaan osta kirppikseltä, ei niistä tiedä mitä ovat, mutta sitten päätin elää vaarallisesti vähän aikaa ja ostaa täräytin koneen kumminkin. Ajattelin että tarvitsemme tyttären kanssa jotain uutta ja mielenkiintoista kun emme päässeet sinne Raumallekaan..Joten tässä sen on..

Käyttöohje ei tullut mukana joten nyt olemme jännityksellä opetelleet mitä mistäkin napista painamalla ja vääntämällä tapahtuu..Toistaiseksi ei ole tapahtunut mitään vaarallista, tytär on kyllä hyvin varustautunut jopa mahdollisiin räjähdyksiin ja pamahduksiin (pitää sormia korvilla kun väännän uudesta nappulasta). Pakki on edelleen kadoksissa..Kun kone oli ostettu, minut täytti ihan hillitön innostus kun tajusin mitkä mahdollisuudet minulle aukenivat, porhalsin tukka putkella halpahalliin ostamaan lankaa ja nappeja (en ajatellut ommella niitä koneella mutta niitä tarvitaan muuten), yhtäkkiä koko maailma oli täynnä ihania kankaita mistä voisi tehdä vaikka mitä ihanaa..En meinannut päästä kotiin riittävän nopeasti näyttämään ostostani tyttärelle ja äidille joka oli lapsenvahtina, maltoimme sentään odottaa seuraavaan päivään ennenkuin aloitimme ompelun..

 

Olemme jo saaneet aikaiseksi kaksi neulatyynyä, tytär ompeli omansa käsin (aika hyvä saavutus 6-vuotiaalta), minä tuon pienemmän koneella - minulla on nimittäin ompelukone, jos ette vielä sitä tienneet..Enpä sanoisi tuota omaa tekelettäni nyt miksikään käsityömaailman riemuvoitoksi, kyllä ennemmin tulee mieleen ekaluokan kevätnäyttely, nolottaa oikein kun ei parempaan pysty..Minulla on niin suuret suunnitelmat mitä kaikkea aion ommella, mutta kun olin jonkun aikaa istunut koneen ääressä, muistin miksi en ole niin paljon vuosien aikana ommellut, edes äidin koneella. En kerta kaikkiaan ole YHTÄÄN kärsivällinen, ainkaan tällaisissa hommissa. Kaikki pitäisi tulla ihan HETI valmiiksi. Meinasin aina tulla ihan hulluksi kun äiti jotain minulle ompeli, kun ensin hän MIETTI tunnin, sitten hän vielä SUUNNITTELI toisen ja sitten vielä MIETTI, ompeli vähän, purki jos ei tullut hyvä ja MIETTI taas. AAARGHHH!!! Mutta hän onkin ommellut joskus ihan työkseen ja tekee todella ammattimaista jälkeä, joten ehkä kannattaisi ottaa opiksi..En nyt vielä tiedä tuleeko minusta missään vaiheessa käsityömaailman virtuoosia mutta nautin silti kun kuuntelen koneen tasaista hyrinää. Siinä äänessä on jotain kodikasta, kuin keittäisin hilloa tai säilöisin. Jotain perinaisellista, emännällistä (HIHII, nytpäs sanan keksin, miksi minulle tulee lehmä mieleen..). Joten jospa minä ajelen koneella vaikka ilman lankaa ja kangasta, saanpahan sen kodikkaan äänen. Vähän niinkuin kanelipullantuoksuinen ilmanraikastin..

Ja sitten lopuksi vielä jotain ihan muuta. Puutarhasta löytyi kaksi pientä, toisiinsa nojaavaa, kylmässä hytisevää - ruusunnuppua. Pelastin ne sisälle ja toivon niiden vielä jaksavan kukoistaa kotimme lämmössä. Ja vaikka eivät jaksaisikaan, ovat ne niin kauniit ja herkät..