Punaisesta käsilaukusta ja muusta

Tein eilen järkyttävän kalliin heräteoston. Ostin punaisen käsilaukun. Hihi, en tajua miksi nyt alkaa naurattaa niin kauheasti, nuo lauseet vaan näyttävät niin huvittavilta..hihi..krhm..anteeksi..yritän ryhdistäytyä..tämä päivä on ollut niin vauhdikas että olen kenties hieman väsyksissä, tämä hervoton hihittyneisyys johtuu varmaan siitä. NO, siitä käsilaukusta. Ostan harvoin asioita hetken mielijohteesta vain koska ihastun niihin mutta nyt kävi niin. Olalla roikkunut uskollinen "nahkahousuveska" kalpeni mitättömyydeksi kun silmäni osuivat tähän punaiseen kaunottareen joka viehkeästi pyysi ottamaan mukaan. Siitä tuli mieleen punainen kynsilakka. Herkullisen punainen huulipuna. Puolukka. Ilo. Pitkä nenä harmaalle päivälle. Pieni yritys oman minän uudistamiseen. Se oli saatava. Joten ostin sen. Enkä potenut edes huonoa omaatuntoa tuhlaavaisuudestani, vaikka sinne menikin osa ruokarahoista.

Ihana, eikö? Olen kuulevinani kahdenlaista muminaa sieltä teiltä päin. Joku sanoo: "onpas siinä kevytmielinen ihminen, vie nyt lapselta leivän suusta mokoman hökötyksen takia, eihän tuo ole edes minkään näköinen, häpeäisi nyt edes vähän.." Joku toinen taas sanoo: "Hyvä hyvä, juuri niin, kyllä niiden äitienkin pitää ajatella joskus itseään, ja laukku on ihana, herkullinen!". Jaa että mitä se sitten maksoi? No, en tiedä kehtaanko tunnustaa...no hyvä on se maksoi.....euron. ??? Niin, euron, siis yhden euron. Joten ehkä saan anteeksi turhamaisuuteni..(nyt on pakko taas vähän hihittää..) Mietin että mahdanko minä olla huvittava näky tuon veskan kanssa, kun en ole mikään pieni enkä laiha niin miltä se sitten näyttää että minä menen kassi heiluen kuin täti Monika...mutta ei sillä ole väliä, laukku antaa juuri sopivasti sellaisen kivan kutkuttavan tunteen että minäpäs uskallan kävellä punaisen käsilaukun kanssa lällällää. Eikä siinä oikeastaan ole edes mitään pahaa, se on vaan..no, hauskaa!

Tänään oli hyvin merkittävä päivä, pääsin nimittäin lehteen. Joku on ehkä jo lukenutkin Iltalehden Ilonaa, siellä oli juttu minusta tai oikeastaan yrityksestäni, tai oikeastaan molemmista. Onnipuodin Inkakin pääsi mukaan, hänestähän oli juttu samassa lehdessä noin vuosi sitten. Juttu oli tosi kivasti kirjoitettu, kiitos vaan  kovasti toimittajalle! Laitan teille tähän saman kuvan joka oli siinä lehdessä, näette samalla minutkin vähän selvemmin, ei tuosta pikkukuvasta tuolla oikealla oikein saa selvää..joten, hei tässä minä olen:

Hmm..saako tästäkään oikein selvää, kuva on niin pieni..no, kyllä siitä riittävästi näkee. Takana meidän mökki, siis koti.

Jotta päivä ei muuttuisi liian yksitoikkoiseksi kävivät meillä tänään vielä Turun Sanomien toimittaja ja valokuvaaja ottamassa kuvia tulevaa artikkelia varten, se ilmestyy joskus tulevaisuudessa. Oli muuten tosi mukava toimittaja (terveisiä Sannalle!), positiivinen ja kiinnostunut. Ehkä toimittajat aina ovat sellaisia mutta minusta tämä nyt vaan oli erikoisen mukava. Kun nyt näiden toimittajien kanssa on tullut oltua tekemisissä vähän enemmän, on ollut mielenkiintoista päästä kurkistamaan heidän työnkuvaansa. On oltava ihan omanlaisensa ihminen, sellainen joka on todella aidosti ja positiivisella tavalla kiinnostunut ympäristöstään ja sen ilmiöistä. Vaativa mutta varmasti mielenkiintoinen ammatti.

Valokuvaajan pyynnöstä laitoin esille jotain nettikaupassa olevia tuotteita ja innostuin sitten itsekin ottamaan vähän tuokiokuvia. Olisin tehnyt kollaasin mutta en nyt malta, joten laitan ne tähän peräkkäin. Kaikki paitsi vaaka (joka on myyty) on tai on tulossa nettikauppaan.  Olkaatten hyvät:

 

 

 

 

 

 

Mukavaa viikon jatkoa!