Nyt ne on sitten taas pystyssä - näyttelyt siis. Tehtiin miehen kanssa onneksi yhteistyötä niin ei kummankaan tarvinnut yksin pakertaa. Ollaan jo niin totuttu tekemään näyttelynpystytykset yhdessä ettei kumpikaan oikein pärjää ilman toista. Joten, ensin mies meni laittamaan omaansa ja minä purin omani. Sitten laitettiin miehen näyttely yhdessä valmiiksi ja huristeltiin sen jälkeen Västanfjärdin kirjastoon pystyttämään minun näyttelyni. Kaiken sen jälkeen olimme niin poikki että ajoimme melkein kotiin asti ennenkuin huomasimme että miehen auto oli unohtunut Kemiöön, me kun menimme minun autollani sinne Västanfjärdiin. Tuli kyllä vähän sellainen olo että nyt olisi hyvä päästä äkkiä kotiin ja pois auton ratista kun kerran ei jaksa ajatella tuon selkeämmin. Kiva kun nuo hommat on nyt tehty, saavat sitten työmme "työskennellä" siellä seinillä. Jos satutte Kemiössä liikkumaan niin tervetuloa katsomaan! Tässä pari kuvaa kummastakin näyttelystä:
Olen onnistunut loukkaamaan oikean käden keskisormen jossakin, tai ehkä se on reumatismia tai kihtiä, se on kuitenkin jäykkä ja kosketusarka eikä kestä oikein mitään työntekoa, jopa tämä näpytteleminen sattuu. Masentavaa..voiko 40-vuotias ihan tosi olla näin rämäkunnossa? (vastaus: kyllä voi!) Ajattelin laittaa tähän vielä vähän postia omenoista, mutta se tulee sitten myöhemmin, mm. kiva resepti kiireiselle kokille joka haluaa hyvää jälkiruokaa! Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti