Leipää ja kollaaseja

En oikeastaan  ajatellut kirjoittaa tänään ollenkaan mutta tässä sitä taas mennään..olen miettinyt että voiko tähän blogihommaan tulla joku riippuvuus vai onko tämä vielä sitä uutuuden viehätystä. No, oli miten oli niin halusin jakaa kanssanne pari kivaa juttua tältä päivältä.

Innostuin taas leipomaan, tällä kertaa mallasleipää. Mies kyllä katsoi taikinaa vaivaavaa minua ja kysyi että onko minulla varmasti kaikki hyvin (tai siis suomeksi hän kyllä kysyi että olenko minä tullut hulluksi, eikä siis tarkoittanut mitään pahaa sillä), ilmeisesti leipää leipova Laura on ollut viime aikoina niin harvinainen näky että on syytä huolestua..No, on minulla kaikki hyvin, voi olla että olen saanut inspiraation eräältä tutulta joka leipoo kaikki leivät itse. Sitä paitsi syksyllä tekee mieli leipoa. Joten minä siis leivoin. Ja pullistuin ylpeydestä samaan tahtiin kuin leivät uunissa. Juoksutin koko perhettä katsomaan uunin luukusta että kuinka ne leivät siellä kohosivat hienosti. Ja ovathan ne kauniita, katsokaa vaikka..

Tosin on kyllä pakko tunnustaa että olisivat saaneet olla hieeeman kauemmin uunissa, sisus on ehkä aaavistuksen hmm..kosteaa..mutta kyllä niitä syödä voi. Pikkuisen tuo kyllä harmittaa, kun olisivat olleet ihan täydelliset muuten..Veimme vanhemmilleni lämpimäisiä myös kehäkukkakimpun kera, muutama oli vielä selvinnyt hallaöistä. Olo oli kuin punahilkalla kun kori kädessä kävelimme mummolaan 200 m.. Voi olla että leivän koostumukseen vaikuttaa se että käytin siihen osittain itse jauhettuja vehnäjauhoja, niissä ei ole oikein sitkoa ja saattavat "lätistää" leipää ja aiheuttaa kypsymisongelmia. Meillä on ihana mylly jolla voi jauhaa jauhoja tällaisista

Niin, näitä ei ehkä niin usein näe, mutta tältä ne vehnänjyvät tosiaan näyttävät ja näistä voi itse jauhaa jauhoa. Ja kaikki vitamiinit ym terveellisyydet ovat yhä tallella, eikä ole jauhonparanteita vai mitä ne nyt oli nimeltään eikä muita vieraita aineita joukossa. Toivon että jaksaisin jatkossa leipoa useammin itse, on se kotileipä vaan niin ihanaa - varsinkin kypsänä..

Ollaan tyttären kanssa innostuttu jo kahtena perättäisenä iltana askartelemaan kollaaseja, jostain syystä tykkään niitä kovasti tehdä. Se on tosi luovaa puuhaa ja siitä tulee sotkua kuin suuremmillakin taiteilijoilla, keittiönpöytä näytti tällaiselta..

Mutta ei se mitään, se on vaan "irtosotkua"..tehtiin sukulaistädille puutarhamuistikirja, eli tuunattiin tavallinen muistikirja kollaasikansilla ja kirjamuovilla...

..ja sitten minä tein äidille kirjanmerkin (toisella puolella on orvokkeja)..

..ja tytär teki ystävälleen lahjaksi ihanan kollaasitaulun..

..tässä on näkemystä! Aika hidasta hommaa tuo kollaasin tekeminen, mutta kivaa ja "terapeuttista", paitsi että hartiat menee jumiin kun keskittyy niin..Keksin että siemenkaupan luettelo oli mitä mahtavin aarreaitta kun piti löytää sopivia kuvia, sehän on ihan täynnä ihania kukkia ja vihanneksia! Onneksi en ehtinyt heittää sitä vielä pois. Tosin samalla tietysti huomasi kaikkia ihania kukansiemeniä mitä ehkä ensi keväänä voisi kokeilla..onneksi en lukenut kyseistä luetteloa kovin tarkkaan keväällä, olisi tullut konkurssi.

Siemenistä tuli mieleen että puutarhassa näyttää nyt aika ankealta, kun kaikki on paleltunut..luin juuri Drömhem-lehdestä että talvella kaikki patsaat ja puutarhakoristeet tulevat paremmin esille kun kasvillisuus on lepotilassa, ehkä pitäisi laittaa sinne lisää sellaista. Minähän rakastan kaikkia ruosteisia juttuja joten ehkä sellaisia voisi..täytyy vaan varoa ettei innostu liikaa, muuten on keväällä ensin purettava se romuttamo pois että pääsee taas puutarhaan. Puutarhan sisustaminen on muuten kivaa, varsinkin näin kun talo on käynyt pieneksi eikä siellä mahdu oikein..ulkona on tilaa melkein hehtaari joten sinnehän sitä voisi vaikka mitä..menenpäs tästä miettimään..iloista viikon alkua ja muistakaa: jokainen syksyinen päivä vie lähemmäs ensi kesää!