Kiireestä ja sen puutteesta - om brådska och brist på det

Kenellähän mahtaa olla muuten pulaa kiireestä, kysyn vaan..En ole saanut kirjoitettua blogiin vähään aikaan, välillä iskee sellainen lukko päälle ettei vaan saa mitään aikaiseksi vaikka aiheita kyllä riittäisi..tämän päivän postaus syntyi oikeastaan aika hassulla tavalla. Eräs vain naisten tarvitsema tuote oli saanut uuden pakkauksen. Satuin sitä tarkemmin katsomaan ja alkoi harmittaa. Kuvassa oli silhuetti naisesta joka juoksee, tiedättehän, sellainen kiireinen liikenainen joka ryntää salkku kainalossa kovaa vauhtia "miitingistä" toiseen. Kuva alkoi vaivata minua niin paljon että siitä on nyt ihan pakko kirjoittaa.

Tämäkö on sitten se ihannekuva elämästä?  Tähänkö jokaisen naisen tulisi pyrkiä? Eikö juuri tuo elämäntilanne ole se josta jokainen haluaisi irti? Tai ehkä ei jokainen mutta aika moni kuitenkin? Että pitää rynnätä paikasta toiseen ilman että ehtii kunnolla edes elää siinä välissä?

Luulenpa että meistä jotka asumme maalla, tulee hieman muita hitaampia. Enkä nyt tarkoita älyllisesti. Tämän vaan huomaa kun menee vaikka Helsinkiin ja pysähtyy hetkeksi Mannerheimintiellä. Ei kestä kauan kun joku alkaa ohi mennessä tyrkkiä, olet esteenä kaupungin kiireiselle tahdille, tukkeena asioiden esteettömälle etenemiselle. Joskus olen tuntenut suurta houkutusta katu-gallupin tekemiseen: pysäyttäisin niitä kaikkein kiireisimpiä ja kysyisin mihin on niin kova kiire? Väittäisin etteivät kyseiset ihmiset tietäisi sitä itsekään jos pysähtyisivät  hetkeksi miettimään.

Olen itsekin asunut isossa kaupungissa, vieläpä Ruotsin kolmanneksi suurimmassa. Tiedän miltä tuntuu kun halki elämän voi juosta ilman että tarvitsee niin kauheasti ajatella. Maalle tulo kesäksi oli aina kuin olisi juossut päin seinää. Kauheaa, piti olla kasvokkain itsensä kanssa! Tunne helpotti yleensä parissa viikossa ja sitten olikin paljon seesteisempi  olo. Nyt kun maalla on tullut asuttua jo 17 vuotta putkeen, on pahin kiire kaikonnut. Totta kai minäkin stressaan, tällainen luonne kun olen, ja hössötän ja hosun ja olen myöhässä jne. Mutta jotain on silti olennaisesti muuttunut. En haluaisi enää hypätä siihen kauheaan oravanpyörään joka tuhoaa ihmisiä pitkin maailmaa. Haluaisin huomata joka päivä eläväni, oikein juuria myöten.

Minäkin toivoisin säännöllisiä tuloja säännöllisestä työstä, yrittäjän elämä on jatkuvaa eteenpäin kitkuttamista vähillä tuloilla. Olen kuitenkin tavattoman onnellinen vapaudestani, siitä että saan edes jossain osin "elää unelmaani" kuten eräs henkilö sanoi minulle taannoin. En nauti huolesta, siitä etten tiedä millä seuraava lasku maksetaan. Mutta olen saanut niin paljon tämän ratkaisun myötä. Toivon että voin edelleen jatkaa yrittäjänä pienimuotoisesti kuten nyt.

Otan aika harvoin kantaa voimakkaasti asioihin kuten nyt mutta oikeastaan tekisi mieli boikotoida kyseistä saniteetituotetta ihan vaan typerän kuvan takia. Hektistä elämäntahtia ei pidä ihannoida eikä siihen kannustaa. Se tekee ihmiset sairaaksi ja onnettomiksi.

Tästäpä tulikin tavanomaista totisempi postaus. Johtuneeko  siitä että poden alkavaa flunssaa ja mieli kai on sen takia matalammalla frekvenssillä? Joka tapauksessa toivon teille mukavaa päivää, koittakaa löytää kiirettömyys myös omasta päivästänne!

 

ps. pihalle oli ilmestynyt harmaanvihreä läiskä, ihmettelin kovasti että mitä se oikein on? Kunnes tajusin sen olevan kalliota ja sammalta joka oli tullut lumen alta näkyviin! Olemme tainneet olla liian kauan kinosten ympäröiminä..värikkäiden kuvien näkeminen tuntuu myös hyvältä ja melkein eksoottiselta!!

Förutom influensa (som jag förmodligen håller på att få) verkar det också gå viss mån av bloggtorka, har läst flera som känner att det kommer liksom inget när man tänker skriva..så har det varit här också, har helt enkelt inte orkat skriva något. Dagens postning fick dock sin början på ett ganska lustigt sätt..en sanitetsprodukt som bara vi damer behöver hade fått nytt omslagspapper. Jag började titta lite noggrannare på bilden och blev faktiskt irriterad, i den mån att jag nu måste skriva om saken. Bilden föreställde en springande kvinna, ni vet en sådan där jätteupptagen businesswoman som med väskan i högsta hugg rusar från ett möte till ett annat. Vad är detta!! Är detta nu idealbilden som vi alla kvinnor skall sträva efter?? Är det inte snarare så att de flesta av oss skulle vilja komma loss från en sådan livsstil? 

Jag har bott i en storstad, jag vet hur det är att leva så att man bara har full fart uppe hela tiden och inte behöver fundera så värst mycket. När vi sedan kom till stugan på landet var det som att springa i en vägg. Vad hemskt, man måste stå öga mot öga med sig själv! Det brukade ta ungefär två veckor, sedan hade man kommit i balans och kände sig bra.

Nu har jag bott på landet i 17 år. En stor del av hekten och brådskan har runnit bort. Det är ju klart att jag stressar och jäktar och är sen och allt möjligt men det är inte samma sak. Om man skulle ställa sig på Mannerheimsvägen i Helsingfors så skulle man snart märka att man är i vägen. Folk skulle börja knuffa på en och titta ilsket. De är så hiskeligt jäktade de stackars stadsborna. Jag har flera gånger velat göra en liten gallup-undersökning: stoppa dem som jäktar mest och fråga vart de har bråttom? Flertalet skulle säkert inte veta det själv! 

Vi som bor på landet har blivit långsammare och då menar jag inte hjärnfunktionen (hoppas jag). Detta känns mera äkta, som det liv som människan är skapad till. Jag är så glad att jag får bo så här och vara min egen. Självfallet skulle jag önska att jag också hade regelbundna inkomster och inte alltid behövde oroa mig för vad nästa räkning skall betalas med. Men jag hoppas jag får fortsätta som egen företagare och leva ett långsammare liv. Ett liv som är rikt och känns äkta, ända ner till rötterna. 

Jag tar sällan ställning till något som idag, men jag har faktiskt lust att bojkotta sanitetsprodukten i fråga pga den dumma bilden. Hektisk och stressfull livsstil skall inte beundras och uppmuntras. Det gör människor sjuka och olyckliga. 

Det blev lite mera allvar idag..kan  ju bero på den påbörjande flunssan..Satte med lite bilder med färg i, det känns så skönt nu när allt är så väldigt vitt..såg igår på gården en fläck med grått och grönt och stod en stund och undrade vad det var för något, tills jag förstod att det var ju berget och mossan som hade blivit synligt under snön!! Vintern har varat allt för länge verkar det som..

Ha en skön dag - och försök hitta en stund av "antibrådska" du också!