maanantai 23. elokuuta 2010

Tarhamaista

Argh, ihan ensimmäiseksi on sanottava että hankin tänään silikoninäppäimistön joten älkää yhtään ihmetelkö jos tästä lähtien tekstissä on kirjoitusvirheitä..tämä tuli hankittua jotta mies ei menettäisi hermojaan alituisessa kliketiklok-metelissä, varsinkin kun kirjoitan usein myöhään illalla. No, tämä läpyskä on kieltämättä lähes äänetön (jos ei oteta lukuun näppäimistön ja penkin välistä kuuluvaa turhautunutta ääntelyä) mutta paljon muuta hyvää sanottavaa en keksi. Nappuloita saa hakata kuin olisi vanha kunnon kirjoituskone käytössä ja moni kirjain jää tulematta. Krjau - siis korju- siis korjaus-näppäin taitaa kulua eniten..

Tösö- anteeksi, siis tästä ei kuitenkaan ollut nyt tarkoitus kirjoittaa vaan kertoa vähän puutarhan kesästä. Kuten me kaikki jo tässä vaiheessa tiedämme, kesä oli kuuma ja kuiva, tämä vaikutti myös puutarhan satoon. Kaikkein parhaiten menestyivät pinaatit ja niitä söimmekin sitten innokkaasti sekä salaatissa että pannussa kevyesti käännettynä..






















Välillä oli puutarhurilla niin monta rautaa tulessa että puutarha jäi heitteille, ja näky oli tällainen (älkää järkyttykö)






















Tiedän, lohdutonta...rikkaruohot saatiin kuitenkin hallintaan sisulla - kunnes huomattiin että eihän niitä olisi saanut kitkeä pois vaan ne olisi pitänyt syödä! Jossain vaiheessa Strömsö-ohjelmassa käytiin läpi syötäviä rikkaruohoja ja mainostettiin kovasti vesiheinää. Pitkän tuumailun ja tarkaakin tarkemman tarkistuksen jälkeen uskaltauduimme kokeilemaan - emmekä sen jälkeen olisi muuta syöneetkään!! Ikinä enää en yritä hankalimman kautta kasvattaa salaattia vaan pidän huolen siitä että vesiheinällä on hyvä olla omassa isossa penkissään! Oikein harmittaa ettei sitä juuri enää kasva, söisin sitä edelleen hyvällä halulla..Raikas, mehukas, hieman krassimainen, ihana - ja kasvaa ihan itsestään! Kannattaa leikata veitsellä pienemmiksi palasiksi koska varret tuppasivat olemaan hieman "lankaisia". Kokeilkaa ihmeessä jos ette ole vielä tähän puutarhan aarteeseen tutustuneet! Meitä sitten harmitti miehen kanssa että kaikki nämä yhdeksän vuotta olimme menettäneet tämän ilon kun emme moisesta tienneet...






















Minun ihannepuutarhani on ehdottomasti sellainen englantilainen cottage garden-tyyppinen, ei ryppyotsainen vaan viihtyisä, hieman villi ja boheemi. Ja kukkia pitää tietysti aina olla, myös vihanneksien välissä. Rakastan gladioluksia, ne kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Tänä vuonna ne onnistuivat hyvin, osa ei ole vielä kukkinut mutta tulossa ovat (jos ei tule hallaa). Jostain syystä hajuherneet epäonnistuivat ihan totaalisesti tänä vuonna ja se on harmittanut, ne ovat suosikkilistan kärkipäässä myös. Kuvassa näkyvä kaari olisi pitänyt olla punaisten hajuherneiden peitossa mutta ei, ne muuttuivat ihan keltaisiksi ja kuolivat pois. Vettä saivat riittävästi. En käsitä, ennen ovat onnistuneet hyvin. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?














Tästä nyt ei paljon selvää saa mutta vähän yleiskuvaa kuitenkin.






















Tässä yksi varma kortti joka onnistuu aina - ainakin minulta. Minulla on kuulemma mummin kehäkukkapeukalo, hänellä oli näitä aina omassa kukkapenkissään ja ne kukkivat pitkälle syksyyn. Niin minullakin, kun muistan nyppiä siemenkodat pois. Kuin aurinko olisi pudonnut alas ja levittänyt ilon maton pellolle..

Meillä ei ole omia marjapensaita (paitsi yksi joka on menettänyt identiteettinsä eikä raukka enää tiedä olevansa marjapensas koska elää keskellä heinikkoa) mutta on ihan pakko laittaa teille tähän kuvasarja jonka kuvasin äitini pihalta ystävälleni joka tarvitsi marjakuvia lehtijuttuun (oho, tulipa lause!)..















































































Käsi ylös kenellä herahti vesi suuhun ja alkoi tehdä marjoja mieli!!

Niin, naapurissa on marjoja mutta meidän puutarhassa voi, jos osaa iltasella, auringon jo suunnatessa nukkumaan, kulkea hiljaa ja varovasti, nähdä pienen keijukaisen joka laulaa runollisia lauluja ison koivun keinussa..

2 kommenttia:

  1. Suloinen keijukainen istuu keinussa.
    Marjat on komeita.
    Mulla ei kehäkukat tänä vuonna onnistunut, kun mökkimatkaa on jonkun verran, ei siellä joka päivä kerennyt käydä kastelemassa.
    Onni olis oma talo ja puutarha :)
    Höpsö koirakin on ihana!
    Mukavaa elokuun loppua, leppoisaa ja lempeetä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, siis vesiheinästä. Täytyypä maistaa ensi kesänä.

    VastaaPoista