maanantai 30. elokuuta 2010

Pottumaista

Ennen muinoin lapset saivat koulusta perunannostolomaa. Eivätpä saa enää, ei edes kotikoulussa. Mutta opiskelun jälkeen suunnattiin koko perheen voimin perunapellolle, nostamaan aarteita maasta. Olemme hämmästyttävän aikaisia, yleensä nostamme pottujamme kovassa paniikissa räntäsateen tippuessa niskaan. Jos siis on jotain nostettavaa. Eräänä syksynä - kun nosto taas hieman viivästyi - mies löysi kaikista perunavaoista yhteensä kokonaista kaksi perunaa - ja nekin hän heitti kiukuspäissään metsään. Me jäimme nuolemaan multaisia näppejämme mutta lähitienoon myyrillä oli peruna-partyt..Siitä lähtien syttyy jotain murhanhimoista meidän muuten niin rauhanomaisiin silmiimme kun jossain edes vähän haiskahtaakin myyrältä. Ja kyllä tänäkin vuonna haiskahtaa, sen on todennut ikioma myyrä -eikun mäyräkoiramme.

Mutta kuten sanottu, olemme aikaisessa (sitä paitsi myyrät ovat ilmeisesti eksyneet tilapäisesti maa-artisokkapenkkiin joka on perunoiden vieressä, kääks), joten olemme saaneet kokea aarteenlöytäjän iloa joka talikollisessa..
















Uuniperunoita, Janssonin kiusausta, muussia, keitettyjä perunoita, perunaleipää...nam nam..ja ihan luomuja kaiken lisäksi!

2 kommenttia:

  1. oi ihanaa.. täytyypä tulla teille syömään uusia perunoita kun kaupasta ei oikein saa niitä ihan varhaisia makoisia pottuja..nam nam..

    -laura;)

    VastaaPoista
  2. tervetuloa, reitin tiedätkin!

    VastaaPoista