Pikku Matin autosta.../Nu är det hjul igen..

Tänään kotimatkalla kuvauskeikalta alkoi auton takapäästä kuulua outoja ääniä. Varmistuttuani siitä,  ettei kyseessä ollut takapenkin matkustajat, alkoi hermostunut lähimmän bussipysäkin etsintä. Sitä odotellessa ääni voimistui ja alkoi nostaa tuskan hikeä kuskin otsalle. Mitä sieltä nyt on tippumassa?

Bussipysäkillä totesimme takarenkaan puhjenneen. Miten sinä olisit reagoinut kyseisessä tilanteessa?

Tämän kysymyksen esitän siksi, että haluan tämän päivän postauksella esittää tavallaan haasteen varsinkin teille naispuolisille autonkuljettajille. Itse voin nimittäin sanoa, että ellen olisi viime keväänä kädestä pitäen vaihtanut autoon renkaita (talvesta kesään) isäni opastuksella, ei minulla tänään olisi ollut hajuakaan miten se rengas oikeasti vaihdetaan. Eihän se nyt mitään ydinfysiikkaa toki ole, mutta on siinä omat pikku niksinsä. Enkä minäkään saanut vararengasta auton alta irti ennenkuin sain puhelimitse opastusta.

Siis kaikkihan me teoriassa osaamme homman, mutta kun on tosi kyseessä..Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja vaikka tämä nyt ei ehkä kuulu niihin naisellisimpiin urotekoihin, on olo nyt kuin sankarilla. Mieheni olisi kyllä karauttanut paikalle 60 km neitoa pelastamaan, mutta onneksi nyt neito kuitenkin väkersi tunkilla ym härpäkkeillä renkaan itse pois ja paikalleen. JESS!!! Säästyi mieheltä tärkeää työaikaa, näyttely kun pukkaa päälle..

Ja nyt siis se "haaste": Jos sinä et ole koskaan vaihtanut autoon rengasta, tee se ihan huvin vuoksi vaikka kotipihalla, siis ihan vaan harjoituksen vuoksi! Tästä on totisesti hyötyä, kun ja jos vahinko tapahtuu keskellä ei mitään eikä niitä teiden ritareita kasva nykyisin puussa, tiedoksi vaan. Meitäkin oli tien poskessa kolme eri ikäistä naista (joista siis yksi oli lapsi)  ja autoja paahtoi vaan ohi niin lujaa kuin pääsivät. Höh. Oma apu paras apu.

 

Idag, på hemväg från ett reportagejobb, började jag höra konstiga ljud från bakdelen av bilen. Efter att ha kollat att det inte handlade om passagerarna i baksätet började det nervösa sökandet efter närmaste busshållplats. Ljudet blev allt starkare och chauffören  allt svettigare. Vad var det som höll på att gå sönder den här gången?

På busshållplatsen kunde vi konstatera att vänster bakdäck hade gått sönder. Hur skulle du reagerat vid en sådan upptäckt?

Om inte jag skulle ha i våras bytt däcken  på mina föräldrars bil under uppsyn och råd av min pappa, skulle jag inte haft en aning om vad jag skall göra. Det enda jag behövde hjälp med idag var hur man lossar reservdäcket och det gick per telefon. Annars gick det riktigt bra att byta själv och jag erkänner - jag känner mig som en hjälte! Inte särskilt kvinnligt kanske men ändå..inte är det så jätteinvecklat heller men för mig var det en stor grej. 

Nu undrar jag: när har du bytt bildäck senast? Om du inte har gjort det, uppmanar jag att du provar, hemma på gården, bara för tränings skull. Det är så bra att kunna, speciellt om man som vi rör sig ute i ingemansland. Dessutom har jag upptäckt att det finns väldigt få riddare ute på vägarna nuförtiden. Idag stod vi, tre kvinnor i olika åldrar varav en var barn, vid vägkanten och en massa bilar körde förbi så fort det gick. Min egen man var beredd att köra 60 km för att hjälpa mig, men det var nog bra att jag klarade det själv så sparade han dyrbar arbetstid, han har snart utställning. Övning ger färdighet, så är det bara..även i nödsituationer!