lauantai 24. syyskuuta 2011

Petseille koti - Ett hem åt petsen

Osa teistä varmaan nyt ihmettelee että mistähän petseistä nyt on kyse, vai tuliko Lauralle nyt joku kiroitusvirhe..En minäkään tiennyt vielä joitakin kuukausia sitten mitä ne ovat, vaan kun on 8-vuotiaan tytön äiti, oppii kaikenlaista uutta. Koko virallinen nimi  näille pienille, suurella päällä varustetuille muoviolennoille on kai Littlest Pets Shop, ja ne ovat pienten tyttöjen mielestä iiihania!! Meillä niitä on tällä hetkellä peräti 27 kappaletta, lähes kaikki eri eläinlajien edustajia. Tytär leikkii niiden kanssa päivittäin ja on ystäviensä innostamana alkanut tehdä pieniä videoita näiden lemmikkien edesottamuksista.

Meillä on aina lähes kaikki lelut ostettu kirppareilta, monestakin syystä. Taiteilijaperheessä ei rahaa ole kannettavaksi lelukaupan ammottaviin kassalippaisiin, sitä paitsi on ollut mahtavaa kun murto-osalla normaalihinnasta on saanut ihan yhtä hyviä leluja kirppareilta. Näitä petsejä ei kuitenkaan kirpputoreilla ole näkynyt (ainakaan vielä), joten ne ovat oikeastaan ensimmäiset lelut jotka tytär on saanut ostaa uutena. Ollaan myös tehty niin, että tytär on käynyt omia tavaroitaan läpi ja tarpeettomat lelut ym on myyty kirpputorilla, ansaitun rahan hän on voinut käyttää esimerkiksi petsin ostoon. Määrää on yritetty jarrutella aika voimakkaastikin, tiedän että on lapsia joilla - ainakin oman väittämänsä mukaan - näitä on jopa 700 (!!!) mutta en tiedä pitääkö tuo paikkansa. Kun ottaa huomioon että näiden kappalehinta on n. 3,50 € niin huh huh mitä summia on leluihin laitettu..

On joskus ristiriitaista olla äiti tänä tekniikan ihmeaikana. Joku osa minusta toivoisi että lapsi leikkisi käpylehmillä, mutta en kuitenkaan halua tehdä hänestä liian erilaista. Sama pätee tietokoneen käyttöön. Tytär lataa tekemiään pets-videoita youtubeen, alussa en olisi halunnut edes tiliä luoda sinne. On niin paljon sellaista mitä ei tunne tuolla nettimaailmassa, fiksuja aikuisiakin huijataan surutta. Miten sitten viaton ja luottavainen 8-vuotias pärjää siellä? Toisaalta tiedän, että tyttärenkin on opittava konetta käyttämään, opetetaanhan sitä jopa koulussa. Ilman netin käyttöä on nyky-yhteiskunnassa vaikeaa pärjätä, siitä ovat yritykset ja muut instanssit pitäneet huolta.

Toivon voivani pitää huolta siitä, etteivät muoviset lelut ja tekniset härpäkkeet hukuttaisi alleen pientä luovaa ja avointa mieltä...Perjantain käsistunnilla saatiin valmiiksi tarpeellinen kassi, jossa saa petsit kuljetettua kavereiden luo. Yhdessä tehtiin alusta asti;  kuvattiin yksi omista petseistä, siirtokuvamenetelmällä kuva kierrätyskankaan kylkeen ja sitten huristeltiin koneella. Itse uskalsi tyttö hurauttaa koneella siksakit ja saumat, "kahvojen" kanssa autoin kun olivat aika hankalat. Tuli tosi kiva! Väri on ehkä vähän arka, mutta voihan tämän kassin pestä. Petsit kyytiin ja menoksi!

ps. olisi muuten mielenkiintoista kuulla miten teillä on suhtauduttu näihin "muoti-ilmiö-leluihin", kuinka paljon olette menneet niihin mukaan?


Vad då för pets? undrar ni kanske, eller har den där Laura nu skrivit fel?  Om ni inte vet vad det är för något så hav tröst, det visste inte jag heller för några månader sedan..Men när man är mamma till en 8-årig fröken, lär man sig många nya saker. Det riktiga namnet är Littlest Pets Shop och det handlar alltså om små plastdjur med stort huvud, dessa gillas stenhårt av speciellt unga damer. Hemma hos oss bor det hela 27 stycken, dottern har, förutom att hon leker med dem dagligen, börjat göra små videos av allt vad dessa djur hittar på. 

De mesta av leksakerna hos oss är köpta på loppisar. I en konstnärsfamilj har man inte pengar att slänga i leksaksaffärernas bottenlösa kassakistor, dessutom har det alltid varit så mycket roligare att för en bråkdel av priset få precis lika bra och roliga leksaker på loppisarna. Dessa pets har varit nästan de första leksakerna som dottern har fått köpa nya, de finns just inte ännu på loppmarknader. Vi har även gjort så att dottern har gått igenom sina leksakslådor och sålt bort onödiga saker och sedan fått använda pengarna till att köpa något nytt, tex då pets. Antalet har vi försökt hålla nere, det finns barn som påstår sig äga över 700 sådana här, jag vet inte om det faktiskt är sant. När man tänker på att styckepriset är 3,50 € så ojojoj vad mycket pengar som har gått åt..

Det är motstridigt att vara mamma i denna teknikens tidevarv. På ett sätt skulle jag vilja att mitt barn skulle leka med kottkossor (kor gjorda av kottar alltså), men samtidigt vill jag inte att hon skall behöva vara för annorlunda. Det är samma problem med användandet av datorn. Dottern sätter in sina videos på youtube, först ville jag inte ens lägga upp ett konto där. Det är så mycket man inte vet om internet. När tom högt utbildade vuxna blir sorglöst lurade, hur skall en godtrogen och tillitsfull 8-åring klara sig? Och samtidigt måste hon lära sig att använda både dator och internet, det lärs ju ut i skolan till och med. Utan dessa kunskaper klarar man sig tyvärr inte så bra i dagens samhälle, det har både kommunala och statliga instanser och många företag sett till. 

Jag önskar innerligt att jag kan se till att plastiga leksaker och tekniska undermaskiner inte kväver ett konstnärligt, rent och öppet sinne...I syslöjden fick vi i fredags färdigt en mycket viktig kasse, som man kan transportera petsen i när man skall hem till kompisarna. Allt gjordes själv från början; vi tog foto på ett av de egna petsen, överförde bilden till ett transfer-papper och så flyttade över det till tyg. Flickan sydde de mesta  själv (under uppsyn givetvis), handtagen hjälpte jag med för de var så besvärliga. Hon är ju ändå bara 8 år..Den vita färgen är kanske inte den bästa, men denna kasse kan ju tvättas. Så kassen full med pets och iväg!

ps. det skulle vara roligt att höra hur ni har ställt er till dessa olika "trend-leksaker", hur mycket har ni gått med på dessa?

3 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihana ja söpönen kassi!!!
    Meillä myös suositaan kirppareita ja tuntuu että näitä leluja on kokoajan ihan älyttömästi ettei uusia todellakaan tarvita...synttärit ja joulut on niitä aikoja jolloin leluja tulee kummeilta ja mummoilta ja ystäviltä...eipä sitä paljon muuta tarvitakkaan...viime jouluna tosin sorruin itse ostamaan Liljalle sellasen keijukais talon, kun se vaan oli niiiiiin ihana...vaikkakin meillä muumi talo jo oli, eikä kahta taloa ois todellakaan tarvittu, sitäpaitsi molemmissa taloissa tuntuu asustelevan eläimiä..kirahvi, elefantti ym.villieläimiä ja sitten koiria(ja nää asukit kirpparilta)...

    VastaaPoista
  2. Voi miten hienon kassin petsit ovat saaneet.... eikä kyllä ollut hajuakaan miltä nuo petsit näyttää, ennen kuin kassissa kuvan näin...☺☺

    VastaaPoista
  3. Aivan ihanan kassin olet tehnyt : )

    & muutenkin ihastuttava blogi! Olen tyttäresi kaveri tuolta YouTubesta. Se on totta, että petsejä ei kirppareilta usein tahdo löytyä. Kirpputoritapahtumista saattaa tuurilla löytää keräilyn lopettaneen lapsen kokoelmaa, mutta nekin yksilöt menevät yleensä kaupaksi pian. Itsekin olen monta lauantaiaamua uhrannut harrastukseni vuoksi päästäkseni ensimmäisenä ostoksille. Itse olen 13v., ja kerännyt petsejä siitä asti, kun niitä kauppoihin ensimmäistä kertaa saapui. Kokoelmassa on tällä hetkellä juuri noin 700 petsiä, suurin osa käytettynä ostettuja. Mielestäni ne ovat oikein mukavia, sopivat kaiken ikäisille (aikuisiakin keräilijöitä tunnen) & niiden kanssa voi puuhastella kaikenlaista. Pienemmälläkin joukolla saa jo mukavan leikin aikaiseksi :)

    Terveisiä sinne & mukavaa joulunodotusta !

    VastaaPoista