maanantai 21. helmikuuta 2011

Koiranelämää - hundliv

Aina välillä blogeissa kirjoitetaan lemmikeistä, eikä se ole ihme, ovathan ne aikamoisia persoonallisuuksia jotka ehdoitta ottavat oman paikkansa perheessä. Ajattelin siksi minäkin kertoa..no, mitäs nyt, joku nykii lahkeesta? Jaaha, joku haluaa näköjään kertoa itse. Puheenvuoro siis Tipi Kleopatra Sycholdille:

"Tottahan minä haluan kertoa tarinani itse, ei tuosta emännästä tiedä kun se on nykyään niin hajamielinen, unohtaa vielä jotain tärkeitä yksityiskohtia..Katsotaanpa sitten vähän näitä minun albumini kuvia..


Synnyin Tallinnassa loppukesästä 2008. Jostain syystä minua ei siellä voinut kukaan pitää joten pääsin muuttamaan Suomeen. Isäntäväki oli etsinyt pienehköä sekarotuista koiraa mutta Suomessa ei sellaisia ollut. Sitten emäntä löysi Pelastetaan koirat sivut joista ei sitä ennen ollut kuullutkaan. Ensin he yrittivät erästä toista pentua, sellaista karvaturria, mutta se meni jollekin toiselle. Pettymys oli suuri, pantakin oli jo ostettu. Itku vaihtui kuitenkin nauruksi kun selvisi että minut varannut henkilö ei sitten ottanutkaan minua  ja pääsisin heille. Isäntä matkusti hakemaan minua Tallinnasta asti. Matkalla olin kauhean ujo, hurmasin kuulemma silti varsinkin naisihmisiä vasemmalla ja oikealla. Mistähän se johtui? Perillä uudessa kodissa oltiin keskellä yötä, pihalla minua pelotti. Sitten kuulin rappusilta kiltin naisen äänen ja lähdin juoksemaan sitä kohti, minun uusi emäntäni! Söin ensimmäisen ateriani niinkuin en olisi koskaan saanut ruokaa. Kai se johtui siitä että olin joutunut jakamaan ruokani veljieni ja siskojeni kanssa eikä syötävää ollut kovin paljon. Pikku hiljaa tajusin että täällä ei tarvinnutkaan ruoasta kilpailla vaan se oli kaikki VAIN MINULLE.


Alusta asti oli selvää että minua tarvittiin täällä. Pikku-emäntäni oli ihan selvästi koiran tarpeessa - sitä paitsi eivät ne edes osanneet lajitella pyykkejä oikeisiin pinoihin..

Pentuvaiheeni meni kuulemma liian äkkiä ohi. Miten niin, en kai minä mitenkään kasvanut ole? Ainakaan sisäpuolelta..Tai no okei, olen minä vähän kasvanut mutta osaan edelleen hullutella.


Tykkään lukea. Tai no ainakin tykkään maata kirjojen päällä jos ne on sohvalle jätetty. Pikku-emäntä pukee minua mielellään. En oikein tiedä tykkäänkö siitä, muita se tuntuu kovasti huvittavan.


Tämä on minun mangu-asentoni. Se ei suinkaan tarkoita että mankuisin vaan että muistutan mangustia. Jos isäntäväki ei aamiaispöydässä istuessaan huomaa minua, tämä tehoaa aina. Mutta huomatkaa että minä en ole IKINÄ kerjännyt, haluan vaan että minut huomataan. Olen sentään aika fiksu.


Pallopeleistä tykkään kanssa kovasti. Tosin sellaista palloa ei tahdo löytyä joka kestäisi riemukkaita otteitani, ne menevät jotenkin sellaisiksi luttanoiksi. Eikö kunnon laatua ole enää olemassa, kysyn vaan?? Lumipallot ovat olleet tähän mennessä kaikkein kestävimpiä, mitenköhän niitä saisi varastoon..


Paras osa minussa on nenäni, sen työnnänkin oikein mielelläni joka paikkaan. Jostain syystä emäntä ei ole aina niin innoissaan tästä ominaisuudesta. Tykkään myös kieriskellä ihanan ällön hajuisissa kasoissa joita luonnosta löydän kovalla vaivalla. Mutta kun ylpeänä tulen kotiin esittelemään uutta tuoksuani, mitä tekee emäntä? Perääntyy irvistellen, hakee ne kamalat kumihanskat, hajusaippuan ja lämmintä vettä. Ja sitten kaikki kova työ huuhdotaan pitkin kallioita..Talvella ei noita hajusteita oikein löydy, odotankin kovasti kevättä..



Vesi ja hyppiminen ovat kaksi asiaa joista todella tykkään, mielellään vielä yhtäaikaa. Tämä temppu jaksaa porukoita naurattaa, mitä hauskaa siinä nyt sitten on että yritän saada kiinni kaikki ne pisarat joita ilmaan heitetään. Se on koiran vaisto; heitä sinä, minä nappaan..



Olen kauhean hellyydenkipeä. Alussa en kuulemma viihtynyt sylissä ollenkaan ja se suretti emäntää, hän olisi halunnut pitää minua lähellä. No ventta hoo, olin vaan vähän hidas, mutta nyt: heti kun emäntä istuu ylipäätään mihinkään, minä änkeän syliin, sopii tai ei. Olen vähän pitkäselkäinen joten joskus on vaikea löytää hyvää asentoa. Se ei kuitenkaan estä minua, syliin on päästävä. Pikku-emäntä on hyvä makuualusta, katsomme monesti televisiota tässä asennossa. Välillä minä toimin tyynynä.


Olen nautiskelija. Lämmin aurinko kuonon päällä, ihana ruoka, leikkiminen, luut, - mainitsinko jo ne hyvänhajuiset kasat metsässä?

Jaaha, nyt emäntä sanoo että pitää lopettaa. Hän joutuu kuulemma kääntämään nämä minun jorinat vielä ruotsiksi..mutta yksi kuva vielä..


Olen aika hyvä maastoutumaan vai mitä? Emäntä sanoo että näytän ihan ketulta. Höh.

Eipä tässä muuta. Terkkuja kaikille lemmikeille!"

Idag har vår hund tagit över bloggen..jag har märkt att många skriver om sina husdjur och det tänkte jag också roa er med idag. Nu blev det dock så att Tipi ville själv  berätta, hon är rädd att jag är för tankspridd och glömmer viktiga detaljer. Här kommer nu hennes berättelse, fritt översatt:

Jag föddes i Tallinn på sensommaren 2008. Jag kunde av någon anledning inte få något hem där och fick därför komma till Finland. Min familj sökte efter en liten blandras och tydligen fanns det inte sådana i Finland. Matte hittade Pelastetaan koirat sidorna av en slump. Där fanns en annan valp, en sådan där lurvig sak, som de försökte få först. Hon for dock till någon annan och hela familjen var jättebesvikna. Tårarna byttes dock till glädje när de fick besked att någon som hade reserverat mig hade ångrat sig och nu skulle de få mig istället. Husse hämtade mig i Tallinn, vi åkte båt hem tillsammans. Jag var jätteblyg men charmade alla på vägen, vet inte riktigt varför? Vi kom hem mitt i natten, jag var rädd i mörkret. Men så hörde jag mattes röst och sprang till henne, jag hade kommit hem! Min första  måltid glupsade jag i mig på nolltid, jag var så van att tävla med systrar och bröder om maten. Efter några dagar förstod jag att maten var till bara mig!!

Bilderna här ovan berättar om saker jag tycker om att göra. Jag gillar att läsa - eller i alla fall ligga på böcker som ligger på soffan. Det är väl nästan samma sak?
Jag är bra på "mangu" - det är min mangust-ställning. Det funkar alltid när jag vill få folk att märka mig.
Att spela boll är jättekul, synd bara att bollarna inte har någon bra kvalitet nuförtiden. Så fort jag har slängt omkring dem lite blir de liksom helt slappa och platta. Snöbollar håller bäst, kanske man kunde samla sådana på lager?
Näsan är min bästa del, den stoppar jag gärna ner i lite allt möjligt. Matte gillar inte detta, jag fattar inte varför? Ibland hittar jag så underbart äckliga dofter i skogen som jag sedan rullar runt i och springer hem för att dela med mig av till familjen. Vad  gör då matte? Hon rynkar på näsan, hämtar de där hemska gummihandskarna, dofttvålen och varmt vatten. Och så rinner allt det hårda arbetet ner i marken. Konstiga människa..
Vatten och att hoppa är det bästa jag vet, helst samtidigt. Alla tycker det är så roligt när jag hoppar så här, vadå, jag måste ju försöka ta ifatt alla dropparna som blir uppslängda. Det är hundens natur: du kastar, jag fångar. 
Jag är hemskt kelig av mig. I början ville jag inte alls sitta i famnen och detta tyckte matte var tråkigt, hon hade så gärna haft mig i knät. Hallå, jag var bara lite långsam med att fatta den här grejen. Men nu: oavsett var matte sätter sig så skall jag genast upp i knät på henne, vare sig  hon vill eller ej. Jag bara måste upp och bli kliad bakom öronen, det är så härligt! Lill-matte är bra som liggunderlag, vi brukar ligga såhär och titta på tv. Ibland är det jag som är kudde. 
Jag är en livsnjutare. God mat, lek, solens värme på nosen..nämnde jag de där doftande högarna i skogen?
Slutligen, jag är bra på att kamouflera mig. Matte säger att jag ser ut som räv. Jojo.
.
Det var allt. Hälsningar till alla husdjur!"

5 kommenttia:

  1. Iloiset hauhaut ja hännänheilutukset sinne söpölle maalaisserkulle t. Malagan Manu ;) Emäntä tykkäs lukea sun turinoita ja voi miten hauskoja kuvia siellä on susta!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus... siis IHANA..:)) tulin ihan hyvälle mielelle, hymyilemättä en voinut tätä lukea..:)

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kerrottu:) Tästä postauksesta tuli kyllä tosi hyvälle mielelle!
    Mukavaa viikon jatkoa:)

    VastaaPoista
  4. Rolig text och fina bilder.
    Ja vetdu handen e så dålig så ja har int så myki annat ti göra som ti skriva. :)
    Ha de bra.
    Susanne

    VastaaPoista
  5. Henni täällä, toinen vähän pitkäselkäinen, lähettää terveisiä Tallinnan-kaverille :)

    VastaaPoista