Syksy - Höst

Miten se nyt noin yhtäkkiä tuli? Juurihan minä puhuin uimisesta ja istuimme ulkona auringonhellimällä terassilla  juomassa teetä..sitten tuli Katia ja kaikki muuttui. Hyppäsimme koko syyskuun yli ja nyt onkin ilmeisesti lokakuu. EEIIII!!! Vielä jaksan toivoa että kaikki onkin erehdystä ja syksy jatkuu lämpimänä ja lempeänä. Vaikeaa tätä toivoa on ylläpitää kun koivusta jo lehdet leijailevat keltaisina maahan..

Vähitellen on kai aika alkaa hyvästellä kesää, suru sydämessä. Meidän puutarhassa olisi vielä paljon kukkia, asterit, gladiolukset, hajuherneet ja vielä nupullaan olevat kosmoskukat - ne huutelevat vielä että odottakaa, emme ole valmiita! Myrsky teki pahaa jälkeä ja moni uljas varsi makaa maata viistäen nurmikolla. Mutta vielä ne vain jaksavat kukkia. Toivotaan ainakin ettei tulisi hallaa vielä pitkään aikaan. Saisivat kaikki loistaa vuorollaan ennen pitkää talviunta...

Hur kom den så plötsligt? Det var ju just som jag skrev om hur vi ännu simmar och det var ju just som vi fikade på den solvarma terrassen. Sedan kom Katia och allt förändrades. Jag tror vi har hoppat över september och är inne i mörka och regniga oktober. NEEJJ!!! Jag vill inte!! Eller kanske det istället blir varmt och soligt i oktober istället, om månaderna har bytt plats?? Lite svårt är det att hålla hoppet uppe, när de gula björklöven sakta seglar ner med blåsten..

Kanske det börjar bli dags att ta farväl av sommaren, med sorg i hjärtat. Hela vår trädgård är ännu full av blommor, astrar, gladioler, doftärter..Kosmosblommorna är fulla med knoppar. Nej, vänta på oss! ropar de. Stormen gjorde illa, långa stolta stjälkar ligger på marken. Jag önskar innerligt att det i alla fall inte skall bli frost, kanske hinner de alla blomma ännu. Innan det är dags för den långa vintersömnen.