Tunteita ja tuoksuja - dofter och känslor

Ilmassa tuntuu pientä viileyttä, öisin on mukavaa käpertyä lämpimän peiton alle. En millään haluaisi että syksy vielä tulisi, mutta vääjäämättä menemme sitä kohti. Ehkä pitkän sairastamisjakson takia tuntuu nyt, ettei kesä ollut oikein onnistunut. Tai oli mutta meni jotenkin ohi ilman että ehdin sitä oikein tuntea. Siksi nyt tuntuu niin erikoisen haikealta.

Tosin eihän tämä nyt vielä tähän loppunut. Puutarhassa tapahtuu jatkuvasti. Kasvimaalla papu tekee kukkaa kovaa vauhtia ja minä odotan vesi kielellä, koska päästään syömään. Suorastaan himoitsen vihreitä pitkiä papuja, ne ovat niin ihania!! Hassua kyllä, yhden ainoan kerran olen onnistunut papuja kasvattamaan kunnolla, niitä tuli niin paljon että kannoimme joka päivä muovikassilla satoa sisälle. Sen koommin en ole onnistunut, enkä tajua mistä se johtuu..Joka vuosi kuitenkin yritän. Tänä vuonna saamme varmasti muutaman pavun, hurraa!!! Otan sitten kuvan kunhan valmistuvat..:)

Ihmettelimme tänään äitini kanssa, mitä oikein tapahtui kukkapuutarhoillemme. Olosuhteet ovat olleet lähes täydelliset, lämpöä ja vettä vuorotellen. Silti kaikki tuntuu kukkineen ohi ikäänkuin salaa. Minun pienessä "ranskalaisessa tarhassani" kukkivat vain laventelit ja poimulehdet ja rikkaruohot. Asterin taimet kasvavat ja kukkivat varmasti jossain vaiheessa, kunhan hoksaavat. Gladioluksia istutin yli kolmekymmentä, nekin ovat tehneet jo komeat "miekat" mutta kukkavanoja tässä odottelen. Jatkuvat kovat sadekuurot paiskovat noita komeita miekkoja maahan, se on harmillista. Toivotaan että kukat osaavat tulla esille vaikka makuuasennossa..

Minua stressaa kun tuo kukkatarha on vähän liiankin boheemin näköinen, keskellä on kivetty käytävä joka on nyt täysin rikkakasvien alla. Voimat eivät ole riittäneet vielä sinne asti. Jos istun terassilla, näen koko tekemättömän homman ja se tekee rentoutumisen melkein mahdottomaksi. Äääh..

Kasvihuoneen alemyynnistä ostetut yrtit ja kukat voivat kaikki hyvin, tässä näette mintun. Se oli pienessä istutusruukussa venähtänyt metrin pituiseksi ilmajuurineen päivineen, etsi raukka uutta kotia ilmojen halki. Leikkasin sen kovalla kädellä aika pieneksi ja pistin kaikki "hännät" kuivamaan. Minttu kiitti ja kasvaa nyt rehevänä ja runsaana. Lähellä on basilikaa ja timjamia. On ihanaa iltasella ohi kulkiessa kädellä pyyhkäistä näitä, ilmoille kiemurtelee hurmaava tuoksu. Siihen päälle vielä tuoksuherneen huumaavan makea parfyymi.

Tässä myös yksi uusista tulokkaista, roikkuköynnösbegoniamikälie, nimi unohtui..jaksavat kukkia ja kukkia..jatkuvana ihmetyksen aiheena on, että onko kukassa sekä kerrattuja että yksinkertaisia kukkia, vai muuttuvatko yksinkertaiset kasvaessaan kerratuiksi?? Pitänee majoittua kukan viereen, valita yksi yksilö ja tuijottaa sitä herkeämättä. Sittenpähän tiedän, tapahtuuko jonkinasteinen metamorfoosi vai ei.

Tätä herkkää kukkijaa ei huomaa ellei katso tarkkaan, se kun on jäänyt vähän varjoon ja kasvinkumppanitkin ovat noin tummia. Ehkä pitäisi harkita siirtoa valoon. Toisaalta, kukka on niin herkkä ja haikea juuri tuossa. Vähän kuin tarhurinsa mieli. Ainakin välillä.

Vare sig man vill det eller inte, börjar det anas höst i luften. I år tycker jag att det känns jobbigt, kanske för att en stor del av sommaren gick i krassliga tecken för mig. Jag har liksom inte känt av sommaren ordentligt. Önskar jag fick ta lite i repris, och i bättre skick nu..

Men hör ni, inte är det ju slut ännu! I grönsakslandet håller bönorna på och blommar, jag längtar såå efter att få äta färdiga långa gröna bönor. Jag bara älskar dem!! Ett år lyckades jag perfekt med bönodlingen, det kom plastkasse efter plastkasse, till slut visste vi inte vart vi skulle göra av med dem. Sedan dess har jag inte lyckats och jag fattar inte varför?? Ändå fortsätter jag med försöken varenda år. Snart får vi i alla fall bönor till en måltid tror jag, hurraa!!!

Idag undrade vi med mamma, vad som egentligen hände med våra blomsterträdgårdar. Det har ju varit perfekta förhållanden med både sol och vatten. Ändå har allt blommat liksom lite i smyg. Just nu är det bara daggkåpa, gamla lavendelblommor och ogräs som blommar hos oss. Jag blir jättestressad för ogräset, det håller på att ta över alltihop..astrarna blommar snart bara de kommer ihåg att de skall göra så, likaså ser jag framemot de trettio (!) gladiolerna som jag planterade i våras. Visserligen tror jag inte att så många kommit upp, men en hel del är det. Det har regnat så hårt att några har lagt sig, hoppas blomstjälken hittar ut även i liggande ställning..

Blommorna och örterna jag köpte på rea mår alla jättebra, på bilden har ni mynta. Klippte ner den kraftigt då den hade vuxit så konstigt, var en meter lång med luftrötter och allt. Myntan suckade lyckligt och tackade genom att nu vara frodig och fin. Bredvid har jag en gammal balja med timjam och basilika. Vilken njutning att gå förbi och röra örterna i kvällstimmen. Dofterna blandas med luktärternas söta parfym. Mmm..

Den röda hängbegonian (eller vad det nu hette) blommar och blommar. Försöker klura ut om det finns två former av blommor, enkla och dubbla i samma kruka, eller om de enkla blir till dubbla när de växer till sig. Måste säkert sätta mig bredvid och stirra på en av blommorna, så får jag veta..

Den mörka klematisen syns bara om man kommer ihåg att titta efter. Skulle säkert komma bättre till sin rätt på något ljusade ställe. Men den är så melankolisk och skör på något vis just här, lite som jag, i alla fall då och då..