maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tosca

Minulla on hassu muistikuva yhdestä ensimmäisistä työpaikoistani, Ljungmannin bensapumpputehtaalta Malmöstä, Ruotsista. Olin siellä siivoamassa, työt aloitettiin aamuisin tosi aikaisin. Kahvipaussi pidettiin työmaaruokalassa tai -kahvilassa, sinne tuotiin jostain leipomosta joka ikinen aamu yksi iso toscakakku. En ole ikinä, milloinkaan, koskaan syönyt niin hyvää toscakakkua, en ennen enkä sen jälkeen! Tunnustan nyt, näin vuosien jälkeen, että olin täysin riippuvainen tuosta kakusta. Itse asiassa koko siivousporukka oli. Sitä oli pakko saada joka ikinen aamu. Juu, luitte kyllä ihan oikein. Joka aamu.

Sen jälkeen on elämä kulunut sitä täydellistä toscakakkua etsiskellessä. No, on sitä nyt muutakin tullut tehtyä, mutta joka kerta kun ostan toscakakun, toivon kokevani tuon saman makusensaation. Vaan eipä ole tärpännyt. Olen miettinyt mikä juuri sen kakun salaisuus mahtoi olla. Tuoreus ehkä?

Luin jonkun ihanan bloggaajan juttua (anteeksi, unohdin kuka teistä se oli, saa hihkaista hep kun lukee tämän) josta löytyi linkki tänne josta nappasin toscakakun reseptin ja tein itse. Täytettä täräytin komeasti tupla-annoksen, epäilen nimittäin että tällä on jotain tekemistä tuon superhyvän maun kanssa. Jätin myös pinnan aika vaaleaksi, kuorrutus kyllä oli kypsää mutta ei liian tummaa siis.

Hyvää tuli. Mutta tuliko niin hyvää kuin siitä Ljungmannin bensapumpputehtaan kahvilakakusta? En ole enää varma. En oikein muista mille se maistui. Ehkä aika on kullannut muistot. Pitää varmaan tehdä uusia muistoja, omalla toscakakulla.


Jag har ett roligt minne från ett av mina första arbetsplatser, Ljungsmans bensinpumpsfabrik i Malmö. Jag jobbade där som lokalvårdare, jobbet började tidigt på morgonen. Kafferasten hölls i fabrikens matsal/kafeteria. Från något bageri kom en stor toscakaka alla morgnar och vet ni, jag har aldrig någonsin, varken före eller efter det, smakat en toscakaka så god som den! Såhär i efterhand vågar jag erkänna att jag var helt beroende av den kakan, i själva verket hela städlaget var det. Morgonen var förstörd om inte kakan hade av någon anledning hunnit komma. Alla morgnar skulle vi ha en bit. Ja, ni läste rätt, ALLA morgnar...

Har sedan hela livet igenom, sökt efter den rätta toscakakan. Ja alltså, lite annat har jag ju också gjort, men alla gånger jag har köpt en toscakaka, har jag önskat att nu, nu kanske det smakar så som den gången..Än så länge har det inte lyckats. Vad månne var hemligheten med den goda smaken? Färskheten kanske?

Läste en blogg för några dagar sedan och där fanns en länk till den här sidan, där printade jag ut ett recept på toscakaka. Jag gjorde faktiskt dubbel sats av glasyren, jag tror att det kan delvis vara hemligheten..Sedan hade jag inte kakan så jättelänge i ugnen med glasyren, bara så det blev lite färg. Då är det sådär härligt kladdigt. 

Det blev jättegott. Men blev det lika gott som kakan på Ljungmans kafeteria? Jag vet faktiskt inte. Kanske jag inte längre kommer ihåg exakt hur den kakan smakade. Tiden har säkert förgyllt minnet. Nu är det dags att göra nya minnen, med egen toscakaka.

2 kommenttia:

  1. Ehkä silloin nuorena, ei ollutkaan niin taivaallista, se kakku, vaan se tauko..:) No, voihan se tietysti olla se kakkukin niin taivaallistakin, kuin muistat.

    VastaaPoista
  2. Moi Laura!
    Sori en ehtiny infota sua etukäteen, kun mun koulukaveri jo soittikin sulle. Hän tarvitsi reportaasiinsa haastateltavaksi Itämeren rannalla asuvia ihmisiä, ja ajattelin heti sua :)

    Toivottavasti ei haittaa!

    VastaaPoista