keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kotikutoista - hemmagjort

Niin mitä se "kutoista" oikeastaan tarkoittaa? Onko kyse jostain mikä on tehty kutomalla, vai viittaako se vain kotona tehtyyn? Tähän jälkimmäiseen minä olen kyseistä ilmausta ainakin käyttänyt.

Maailmalla on vahvana menossa "homemade-trendi", kaikki itse tehty on vahvasti IN ja saa myöskin näkyä että on itse tehtyä..Tulee mieleen eräs juttu jonka luin pari vuotta sitten. Nainen jatkoi arvossa pidetyn kahvilan toimintaa Ruotsissa, kahvila oli kai ollut tunnettu hienoista leivonnaisista ym. Uusi omistaja ei vaan ollut mikään jauhopeukalo ja kakuista tuli "linttaan astuneita", olivat siis vinoja ja no, muutenkin vähän vinksallaan. Nainen oli aluksi kauhuissaan, miten nyt kävisi, mitä kahvilavieraat sanoisivat kun kakut olivat tällaisia? Kävikin sitten niin että kaikki ihastuivat uusiin, ei niin täydellisiin, herkkuihin. "Kotikutoisesta" tuli tavaramerkki, jopa siinä määrin, että kun kakut alkoivat jatkuvan harjoittelun tuloksena näyttää ammattimaisilta, nainen "lyttäsi" ne ennen tarjolle asettelua. Muuten eivät kai menneet enää kaupaksi.

Samaa voi hyvin soveltaa ompelussa ym. kodintekstiileissä. Annetaan reilusti näkyä että on itse tehty, se luo kodikkuutta!


Näitä en ole itse tehnyt, vaan löytänyt kirpputoreilta. Erityisesti noita "isoäidinruutuja" ihailen, oma kärsivällisyys ei ole riittänyt opettelemiseen. Olin onneni kukkuloilla kun löysin tuon suuren peiton vain 10 euron hintaan, kävin peiton tarkkaan läpi ja se oli ihan ehjä. Taisi olla ihastuksen silmälasit päässä, kotona nimittäin huomasin että siellä oli "silmäpakoja" useassakin kohdassa..Ei se haittaa, se on silti ihana, sitäpaitsi virheet voi varmasti korjata tai paikata. Toinen peitto on ollut meillä jo useamman vuoden, tyttären sängyssä. Siinäkin hauska virkkaus, joku varmaan osaa kertoa miksi tuota "päällekkäinvirkkausta" oikeasti kutsutaan?


Osaan sitä minäkin. Olen ihastunut virkkaamaan trikookuteista kaikenlaista, tästä piti tulla matto mutta se päätyi sitten tuolin päälle. Rakastan tuota värien runsautta, siinä on jotain saamelaista, tai tuleeko mieleeni revontulet tai jotain..

Värikästä loppuviikkoa!

Det är väldigt "in" med hemmagjort nu, det märker man när man läser inredningsmagasin och tittar på tv. Det är tillåtet att göra saker så att det också syns att man gjort det själv, det gör inget om det är lite kantstött. Jag kommer ihåg en artikel jag läste för ett tag sedan, om en kvinna som övertog ett café på en ort i Sverige. Har för mig att cafét var tidigare känt för att ha fina bakelser, men den här nya ägaren hade inga "mjöltummar" som vi säger i Finland, hon var alltså inte särskilt duktig på att baka. Kakorna blev sneda och kantiga och hon var helt skräckslagen, vad skulle gästerna nu säga? 

Dessa "hemmagjorda" kakor blev en succé, de sålde som smör i solsken! Efter ett tag blev ägarinnan duktigare på att baka och kakorna började se proffsiga ut. Men nu hade hon ett nytt problem, det var ju just de kantstötta kakorna som alla ville ha. Vad göra? Hon plattade resolut till de bakverk som var för snygga, och så var alla glada och nöjda igen.

Detta kan man ju tänka på när man syr också, låt det synas att det är "homemade", det blir bara mera hemtrevligt då!

De virkade plädarna har jag inte gjort själv utan köpt på loppis. Speciellt mormorsrutorna beundrar jag, har inte haft tålamod att lära mig själv. Hittade den stora pläden för endast 10 euro och var så lycklig, kollade pläden noggrant och den var hel och fin. Ja, rosa glasögon hade jag säkert på mig, hemma hittade jag nämligen flera "hål" och ställen där garnet hade rymt iväg..men det går ju säkert att fixa så det gör inget.  Den mindre rutiga pläden har vi haft i flera år, i dotterns lilla säng.

Jag är själv förtjust i att virka av trikåväv, den färggranna textilen skulle egentligen bli en matta men den hamnade på stolen vid mitt arbetsbord istället. Jag älskar färgerna, det är något lappländskt över det hela, lite som norrsken..

Färgglad fortsättning på veckan!

2 kommenttia:

  1. No, osaathan sinä jos tuonkin virkkasit... hieno. Minulta ei tulisi edes tuluskukkaroa..:D

    VastaaPoista
  2. Kauniita peittoja:) Minäkin pelkäsin opetella isoäidinneliöiden teon... Mutta sen yksinkertaisempaa virkkausta en tiedä:D Eli jos minä olen oppinut, opit sinäkin! Usko pois! Ja niihin voi sitten jäädä koukkuun:)
    Minäkin muuten arvostan käsintehdyssä juuri sitä, että siitä näkee että sen on tehty ihan itse omin kätösin, pienet virheet ei haittaa vaan päin vastoin tuovat työhön sitä jotain. Paitsi tietysti sitten kun itse on puikoissa tai ompelukoneen käyttäjänä;)
    Mukavaa pääsiäisen aikaa sinulle!

    VastaaPoista