Nostalgiaa - nostalgi

Olen kerännyt kirppareilta ison pinon vanhoja aikakausilehtiä, vanhimmat ovat v. 1923. Niiden katseleminen ja lukeminen on aika hupaisaa puuhaa, erikoisesti mainokset. Samariinia mainostettiin apuvälineeksi kaikkeen hankaavista kengistä sydänsuruihin, Hangossa taas kaikki hymyilivät, keksejä myöten. Luettavaksi en lehtiä kuitenkaan varsinaisesti ole ostanut, niistä on tarkoitus luoda kaikenlaista kivaa myytäväksi tuonne nettikauppaan. Lehtien selaaminen herätti kuitenkin mietteitä siitä, miksi minun ikäiseni ihminen (vm -69) kokee määrätynlaista haikeutta, tai nostalgiaa, tai miksi sitä tunnetta nyt sitten nimittäisi, enhän ole itse koskaan kokenut tai elänyt kyseisiä aikakausia. Ymmärrän sen että lauantain toivotut nostavat vedet silmiin jos kuultava musiikki palauttaa takaisin nuoruuteen. Mutta minun varhaismuistoni ovat 70-luvulta! Onko se nostalgia joku geeneissä kulkeva tunne, joka siirtyy sukupolvelta toiselle? Vai onko kyse siitä, että kaukaiset vuodet ovat niin eksoottisia koska niitä ei ole itse elänyt?

Vai onko kyse siitä että menneet vuosikymmenet olivat omalla tavallaan inhimmillisempiä mitä tulee esimerkiksi ihmissuhteisiin? Naapurista välitettiin, hyvät tavat olivat kunniassa, rehtiys ja rehellisyys olivat in.

Historiaan liittyy tietysti sotaa ja vaikeita vuosia, meillä Suomessakin. Ne jotka sen ajan ovat kokeneet, eivät ehkä jaa minun nostalgiatuntemuksiani. Heille muistojen kudelmaan liittyy myös surua, menetyksiä, kovaa työtä ja puutetta. Tosin - onneksi - ajan sanotaan kultaavan muistot, ainakin osittain.

Tekniikka (hyvä renki mutta huono isäntä) mahdollistaa nopean viestimisen vaikka maapallon toiselle puolelle, helpottaa arkisia toimiamme monella tavalla. Mutta olisiko elämä ilman tekniikkaa kuitenkin laadukkaampaa? Olisiko meillä enemmän aikaa toisillemme, kasvokkain, enkä nyt puhu facebookista?

Tehokkuus on muotisana yhteydessä kuin yhteydessä, mikään ei ole mitään jos sitä ei tehdä nopeasti ja mieluiten aiemmin kuin heti. Entä jos se slow olisikin parempi vaihtoehto?

Kokeile hiljentää tahtia joskus, nauti ja kuuntele, maistele elämää ajan kanssa. Anna menneisyyden nostalgian muuttua nykyisyyden elämänlaaduksi!

Kuvat ovat Kemiön kotiseutumuseoalueelta Sagalundista, kuvattu kesällä 2010.

Jag har samlat på mig en hel drös med gamla veckotidningar, de äldsta från 1923. Meningen är att de skall användas som material till allt möjligt roligt som skall säljas i nätbutiken. Det är hemskt roande att bläddra i dem, speciellt reklamen får en att dra på mungiporna. Samarin är hjälpen till allt från hjärtesorg till skoskav, i Hangö ler både kex och människor. 

När jag har tittat i dessa gamla tidningar, har jag funderat på det där med nostalgi. Hur är det möjligt att jag, vars minnen bara sträcker sig till 70-talet, känner ett visst vemod gentemot gamla tider som jag inte har upplevt alls? Går dessa känslor i generna kanske? I vår historia ingår krig, sorger, hårt arbete och brist på allt möjligt, men det har jag aldrig upplevt. 

Varför känns då "den gamla goda tiden" så god? Är det för att människor då hade tid för varandra - inte för att de inte hade något att göra utan för att de inte gömde sig bakom datorer och alla möjliga andra mackapärer? Eller är det för att det då var modernt att vara ärlig, artig och vänlig? Eller för att man då fick vara "slow" - man körde inte i 100 med en modern bil utan gick till fots eller tog häst och vagn? Missförstå mig inte, jag har inte någon falsk uppfattning om gångna tider - men faktum är att vi skulle kunna lära oss mycket av det som varit. Alla tekniska och andra framsteg är inte enbart bra. 

Så - låt gångna tiders nostalgi bli till framtidens livskvalitet!

Bilderna är tagna i Kimitos hembygdsmuseum Sagalund sommaren 2010.