Rähjä

Huh, miten tuo sana kuulostaa ihan kirosanalta ja minä kun EN kiroile missään olosuhteissa..Yritin vain keksiä hauskaa otsikkoa enkä  näihin alla olevaan kuviin näin äkkiseltään muuta keksinyt..

Ollessani kuvaamassa ihan toisennäköistä taloa ilmestyi näköpiiriin tämä. Olisipa mielenkiintoista tietää millaisia tuntemuksia kuvat teissä herättävät, heitelkääpä kommentteja! Minä olen jotenkin varmaan vinksahtanut kun tykkään niin kovasti kaikesta tällaisesta vanhasta ja hajonneesta. Melkein henkeä pidätellen hiippailin villiintyneessä puutarhassa, aina vaan lähemmäs kuistia, peläten samalla että astuisin johonkin heinänpeittämään maakellarinluukkuun ja humpsahtaisin pois päivänvalosta..

Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt mutta sisälle taloon pääsi vain koira joka oli tarpeeksi kevyt. Mies oli vähän kauempana eikä siis nähnyt sisään ja tuumi: "Mahtaako siellä olla lattian alla hometta?" Meinasin ihan tosi humpsahtaa kerrosta alemmaksi, toteamus kuulosti niin huvittavalta - talossa ei paljon lattioita näet enää ollut..

Kauniit värit, jotka syntyvät vain vuosien kokemuksella. Mitä kaikkea iloja ja suruja nämäkin seinät ovat mahtaneet nähdä? Ja miten surullista että kukaan ei enää pidä huolta..Anteeksi talo, se rähjä ei ole oikea nimi, parempi olisi "ikääntynyt kaunotar jolla on naurusta syntyneet rypyt silmäkulmissaan"..