torstai 16. syyskuuta 2010

Jo saapuvi syys..

Sataa sataa ropisee tiritiritom..kyllä se Nalle Puh tiesi mistä lauloi..Jos koko heinäkuussa ei satanut yhtään niin nyt otetaan kyllä vahinko takaisin oikein korkojen kanssa. Ei sen puoleen, mikäs tässä on ollessa, sisällä lämpimässä kun sade todellakin ropisee jopa meidän sammaleisella tiilikatolla. Naapurilla on peltikatto ja kun sataa kovin, sisällä ei tahdo saada puheesta selvää. Meillä huomaa sateen yleensä vain niin että katsoo ikkunasta ja toteaa että kappas, siellähän sataa. Joten kun minä nyt kuulen sateen kunnolla, se tarkoittaa että siellä todellakin sataa reippaasti.

Kenellekään ei kai nyt jäänyt epäselväksi että täällä sataa - ??

Olisiko nyt niin että tämän blogin kirjoittaja on hieman väsynyt eikä hänellä ole mitään järkevää sanottavaa.. Halusin kuitenkin kirjoittaa pari sanaa jotta teillä olisi jotain uutta ihmeteltävää. Olen ollut tosi reipas ja tehnyt myös töitä kun koneen ääreen olen istunut. Tuppaa meinaan käymään niin että kun istun tähän koneelle niin ensin pitää katsoa yksi jos toinenkin blogi ja ennenkuin on päässyt työn alkuun onkin jo myöhä.

No niin, enpäs enempää rääkkääkkään (hihii, mikä sana!) teitä tänään. Kaksi kuvaa vielä:






















Kaukana pellolla sataa - ja paistaa..



















Kukkia iiihanasta puutarhastani joka ei suostu uskomaan että syksy on tullut, asterit ovat vasta nupussa ja kukkivat kohta kaikki (elleivät huku sitä ennen).

Pitäkeehän pää lämpimänä ja jalat kuivina!

2 kommenttia:

  1. Tein tuossa esikoisen kanssa äidinkielen tehtäviä ja silmien eteen osui tarinan pätkä Onnimannista ja metsän suloisimmasta paikasta....joten oli pakko tulla kurkkaamaan mitä tänne kuuluu. Eli samaa mitä myös meille eli VESISADETTA =)

    VastaaPoista
  2. Hihii, kiva että muistit meitä! Onnimanni tulee aina säilymään minun muistoissani kirjana jota minulle lapsena luettiin, ja se kohta metsän suloisimmasta paikasta ja Onnimannin kodista oli koko kirjan ihanin!

    Hurraa, tänään EI satanut!!

    VastaaPoista