Jos palaisitte ajassa taaksepäin viime syksyyn, löytyisi sieltä yllättäen postaus jolla on paljon yhteistä tämän kanssa. Kävi nimittäin niin että kun aamulla katsoin ulos, oli siellä yksi valokuvaajan lempisäistä - siis sumuista. Kuten ehkä myös tiedätte, sumulla voi joskus olla taipumus kadota hyvin nopeasti. Niinpä aikaa ei jäänyt nenän puuteroimiselle vaan sellaisena kuin olin, nappasin kameran laukustaan, hyppäsin saappaisiin ja vetäisin takin niskaani. Yöpuku on oikein sopiva kuvausasu, kunhan se on riittävän lämmin, aamu oli nimittäin poikkeuksellisen kylmä. Kuvaaminen oli niin innostavaa etten edes huomannut hypänneeni rikkinäisiin saappaisiin, ilmeisesti en astunut riittävän syvään lätäkköön. Silloin ei saappaiden reikäisyys takuulla olisi jäänyt huomaamatta, villasukista huolimatta..Sumun lisäksi maisemassa oli ensimmäisten pakkasasteiden taideteoksia.
Kokemus oli oikein piristävä, joskin pientä surumielisyyttä herätti sen tajuaminen että nyt on todellakin tullut aika sanoa jäähyväiset tälle kesälle..
Yksi jatkuvan ihmetyksen ja ihastuksen aihe minulle ovat hämähäkinseitit - mikä suunnittelun mestarinäyte! Tosin tänä aamuna näytti siltä että hämähäkit ovat pitäneet kunnon pirskeet ja antaneet piut paut säännöllisyydelle ja järjestelmällisyydelle..
Sitäpaitsi, kyllä se järjestelmällisyys on näissäkin läsnä..
Riemastuttavaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti