keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Lyhyesti

Bloggaamisesta ei kai saisi muotoutua stressin aihetta elämässä joka muutenkin on täynnä kiirettä ja asioita jotka vaativat tasapainottelua - mutta silti minusta tuntuu välillä että jos ei ole ehtinyt kirjoittaa vähään aikaan, tuntuu pahalta. Blogissa käy kuitenkin ihmisiä kurkkaamassa josko uutta tekstiä olisi tullut, tuntuu että on jonkinlainen vastuu teitä lukijoita kohtaan..Yritän kovasti olla stressaamatta ja kirjoitan iloksenne nyt pari riviä.

Useimpien maalla asuvien tavoin olen tällä hetkellä työn touhussa puutarhassa, nyt on se paras aika työstää vihannesmaata ja laittaa siemeniä maahan. Joka vuosi tarkoitus on että nyt ei sitten laiteta paljon, että pystyy huolehtimaan ja pitämään rikkaruohot pois ja kattamaan..Mutta joku kumma vimma iskee aina tähän aikaan, varsinkin siemenkaupassa..Kaapista kaivoin juuri ison pussillisen viime vuotisia siemeniä, iso osa vielä ihan käyttökelpoisia. Joten nyt sitten mietin  mihin laitan viisi pussia kehäkukkaa, kaksi pusseista on jättikokoa..No, tilaa kyllä löytyy ja kehäkukka onnistuu minultakin ihan takuuvarmasti joka ikinen vuosi joten niitä kyllä laitan paljon. Tosin ruoaksi ne ovat vähän heppoisia, vaikka muuten hyvin käyttökelpoisia ovatkin, esimerkiksi ihovoiteen teossa, jos nyt sellaista innostuisi tekemään..

















Nyt tuntuu ettei yksinkertaisesti malttaisi olla sisällä, se on kuin tuhlausta. Pitkä talvi on selätetty (oho, äsken satoi rännänsekaisia rakeita??!!) ja nyt alkaa ulkoilmaelämä. Illalla kun voisi kirjoittaa on niin väsynyt ettei jaksa. Työntekokin kärsii kun yrittäjä möyrii vaan pitkin peltoja. Mutta aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin (vaikka en kyllä käsitä miten se nyt tähän mitenkään liittyy??).

Olen saanut elämäni ensimmäisen ruohonleikkurin! Se on sähkökäyttöinen ja niin kevyen, pienen ja heppoisen näköinen että ajattelin ensin sen olevan täysin hyödytön. Mutta olinpa väärässä! Leikkuri pääsi koeajolle vanhempien nurmikolle, oma on vieläkin hieman, hmm no vaatimaton..Hyvin leikkasi, meni sammaleetkin ihan säpäleiksi! Olen aina kuvitellut että ruohon leikkaaminen on kaaauheaan raskasta, mutta eipäs vaan ollutkaan ainakaan tällä leikkurilla!






















Puutarhan ensi kukkaloistoa on joka vuosi yhtä ihanaa seurata, tosin krookuksia ei tänä keväänä näkynyt kovin paljon..Ehkä minä siivosin viime kesänä vähän liian innokkaasti. Sipulikukkien huono puoli on se että ne kukittuaan ovat aika rumia ja jos istuttaa jotain kesää varten, on koko ajan varottava maan alla olevia sipuleita. Silti olen niin äärimmäisen kiitollinen ihanista tulppaaneista ja muista jotka uskollisesti kampeavat itsensä ylös savisestakin maasta, ja mitä luksusta onkaan poimia maljakkoon kukkia omasta puutarhasta! Ihana kevät!






















Sade lakkasi, taidanpa lähteä taas kaivelemaan puutarhaan, työn alla on ihanan turhan kukkapenkki..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti