torstai 21. lokakuuta 2010

Aarretta mä metsästän..

Tämä on taas niin tätä - ensin en kirjoita mitään ties kuinka pitkään aikaan ja sitten on niin paljon asiaa että pitää laittaa kaksi postausta peräkkäin..

Noin yleensä kun niin kutsutut normaalit ihmiset menevät metsään, he tuovat sieltä kotiin marjoja ja sieniä, punaiset posket ja muutaman hirvikärpäsen. Niin teemme mekin. Mutta sen lisäksi mukana tulee yleensä yhtä sun toista muutakin. Kuten esimerkiksi muutama viikko sitten tehdyltä valokuvausretkeltä..

























Metsässä olleesta romukasasta silmiin osui tuo viehättävä posliininuppi, se lienee ollut jossain sähkötolpan nokassa tai jossain. Se oli niin kaunis että se piti tuoda kotiin..Muutama vuosi sitten sienireissulla löytyi lisää posliinia..

























Ison sähkölinjan johdot oli kaivettu maan alle, jäljellä oli vain leveä väylä jossa linja oli ennen kulkenut sekä muutama näitä ihastuttavia "nuppeja". Matkaa kotiin useita kilometrejä eivätkä nämä ole ihan kevyitä. Taitaa se mieheni minusta aika paljon tykätä kun suostui niitä kotiin raahaamaan. Talvi on päässyt jo vähän halkeamia tekemään ja puhdistustakin kaipaisi tämä mutta on silti viehättävä. Mieleen tulee ehkä jotain japanilaista..

Uusimmat löydöt tulivat vastaan viimeisimmällä koko perheen fotosafarilla lähimetsiin ja kallioille. Mieheni hihkaisi ja kiikutti minulle tämän aarteen..






















Hopeaa, alpakkaa en tiedä mitä mutta äärimmäisen kauniit pitsikuviot. Siellä se makasi, keskellä mehevintä sammalikkoa. Minun mieheni ei siis tarvitse lähteä ostamaan kalliita kukkia vaan hän etsii yksinkertaisesti käsiinsä lähimmän hopeavadin joka löytyy metsiköstä. Yksinkertaista. Tai no..

Muutamia metrejä löytöpaikasta löytyi epämääräinen kasa rojua. Täällä kun tätä erämaata riittää, on joskus aikojen saatossa pihaa ja kotia siivottu niin että on kuskattu tavarat metsään. Poissa silmistä, poissa jne..Tähän mennessä mitään tavattoman arvokasta ei noista kasoista ole löytynyt mutta lähes joka kerta jotain todella hauskoja ja mielenkiintoisia tavaroita. Kun siis vainuan moisen kasan jossain, pulssi nousee ja askeleet käyvät hiipiviksi, ikäänkuin nuo ruohottuneet romut alkaisivat yhtäkkisesti loikkia karkuun aistiessaan lähestyvän vaaran. Tämäkään kasa ei tuottanut pettymystä. Mukaan kotiin lähti..

























Tämä kaunis omituinen esine joka minun ymmärtääkseni on ollut joskus polkupyörän ketjusuojana. Vai onko jollain parempi selitys? Kaunis se kuitenkin oli ja se löysi paikan toisesta metsälöydöstä, vanhasta nukenvaununrungosta johon on kiinnitetty kukkakori..

Ja vielä yksi löytö..

























Etualalla näkyvä pyörä. Se lienee ollut osa jossain koneessa joskus, painava rautavempain. Ja armas mieheni kantoi sen taas autoon yhtään mukisematta. Miten minä olen tällaisen miehen ansainnut? Yksi selitys voisi tietysti olla että hän on yhtä hulluna hassuihin rautaesineisiin kuin minäkin joten ei hän onneksi kärsi näiden ilmestymisestä pihamaalle..On varmasti syytä olla varovainen että tavaroiden kotiin kuskaaminen pysyy aisoissa, emmehän halua että metsän suloisin paikka muuttuu metsän romuisimmaksi paikaksi..

Taustalla näkyvä "Purjehtijan uni" on muuten mieheni raudasta tekemä taideteos. Jos joku teistä lukijoista haluaa ostaa sen omaan puutarhaansa purjehtimaan, ottakaapa yhteyttä. Se kaipaa kovasti päästä uusille "vesille"..Sähköpostiosoite löytyy tuolta oikeasta marginaalista.

Olen lukenut ihmisistä jotka tekevät kaupunkien jätelavoilta upeita löytöjä. Kun ne kaupungit ovat meiltä niin kaukana, on tyydyttävä tekemään vähän vaatimattomampia löytöjä metsien "jätelavoilta". Jännittynyt odotuksen tunne lienee kuitenkin sama, lähestyy sitten kerrostalon roskakatosta tai epämääräistä tavarakasaa metsän siimeksessä..

Ollaan me sitten outoa porukkaa. Onko teitä siellä enemmänkin? Hei, jos olette joskus löytäneet roskiksesta jotain tosi kivaa tai upeaa, kertokaa! Olisi hauskaa kuulla!

5 kommenttia:

  1. Tuo alpakkalautanen oli tosihieno löytö! Ihan kuin aarteenetsintää metsässä :) Tuli muuten mieleen että teen vanhoista 40-50-luvun Kotiliesi-lehdistä tutkimusta ja eräässä tuonaikaisessa artikkelissa neuvottiin hautaamaan roskat maahan, miten syvälle ja mikä olisi hyvä paikka jne... Siis oikein neuvomalla neuvottiin. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi että jätteenkeräys toisaan ei tainnut 60-70-vuotta sitten olla aivan samoissa knatimissa kuin nykyään...

    VastaaPoista
  2. Niinpä, onneksi ei enää juurikaan noin tehdä, taitaisi kohta olla vaikea päästä kulkemaan..

    VastaaPoista
  3. Nuita Sähkölinjojen valkoisia "nuppeja" on myös meillä pihakoristeina mutta vain vihreinä ja läpinäkyvinä....ja ruosteiset rautaesineet on todella kauniita =)
    Tuo polkupyörän ketjunsuojus on aivan iiiihana koriste =D

    VastaaPoista
  4. Ai niitä nuppeja on läpinäkyviäkin, mistä ne on tehty, lasista vai? Ovat varmaan hienoja!

    VastaaPoista
  5. Mä ostin kerran kirpparilta Liljalle sellasen jonkun itse tekemän "nukketalon", siihen oli hauskasti laitettu tuollanen sähkölinjan "nuppi" ulkovaloksi, en ookkaan koskaan ajatellut mikä se on oikeasti ollut...
    Hauskoja löytöjä ootte kyllä tehneet...

    VastaaPoista